Geneve, 03.11.08 (IPS) – Monissa Afrikan maissa maatalous on yhä tärkein elinkeino. Pienviljelijöiden tulotason nostaminen on ratkaisevaa niiden kehitykselle, mutta Euroopan unionin tarjoamat kauppasopimukset eivät edistä sitä.
Pientilojen tulojen kasvu lisäisi paikallista kysyntää, joka puolestaan voisi vauhdittaa yhä jalostetumpien tuotteiden valmistusta.
Käänteinen tilanne eli maaseudun laiminlyönti puolestaan hidastaa kehitystä ja voi johtaa köyhyyden lisääntymiseen. Näin on itse asiassa tapahtunutkin monissa Afrikan maissa 20 viime vuoden aikana kansainvälisten luottolaitosten määräämän talouden rakennesopeutuksen seurauksena.
Kaupan liberalisointi 1980- ja 1990-luvulla toi tuontiruoan tulvan moniin kehitysmaihin, jotka olivat 1970-luvulla ruoan nettoviejiä. Niiden vientiä rajojen avaaminen ei lisännyt merkittävästi.
Vuonna 1981 Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaista 286 miljoonaa eli 72 prosenttia kituutti alle kahdella dollarilla (dollari on noin 0,78 euroa) päivässä. Vuonna 2007 prosenttisuus oli sama 72, mutta nyt siihen mahtui 551 miljoonaa ihmistä.
Kaupan vapauttaminen merkitsi tullien alentamista. Niinpä tukiaisilla tuotettu halpa italialainen tomaattisose teki selvää Ghanan ja Senegalin tomaattiviljelmistä, ja hollantilainen broilerinliha tuhosi kanatarhojen kannattavuuden.
Euroopan unionin tukemat meijerituotteet ja maitojauhe ajoivat pienet afrikkalaiset maidontuottajat markkinoilta. Myös vehnää ja muita viljoja virtasi Euroopasta Afrikkaan.
Tuontiruoka on aiheuttanut Afrikalle kalliin laskun ja kasvattanut työttömyyttä. Afrikan kauppataseessa oli vuonna 2001 noin 8,6 miljardin euronvaje, jonka ennustetaan repeävän liki 40 miljardiksi vuonna 2030. Jos elintarvikkeiden hinnat pysyvät korkealla, luku voi jopa tuplaantua ennustetusta.
Euroopan unioni neuvottelee parhaillaan Afrikan maiden kanssa talouden kumppanuussopimuksista (EPA). Ne kiihdyttäisivät entisestään ruoan virtaa Afrikkaan, koska tullimaksut pyritään poistamaan kokonaan.
Tullit ovat kuitenkin keskeinen kaupan ja kehityksen väline Afrikassa, jossa verotulot jäävät vähäisiksi. Tullien poistaminen tukiaisten ansiosta halvoilta eurooppalaisilta tuotteilta vain pahentaisi asetelman epätasapainoa.
EU käyttää maataloustukiin 50-70 miljardia euroa vuodessa. Tutkimusten mukaan ne vääristävät kansainvälistä kauppaa ja toimivat EU:lle eräänlaisena luonnollisena puskurina.
Tuista ei puhuta sen enempää EPA-neuvotteluissa kuin Maailman kauppajärjestössä WTO:ssakaan. EU tosin on ilmoittanut Afrikan maille, että tukiaiset jätetään ulos EPAsta, koska ne ovat jo WTO:n asialistalla.
Moni Afrikan valtio onnistui saamaan maatalouttaan suojaavia turvalausekkeita väliaikaisiin EPA-sopimuksiin, jollaisiin EU taivutti ne vuoden 2007 lopulla.
Turvaverkkoa tarvitaan jatkossakin. Afrikan maille tulisi taata sen tasoinen tullisuoja, että halpatuonti pysyy aisoissa. Vain siten kotimainen maatalous säilyy kannattavana ja tuotantoa voidaan lisätä.
(Inter Press Service)
* Aileen Kwa johtaa Genevessä toimivan South Centren Kauppaa kehityksen hyväksi -ohjelmaa
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
