Dubai, 05.05.03 (IPS) – Arabimaissa epäillään vahvasti, että "tiekartaksi" ristitty Lähi-idän rauhansuunnitelma lopettaisi väkivaltaisuudet alueella. Muistissa on liian monta aiemmin kariutunutta rauhanhanketta.
Enteet ovat sikälikin huonot, että lähes 20 palestiinalaista tapettiin jo kahden päivän kuluessa tiekartan julkistamisesta, joka tapahtui huhtikuun lopussa.
"Tie, joka ei johda minnekään" ja "tie ilman karttaa" ovat arabimaissa yleisesti kuultuja luonnehdintoja rauhansuunnitelmasta.
Rauhanhankkeen takana on "kvartetti", johon kuuluvat Euroopan unioni, Venäjä, Yhdysvallat ja YK. Ajajan paikalla istuu kuitenkin Yhdysvallat, mikä vahvistaa arabien epäilyksiä.
Tiekartta valmistui jo joulukuussa, mutta sen julkistamista lykättiin kuusi kertaa. Tämä nähdään selvänä osoituksena Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin haluttomuudesta koko asiassa.
"Bushin katse kohdistuu jo uudelleenvalintaan. Sisäpoliittisesti hänellä on enemmän menetettävää, jos hän jyrää rauhansuunnitelman läpi liian kovalla voimalla kuin jos sopimus jää syntymättä", politiikan tutkija Inad Khairallah Arabiemiirikuntien liitosta pohtii.
Hän muistuttaa, että "Bushin lähimpiä liittolaisia ovat uskonnolliset konservatiivit, jotka suhtautuvat raivoisan suojelevasti Israeliin ja vastustavat kaikkea pääministeri Ariel Sharoniin kohdistuvaa painostusta".
Lisää pulmia aiheuttavat kovan linjan kannattajat Lähi-idän konfliktin kummallakin laidalla.
Dubain yliopiston professori Rima Sabban arvioi, ettei neuvotteluissa pystytä millään tyydyttämään palestiinalaisten odotuksia.
"On muistettava, että Sharon voitti aiemmin tänä vuonna vaalit palestiinalaisvastaisilla äänillä. Kuten vuoden 1993 Oslon rauhansopimus, joka pakotti palestiinalaiset hyväksymään rauhan Israelin ehdoilla, tämäkin sopimus uhkaa pettää arabien odotukset", Sabban sanoo.
Kolmivaiheinen rauhansuunnitelma kattaa toimet, joiden seurauksena Palestiinan valtio syntyisi vuoteen 2005 mennessä. Israel kuitenkin sitoo etenemisen tiukasti siihen, että palestiinalaisten on lopetettava itsemurhaiskut ja muut väkivaltaisuudet.
Israel vaatii, että suunnitelman aiemmat vaiheet on saatava päätökseen ennen kuin seuraavat alkavat. Lisäksi se torjuu tiukat aikataulut.
Israel haluaa edelleen, että Yhdysvallat on yksin vastuussa turvallisuuden valvonnasta. Palestiinalaisten se edellyttää luopuvan vaatimasta oikeutta palata alueille, joilla he asuivat ennen arabimaiden ja Israelin menneillä vuosikymmenillä käymiä sotia.
Suunnitelman ensimmäinen suuri vaatimus Israelille on, että se jäädyttää siirtokuntien rakentamisen miehittämilleen Länsirannan ja Gazan alueille. Siellä asuu jo yli 200 000 israelilaista. Lisäksi sopimus vaatii laittomien siirtokuntien purkamista. Israelilaiset ääriryhmät eivät hyväksy kumpaakaan vaatimusta.
Palestiinalaisten jyrkällä siivellä taas tunnetaan epäluuloa huhtikuussa valittua pääministeriä Mahmoud Abbasia alias Abu Mazenia kohtaan. Yhdysvallat ja Israel pitävät Abbasia maltillisena ja odottavat hänen panevan ääriryhmät kuriin.
"Israel ja Yhdysvallat valitsivat Abu Mazenin mitätöimään palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin vallan", emiraattien yliopistossa opiskeleva Mohammed Qattan kuittaa.
Bushin hallinnon kerrotaan painostavan muita valtioita lopettamaan diplomaattiset yhteydet Arafatiin, jotta tällä ei olisi roolia rauhanprosessissa. Arafat yrittää kuitenkin pitää kiinni vallastaan, mikä voi hankaloittaa prosessia lisää.
Tutkija Victor Shalhoub ennustaa, että "naurettavan" tiekartan toteuttaminen korvaa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin palestiinalaisten sisällissodalla "juuri kuten
israelilaiset toivovatkin".
Merkkejä on jo nähty. Palestiinalaisten äärijärjestöt Hamas ja Pyhä sota torjuivat uuden pääministerin kehotuksen luovuttaa pois luvattomat aseet. Ryhmät pitävät aseellista taistelua ainoana keinona saavuttaa päämääränsä, joihin kuuluu Israelin pyyhkiminen maailmankartalta.
Kaikkein kiperimmät kysymykset jäävät tiekartassakin vaille vastausta. Ne ovat pysyvien rajojen määrittely, Jerusalemin asema ja palestiinalaisten oikeus palata kotiseuduilleen.
Sharonin näkemyksen mukaan väliaikainen palestiinalaisvaltio käsittäisi vain 42 prosenttia Länsirannan alueesta. Siksikin tiekartan toteutuminen edellyttäisi, että Yhdysvallat lisäisi voimakkaasti painetta Israelin johtoa kohtaan – ja siihen arabimaissa ei jakseta uskoa.
(Inter Press Service)
