Washington, 03.06.02 (IPS) – YK:n edustajat myöntävät, että tavoitteet nälän ja aliravitsemuksen vähentämiseksi maailmassa uhkaavat jäädä saavuttamatta. Muiden asuntuntijoiden mukaan tilanne on vielä pahempi: monissa kehitysmaissa nälkäisten määrä kasvaa eikä suinkaan vähene.
Roomassa 1996 pidetyn maailman ruokahuippukokouksen osanottajat sitoutuivat puolittamaan nälän vuoteen 2015 mennessä. Se tarkoittaa, että maailman noin 800 miljoonasta nälkäisestä pitäisi saada 400 miljoonaa kunnolla ravittujen joukkoon.
Tavoitteen onnistumista tarkastellaan kesäkuun 10.-13. päivinä kokouksessa, johon odotetaan edustajia noin 180 maasta. Tämäkin kokous pidetään Roomassa, jossa sijaitsee YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n päämaja.
FAO:n laskujen mukaan nälkäisten määrän puolittaminen määräajassa edellyttäisi, että vuosittain pystyttäisiin turvaamaan ravinto vähintään 22 miljoonalle ihmiselle. Nyt näitä onnellisia on vain noin 6 miljoonaa vuodessa.
Tuokin luku on pettävä sikäli, että kyse on miltei yksinomaan kiinalaisista, Washingtonissa toimivan International Food Policy Research Instituten pääjohtaja Per Pinstrup-Andersen huomauttaa.
"Nykytahdilla ruokahuippukokouksen tavoitteita ei saavuteta koskaan Kiinan ulkopuolella", hän kuittaa.
Nopea talouskasvu ja maaseudun kehittäminen saivat aikaan sen, että aliravittujen määrä väheni Kiinassa 1990-luvulla noin 76 miljoonalla, FAO kertoo. Koko maailmassa nälkäisten luku kutistui samaan aikaan 116 miljoonalla, joten Kiinan osuus oli 66 prosenttia.
Ilman Kiinaa maailman aliravitsemus olisi itse asiassa lisääntynyt viime vuosikymmenellä, sillä niin tapahtui noin puolessa kehitysmaista, Pinstrup-Andersen huomauttaa.
"Kun tarkastellaan kaikkia kehitysmaita Kiina poislukien, puutteellisesta ruokaturvasta tai kroonisesta aliravitsemuksesta kärsivien joukkoon tuli 1990-luvulla 40 miljoonaa ihmistä lisää", hän jatkaa.
Aiempaa useamman ihmisen vatsa jäi täyttämättä muun muassa Afganistanissa, Bangladeshissa, Intiassa, Irakissa, Keniassa, Kongossa, Pohjois-Koreassa, Venezuelassa ja Ugandassa.
Pinstrup-Andersenin mukaan nälkä on pahentunut erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. "Useimmissa Afrikan maissa tilanne on nyt huonompi kuin kymmenen vuotta sitten."
Aliravittujen määrä väheni vuosina 1990-2000 vain joka kolmannessa kehitysmaassa. Niihin lukeutuvat Brasilia, Ghana, Indonesia, Nigeria, Peru, Thaimaa ja Vietnam.
"Nälän voittamisen tärkein este on poliittisen tahdon puute. Taisteluun nälkää vastaan ei ole mobilisoitu riittävästi voimavaroja", FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf sanoo.
Hän yhtyy muiden alan asiantuntijoiden näkemykseen, jonka mukaan hallitukset eivät paneudu tarvittavalla tarmolla maaseudun kehittämiseen, vaikka maailman nälkäisistä 70 prosenttia asuu maalla.
Maaseudulle pitäisi sijoittaa nykyistä enemmän varoja, ja niitä pitäisi ohjata pienviljelijöitä hyödyttävään tutkimukseen. Rahaa olisi löydyttävä myös perusrakenteisiin, jotka mahdollistaisivat maaseudun tuotteiden saamisen markkinoille, sekä perusterveydenhuoltoon ja -koulutukseen, Pinstrup-Andersen jatkaa.
Kaliforniassa toimivan Institute for Food and Development Policyn johtaja Peter Rosset lisää kehitysmaiden syntilistalle hidastelun maauudistusten kanssa.
Kansalaisjärjestöt, kuten Brasilian maattomien maatyöläisten liike, ovat turhaan painostaneet hallituksia toteuttamaan maareformeja köyhien talonpoikien auttamiseksi, Rosset sanoo.
Jos talonpojille ei turvata oikeutta tuotannon tekijöistä perustavimpaan, maahan, tavoitteet köyhyyden kitkemisestä, nälän voittamisesta ja entistä laajapohjaisemman taloudellisen kehityksen aikaansaamisesta jäävät haaveiksi, Rosset painottaa.
Hänen mukaansa hallitukset ovat kuitenkin keskittyneet kaupassa, makrotaloudessa ja talouden eri sektoreilla politiikkaan, joka vie pohjan pienviljelijöiden elämältä.
Rosset listaa hallitusten tuhoisia toimia: maatalouden tukien leikkaaminen, kaupan vapauttaminen, luotonannon ja teknisen avun yksityistäminen, yletön viennin edistäminen ja vain suurtuotantoa hyödyttävän tutkimuksen rahoittaminen.
Rosset myöntää, että Maailmanpankki edistää ja joskus myös rahoittaa maareformeja kehitysmaissa. Pankin taipumus kytkeä uudistuksiin markkinahenkisiä toimia – kuten lainojen tarjoaminen maattomille maan ostamista varten – sisältää hänen mukaansa kuitenkin suuria riskejä.
Samantyyppisiä mielipiteitä kuultaneen Roomassa YK-kokouksen alla ja aikana järjestettävässä rinnakkaistapahtumassa. Maailman ruokaomavaraisuuden foorumi kokoaa sadoittain kansalaisjärjestöjä. Tapahtuma alkaa 8. kesäkuuta mielenosoituksella, jossa vaaditaan eri puolilla maailmaa vangittujen maanomistusoikeuden puolustajien vapauttamista.
Sekä YK:n että kansalaisjärjestöjen ruokakokouksessa noussee esille se, että teollisuusmaiden kehitysavusta maataloudelle menevä osa on kutistunut.
Vauraita maita yhdistävän Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenten maatalouteen antama kehitysapu väheni vuosina 1990-1999 peräti 49 prosenttia.
Yhdysvalloissa ilmestyvän Hunger Notes -lehden toimittaja Lane Vanderslice pelkää, ettei ruokaturva pääse teollisuusmaiden asialistan kärkeen tämän hetken maailmassa.
"Nähtäväksi jää, pystyykö varsinkaan Yhdysvallat syyskuun 11. päivän jälkeen ajattelemaan oman turvallisuutensa ohella myös maailman 800 miljoonaan aliravitun ihmisen turvallisuushuolia", hän heittää.
(Inter Press Service)
