New York,, 06.01.95 (IPS) –
Poliittisen kriisin arin pesäke on eteläinen Chiapasin osavaltio, jonka vuodentakainen intiaanikapina ei ole vieläkään talttunut tulitauosta huolimatta. Salinas ruokki Chiapasin kriisiä lykkäämällä kipeästi kaivattuja poliittisia uudistuksia.
Taloudessa Salinas valmisti näyttämön suurdevalvaatiolle pitämällä tahallaan pesoa yliarvostettuna. Hän "osti" sillä ääniä elokuun vaaleissa Institutionaaliselle vallankumouspuolueelle (PRI), joka on hallinnut Meksikoa vuosikymmenet.
Meksikon aiemmat presidentit tapasivat uhrata oman maineensa devalvoimalla peson juuri ennen valtakautensa päättymistä. Siten he turvasivat seuraajalleen puhtaan pöydän. Salinas sen sijaan siirsi ongelman seuraajalleen. Hän ei halunnut pilata mainettaan ollessaan pyrkimässä uuden kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n johtajaksi.
Presidentti Zedillo tuntuu ymmärtävän, että Meksikon ongelmat – korruptio, poliittiset murhat, talonpoikaiskapina – vaativat syvällekäypiä uudistuksia, jotka hänen edeltäjänsä torjui. Ollessaan ensimmäisiä viikkoja virassa Zedillo nimitti oppositiojohtajan oikeuskansleriksi, jonka tehtävänä on tutkia poliisin korruptiota ja PRI:n uudistajien murhia.
Zedillo on myös ehdottanut oikeuslaitoksen perinpohjaista puhdistamista, joka käsittäisi myös kaikkien korkeimman oikeuden tuomareiden vaihtamisen. Lisäksi hän on ojentanut ystävän käden keskusta-vasemmistolaiselle Demokraattiselle vallankumouspuolueelle (PRD), joka on kärsinyt vääryyttä vaaleissa ja virkanimityksissä.
Vuodenvaihteen tapahtumien jälkeen Zedillolle on entistäkin tärkeämpää nopeuttaa uudistuksia saadakseen laukaistuksi poliittiset kriisit, jotka ovat aiheuttaneet maassa taloudellista epävarmuutta.
Vallanvaihdon jälkeen kellumaan päästetyn peson ulkoinen arvo aleni pahimillaan 40 prosenttia. Välitön syy peson devalvoitumiseen oli Chiapasin tilanteen aiheuttama hermostuneisuus. Se ajoi sijoittajat vaihtamaan pesot dollareihin hallituksen pönkittämällä vaihtokurssilla. Seurauksena oli Meksikon dollarivarannon supistuminen romahduspisteeseen.
Jännityksen laukaiseminen Chiapasissa, jonka tilanne heijastaa koko Etelä-Meksikon oloja, olisi välttämätön ensiaskel kohti koko maata käsittäviä uudistuksia.
Chiapasin kaksi keskeistä ongelmaa ovat vaalivilppi ja maanomistuskiistat.
Osavaltion heiveröinen tulitauko murtui elokuisten kuvernöörinvaalien vuoksi. Virallisen ääntenlaskennan mukaan PRI:tä edustava kuvernööri Eduardo Robledo voitti vaalit runsaalla ääntenenemmistöllä. Kaikenlaista vilppiä havaittiin kuitenkin kosolti.
Tarkkailijoiden havaintojen mukaan vaalisalaisuutta loukattiin kahdessa kolmasosassa äänestyspaikoista. Miltei joka toisella äänestyspaikalla äänestäjien valintoihin yritettiin vaikuttaa, ja yhdeksässä prosentissa äänestyspaikkoja äänestäjät ujuttivat uurnaan useampia kuin yhden vaalilipun.
Vilppi tahri vaalituloksia niin pahoin, että osavaltion kolme katolista piispaa ehdotti kaikkien vaalilippujen uutta julkista tarkastusta. Torjumalla ehdotuksen PRI:n hallitsema kansanedustuselin vain vahvisti väärinkäytöksiä koskevia epäluuloja.
Aiemmin murhayrityksen kohteeksi joutunut oppositiopuolue PRD:n ehdokas Amado Avenado ei tyytynyt vaalitulokseen. Hän perusti Chiapasiin oman rinnakaishallituksensa, joka on saanut tunnustuksen kymmeniltä kunnilta samoin kuin kapinallisilta zapatisteilta.
Ainoa rauhanomainen ja kunniallinen tie ulos pattitilanteesta on järjestää uudet kertakaikkiaan rehelliset vaalit.
Zedillo kytki valitettavasti itsensä ongelmaan osallistumalla kuvernööri Robledon virkaanastujaisiin Chiapasissa. Näin uusi presidentti näytti valinneen puolensa.
Jos levottomuudet Chiapasissa jatkuvat eikä Robledo onnistu saamaan laajojen kansanjoukkojen kannatusta, Zedillon pitäisi puuttua asiaan. Siten hän lähettäisi vaikuttavan viestin kaikiin Meksikon osavaltioihin ja kuntiin: koska vaalivilppiä ei enää suvaita liittovaltion tasolla, se ei käy päinsä myöskään osavaltioissa eikä kunnissa.
Zedillon pitää puuttua myös maanomistusongelmiin.
Koko eteläisestä Meksikosta ja eritoten Chiapasista on helppoa löytää talonpoikia, jotka eivät koskaan ole saaneet omakseen maareformin heille määräämää maapalaa. Sen ovat estäneet alueen vaikutusvaltaiset suurmaanomistajat. He ovat kiertäneet määräystä suurtilojen jakamisesta rekisteröimälle osia tiluksistaan sukulaisten nimiin.
Zedillo on julistanut muuttavansa Meksikon laillisuuden maaksi, joten maanomistuksesta olisi helppo aloittaa. Se tarkoittaa, että kaikki talopoikais- ja intiaaniyhteisöt, joilla on esittää maanomistukseen oikeuttava presidentillinen asiakirja, saisivat lopultakin peltotilkkunsa. Toisaalta maat pitäisi palauttaa sellaisille laillisille omistajille, joilta ne on viety käyttämällä hyväksi viime aikojen levotonta tilannetta.
Tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin laittomuuksiin läpäisisi yhteiskunnan nykyisen jyrkän kahtiajaon. Laillisuuden asia yhdistäisi vastuullisia ja lainkuuliaisia ihmisiä poliittisen jakolinjan kummaltakin puolelta.
Yhtä tärkeätä on se, että samalla annettaisiin esimerkki koko maalle: jos lain kunnioittaminen voi auttaa lieventämään jännitystä maan köyhimmässä ja jakautuneimmassa osassa, mitä se voisikaan saada aikaan koko Meksikossa! (Inter Press Service) (x) Andrew Reding johtaa Pohjois-Amerikka -projektia yhdysvaltalaisessa World Policy Institutessa. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
