Wawas, Peru, 10.08.09 (IPS) – Awaju-intiaani María Belén Sabio, 30, Perun Amazonasin maakunnasta onnistui valmistumaan opettajaksi, vaikka hänellä on viisi lasta.
"Elämä ei ole helppoa täällä maaseudulla, ja minun on ollut vaikea päästä eteenpäin", Sabio myöntää.
Hän on harvinaisuus Perun intiaaninaisten joukossa, sillä useimpien koulutie katkeaa ala-asteen jälkeen.
"Myös lapseni käyvät koulua, koska se on ainoa tapa heille ja yhteisöllemme päästä eteenpäin. Valtio ei helpota mitenkään syrjäseudun asukkaiden opiskelua", Sabio lisää.
Hän asuu Wawasin kylässä Baguan alueella, joka nousi alkukesästä otsikoihin intiaanien mielenosoitusten vuoksi.
Perun 29-miljoonaisesta väestöstä jopa 45 prosenttia kuuluu alkuperäiskansoihin, 15 prosenttia on eurooppalaisten jälkeläisiä ja loput mestitsejä.
Opetusministeriön tilastojen mukaan kaupungeissa yläasteen käy loppuun 76 prosenttia nuorista, mutta intiaanien asuttamalla maaseudulla vain 36 prosenttia.
Yli puolet maaseudun lapsista jää paitsi 3-5-vuotiaille tarkoitetusta esikoulusta, vaikka se on lain mukaan pakollinen ja ilmainen.
Vaikeinta opintielle pääsy tai sen jatkaminen on yhä intiaanitytöille.
"Tyttöjen varttuessa äidit ottavat heidät avukseen lastenhoitoon ja muihin kotitöihin", Wawasin koulun opettaja Fidel Datsa kertoo.
Intiaaniväestö keskittyy Perun köyhimmille alueille Amazonin viidakkoon ja Andien vuoristoon. Ala-aste toimii useimmissa kylissä, mutta matka lähimmälle yläasteelle voi olla liian kallis ja vaikea.
Perun maaseudun 25-29-vuotiaista naisista 19 prosenttia on luku- ja kirjoitustaidottomia, joten he eivät pysty tukemaan lastensa koulunkäyntiä, tutkija Carmen Montero muistuttaa.
Datsan mukaan opiskelu ei kiinnosta tyttöjä, koska he yleensä avioituvat varhain ja omistautuvat perheelleen.
Naisten mukaan tilanne on kuitenkin muuttumassa, ainakin vähemmän eristyneissä kylissä.
"Haluamme tyttöjemme opiskelevan. Äiteinä teemme kaikkemme, jotta he pärjäisivät meitä paremmin. Syrjäisimmillä kolkilla miehillä on kuitenkin yhä suuri valta", Julia Esamat, 53 sanoo. Hän asuu Nazarethin kylässä, josta on kolmen tunnin automatka Baguan kaupunkiin.
Esamat on onnistunut kouluttamaan lapsensa pienen viljelymaansa tuotolla, ja nämä opiskelevat nyt Chiclayon kaupungissa.
"Täällä kaikki naiset tekevät työtä ja olemme oppineet raivaamaan tilaa itsellemme. Asiat muuttuvat, vaikka taistelemme yhä macho-kulttuuria vastaan", Esamat sanoo.
Kulttuurista aiheutuu muitakin ristiriitoja, sosiologi Patricia Ames huomauttaa.
Intiaaniyhteisöjen perinnäiskulttuurin, kuten keittotaidon ja savenvalannan, vaalinta on naisten kontolla.
"Kouluunmeno saattaa merkitä kylän tarjoamien oppien menettämistä", Ames sanoo.
Hän mielestään koulujärjestelmän tulisi ottaa huomioon perinteiden merkitys intiaaninaisten elämässä, jotta nämä välttyisivät vaikeilta ristiriitatilanteilta.
Perun intiaanien opiskelua vaikeuttavat myös opettajapula ja opetuksen heikko taso. Vain reilu kymmenesosa maan kouluista on kaksikielisiä eli antaa opetusta sekä espanjaksi että jollakin intiaanikielellä.
(Inter Press Service)
