Juba, Sudan, 08.09.08 (IPS) – Etelä-Sudanin pölyisen pääkaupungin Juban opetussairaalassa työskentelevä tohtori Martha Martin Dar muistelee haikeudella Kuuban trooppisen lämpimiä värejä ja raskasta hedelmien tuoksua.
Dar oli yksi 600 sudanilaislapsesta, jotka lähetettiin 20 vuotta sitten Karibian saarelle pakoon kotimaansa veristä sisällissotaa.
Kuuban silloinen presidentti Fidel Castro oli päättänyt lahjoittaa koulutuksen joukolle Etelä-Sudanin lapsia. Sen uskottiin auttavan itsenäisyydestä taistelevaa aluetta vapautumaan Pohjois-Sudanissa istuvan hallituksen sorrosta.
Kuubaan lähtevät oli määrä valita tasapuolisesti Etelä-Sudanin eri alueilta.
"Kapinallisten johtajat kuitenkin kiiruhtivat valitsemaan omia, sukulaistensa ja kotiseutunsa lapsia", Etelä-Sudanin parlamentin jäsen Barri Wanji kertoo.
Moni nuori oli jo Etelä-Sudanin vapautusarmeijan (SPLA) jäsen taivaltaessaan valtavien soiden ja tasankojen halki Etiopiaan, mistä heidät kuljetettiin laivalla tai lentokoneella Kuubaan.
Dar muistelee, että kun ei ollut koulua, he työskentelivät Kuubassa viljelmillä ja tekivät viikonloppuretkiä rannalle.
SPLA:n johtaja John Garang vieraili Kuubassa useaan otteeseen muistuttaen lapsia tärkeistä tehtävistä, jotka odottivat heitä kotona.
Garang kuoli helikopteriturmassa 2005 toimittuaan vain kolme viikkoa yhtenäistyneen Sudanin varapresidenttinä.
"Meitä ei pakotettu lähtemään, vaan meidät lähetettiin suorittamaan tehtävää, joka ei ole vieläkään valmis", Daniel Madit sanoo. Hän on yksi 15:stä Kuubassa koulutetusta lääkäristä, jotka ovat palanneet Etelä-Sudaniin.
Heidän valmistuessaan Neuvostoliitto oli romahtanut ja Kuuban talous vaikeuksissa. Kotimaassa jatkui sota, joten sinne ei voinut palata.
Sudanin kapinaliike oli lisäksi hajonnut vuonna 1991 etnisiin riitoihin, ja sisäisissä yhteenotoissa kuoli tuhansia. Kaikkiaan sisällissota vaati arviolta kaksi miljoonaa uhria.
Kuubassakaan ei ollut helppoa. "Ruoan saanti kävi vaikeaksi, ja kurjuus jatkui viisi vuotta", Madit kertoo.
Lopulta Kuuba pyysi YK:n pakolaisvirastoa UNHCR:ää rekisteröimään kuubalaiset pakolaisiksi, jotta he voivat hakeutua muualle. Kanada otti noin puolet heistä.
Kuuban lääkärikoulutus ei pätenyt Kanadassa, joten Madit työskenteli lihanpakkaamossa, ja Dar sai töitä pankista.
Kuultuaan, että alkuvuodesta 2005 solmittu rauhansopimus lopetti Etelä-Sudanissa vuodesta 1982 jatkuneen sodan Madit otti yhteyttä alueella toimivaan avustusjärjestöön. Tieto 15 sudanilaislääkäristä otettiin siellä riemuiten vastaan, hän kertoo.
Ennen paluuta kotimaahan kenttätyöhön ryhmä sai kerrata oppejaan Kanadassa ja vielä Keniassa.
Lääkäreistä on Etelä-Sudanissa huutava pula. Virallisen tilaston mukaan terveydenhuollon piirissä on vain noin neljännes asukkaista, äitiyskuolleisuus on maailman korkein ja lapsista menehtyy 13 prosenttia alle viisivuotiaana.
Pula laitteista ja tarvikkeista turhauttaa lääkäreitä, mutta työ myös palkitsee. Maditin maailmaan auttamista lapsista ainakin neljä on saanut nimekseen Tohtori Daniel.
Myös Darin mielestä paluu oli ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikkei kivuton. Juban lentokentälle laskeuduttuaan hän ei olisi tunnistanut isäänsä ilman sukulaisen apua.
"Meidän oli vaikea kommunikoida. Olin unohtanut hänet täysin", Dar sanoo.
Jubassa lääkärit ja muut Etelä-Sudaniin palanneet "kuubalaiset" ovat saaneet kohtaamispaikakseen La Habana -nimisen yökerhon, jonne he kokoontuvat viikonloppuisin verestämään salsataitojaan.
(Inter Press Service)
