Oakland, Yhdysvallat, 20.01.03 (IPS) – Kerran oli aika, jolloin valtakuntia rakennettiin suoran valloituksen avulla. Rosvoilevat armeijat kulkivat halki mannerten julistaen maat ja rikkaudet kuninkaansa ja valtionsa omaisuudeksi. Toiminnan oikeutukseksi ilmoitettiin "sivistyksen valon tuominen pimeiden maanosien villi-ihmisille".
Valloitusretkien alkuperäinen viehätys on nyttemmin kadonnut, mutta samat tulokset saavutetaan toisilla ja entistä tehokkaammilla keinoilla. Valtaapitävät eivät kutsu sitä avoimeksi ryöstelyksi, vaan "avoimiksi markkinoiksi".
Kysymys kuuluu: avoimet kenelle ja mihin tarkoitukseen?
Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell on antanut selvimmän mahdollisen vastauksen: "Tavoitteemme FTAA:ssa (Amerikoiden vapaakauppa-alue) on taata pohjoisamerikkalaisille yrityksille hallinta alueeseen, joka ulottuu Pohjoisnavalta Etelämantereelle; vapaa pääsy ilman vaikeuksia tai esteitä tuotteillemme, palveluillemme, teknologiallemme ja pääomallemme koko pallonpuoliskolle."
Sellainen määräysvalta kohtaa voimakasta ja koko ajan voimistuvaa vastarintaa. Esimerkiksi Meksikon talonpoikien johtajat ovat olleet syömälakossa 7. tammikuuta lähtien ja järjestäneet mielenosoituksia Yhdysvaltain rajalla, valtateillä, lentokentillä ja maatalousalan ylikansallisten suuryhtiöiden konttorien edustalla.
Uusi vuosi alkoi Meksikossa sillä, että tuhannet viidakkoveitsiä heiluttavat zapatistisissit valtasivat Chiapasin osavaltion pääkaupungin San Cristobal de Las Casasin.
Jo joulukuussa meksikolaiset talonpojat ratsastivat hevosilla maansa parlamenttirakennukseen Méxicossa ja sulkivat pääkaupungista etelään vieviä maanteitä.
Vastalauseet ovat reaktioita Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen Naftan uuteen sääntöön, joka tuli voimaan tämän vuoden alusta. Se kieltää Meksikoa perimästä tullia lähes 80 yhdysvaltalaiselta maataloustuotteelta.
Meksikon kaupasta 85 prosenttia käydään Yhdysvaltain kanssa, ja meksikolaiset talonpojat pelkäävät nyt, että maahan alkaa tulvia tukiaisten turvin tuotettuja halpoja elintarvikkeita pohjoisesta. Se pahentaisi meksikolaisten viljelijöiden ahdinkoa entisestään.
Meksiko oli aikoinaan omavarainen perusviljakasvien tuotannossa. Paljolti Naftan ansiosta se tuo nykyisin 95 prosenttia soijasta, 58 prosenttia riisistä, 49 prosenttia vehnästä ja 40 prosenttia lihasta.
Nafta tappaa Meksikon maaseudun. Sen asukkaista 75 prosenttia elää köyhyydessä, ja arviolta 600 talonpoikaa joutuu luopumaan maistaan joka päivä. Ei ihme, että on syntynyt vastarintaliike tunnuksella Maaseutu ei kestä enempää.
Intia tarjoaa toisen esimerkin vapaan kaupan saavutuksista. Se oli viime vuonna maailman kolmanneksi suurin ruoan tuottaja. Ruokaviljan saatavuus henkeä kohden päivässä on noussut 350 grammasta vuonna 1951 nykyiseen 500 grammaan, vaikka maan väkiluku on samaan aikaan paisunut 350 miljoonasta miljardiin.
"Vapaan kaupan" logiikka johtaa kuitenkin siihen, että yli 60 miljoonaa tonnia ylijäämäviljaa mätänee Intian ruokayhtiön varastoissa samaan aikaan, kun eri puolilta maata raportoidaan nälkäkuolemista.
Maataloustuotteiden vapaakaupan vastustajia ympäri maailmaa kokoontuu Brasilian Porto Alegressa 23. tammikuuta alkavaan Maailman sosiaalifoorumiin tunnuksella Ruokaomavaraisuus on perusihmisoikeus. Liikkeen vaatimukset ovat:
– Maatalouden tuottajia ovat pienviljelijät, alkuperäisasukkaat, kalastajat ja muut paikallisyhteisöt. Paikalliset, alueelliset ja kansalliset tarpeet on priorisoitava sen pohjalta.
– Peruselintarvikkeiden paikallisia ja kansallisia markkinoita on suojeltava ja etusija annettava paikallisten viljelijöiden tuotteille.
– Viljelijöiden oikeuksia on suojeltava ja vahvistettava, mukaan lukien oikeus maahan, veteen ja siemeniin.
– On edistettävä kestävän kehityksen mukaista pienimuotoista maataloutta, joka on tuottavaa ja suojelee luonnon monimuotoisuutta.
Jotta tästä visiosta tulisi todellisuutta viljelijöille kautta maailman, yrityseliitille on annettava irtisanomisvaroitus. Maailman kauppajärjestön (WTO), Naftan, FTAA:n ja muiden kauppasopimusten on jätettävä maatalous rauhaan.
Lisäksi geenimuunneltujen viljelykasvien kehittely on jäädytettävä ja elävien organismien patentointi lopetettava.
WTO:n maataloussopimuksessa ei ole kyse kehitysmaiden pääsystä markkinoille, vaan noiden maiden alistamisesta markkinoiden armoille. Kehitysmaat kieltäytyvät rikkaiden länsimaiden hedelmäkorin ja kaatopaikan roolista.
Niille, joiden mielestä tämä vaihtoehto ei ole realistinen, me sanomme: eipäs unohdeta kansalaisoikeusliikettä tai naisten taistelua äänioikeudestaan.
Eipä unohdeta sitäkään, että Britanniassa ihmisten suhtautuminen Irakia vastaan kaavailtuun sotaan on muuttunut koko ajan kielteisemmäksi. Nyt pääministeri Tony Blairin oma puolue uhkaa häntä rangaistuksella, jos Blair lähtee mukaan sotaan.
Maailman sosiaalifoorumi ei ole ainoa paikka, jossa suuryrityksistä vapaata maataloutta kannatetaan: se on paikka, josta muutos alkaa.
(Inter Press Service)
* Anuradha Mittal johtaa Food First -nimistä ruoka- ja kehityspolitiikan laitosta Yhdysvalloissa.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
