New York,, 06.02.95 (IPS) –
Päivittäisten pulmien rasittamilla hallituksilla on valitettavasti taipumuksena odottaa, että jokin ongelma on saavuttanut kriisin mittasuhteet, ennen kuin siihen aletaan kiinnittää huomiota. Seurausten tuhoisuus on nähty niin Ruandassa kuin Balkanillakin.
Seurattuaan vuonna 1864 Pohjois-Italiassa Solferinon taistelua, jossa kuoli 40 000 ihmistä, sveitsiläinen liikemies Henri Dunant perusti Punaisen ristin. Sen jälkeen vapaaehtoiset auttajat ovat pelastaneet lukemattomia ihmishenkiä eri puolilla maailmaa.
Nykyaikaiset aseet ja hulluuden riivaamat poliittiset johtajat ovat kuitenkin saaneet aikaan yhä tuhoisampia sotia. Valtaosa sodan uhreista on nykyisin siviilejä, joita vapaaehtoisjärjestöt eivät pysty mitenkään suojelemaan.
Konfliktien sovittelu tulisi kuitenkin paljon halvemmaksi kuin ulkopuolinen aseellinen väliintulo sodan puhjettua. Ja mikä tärkeintä, sovittelu säästää ihmishenkiä.
Nykyisin on olemassa paljon virallisia ja yksityisiä hankkeita kiistojen ratkaisemiseksi välittäjän avulla. Niitä pitäisi kuitenkin laajentaa ja vahvistaa. Pelkästään viime vuonna Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter onnistui liennyttämään Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välistä jännitystä, auttamaan Haitia palauttamaan demokratian ilman verenvuodatusta ja neuvottelemaan tulitaukosopimuksen Bosniaan.
Norjalainen Terje Larsen puolestaan houkutteli edellisvuonna israelilaiset ja palestiinlaiset salaisiin neuvotteluihin saman pöydän ääreen. Seurauksena oli rauhansopimus, josta Israelin ja Palestiinan vapautusjärjestön johtajat saivat Nobelin palkinnon 1994.
Yksityinen rauhanaloite auttoi laukaisemaan jännittyneen tilanteen myös Transilvaniassa Romanian rajaseudulla. Alue kuului Unkariin ennen ensimmäistä maailmansotaa ja on yhä pääosin unkarilaisten asuttama.
Romania ja Unkari olivat eri puolilla kummassakin maailmansodassa ja keskinäinen pelko ja epäluottamus elää yhä vahvana.
Allen Kassof, Livia Plaks ja Larry Watts ovat tutkijoita yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston etnisten suhteiden projektissa. He onnistuivat kokoamaan Romanian viranomaisten ja Transilvanian unkarilaisvähemmistön edustajat yhteen. Tuloksena oli sopimus, jossa Transilvanian unkarilaiset saivat luvan julkaista omaa lehteä ja opettaa omalla kielellään kouluissa. Vastineeksi he lupasivat lopettaa pyrkimyksensä irtautua Romaniasta.
Molemmat osapuolet olivat niin yllättyneitä ja mielissään kaikkia tyydyttävän kompromissin löytymisestä, että he taputtivat toisilleen spontaanisti sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Kolmen ihmisen muutaman päivän ponnistelu saattoi siten ehkäistä sodan. Entisessä Jugoslaviassa sen sijaan sota on jatkunut jo yli kolme vuotta, vaikka yksistään Bosniaa rauhoittamaan on lähetetty yli 20 000 YK-sotilasta.
Sotien ennalta ehkäisy ansaitsee nykyistä enemmän varoja. YK:n pääsihteeri on tehnyt arvokasta välittäjän työtä monissa tilanteissa, mutta hän on ylityöllistetty. YK:n alaisuudessa toimii Kansainvälinen rauhan akatemia, jonka tehtävänä on auttaa kiistojen rauhanomaista ratkaisua. Sen palveluksessa on vain kolme kenttätyöhön pystyvää henkilö ja 16 toimistotyöntekijää.
Vaikka mukaan lasketaan monien vapaaehtoisten ponnistelu, nykyinen sovittelukapasitteeti ei riitä mihinkään maailmassa, jossa kihisee lähimmäs sata etnistä konfliktia.
Kansainvälisen rauhan akatemian pitäisi voida laajentaa sovittelijakoulutustaan niin, että sen palvelukset kävisivät vähitellen tarpeettomiksi. Sovittelu on nimittäin taito, jota voidaan opettaa ja oppia.
Hallitusten välisten YK-elinten ohella tarvitaan myös vapaaehtoisia järjestöjä ja liikkeitä kuten Friends Service Committee, Peace Brigades International ja Fellowship of Reconciliation, jotka keskittyvät sovitteluun ja sodan syiden poistamiseen.
Valtioiden välisten suhteiden kehittäminen ja ratkaisujen löytäminen konflikteihin ei saisi olla ulkoministeriöiden monopolina. Mitä useampi taho kilpailee hyvien ideoiden esittämisessä, sitä luultavammin löydetään luovia ratkaisuja.
Voimavarojen kanavoiminen sovitteluun olisi myös tehokkain tapa säästää rahaa näinä kireiden budjettien aikoina. Tuhansien dollareiden sijoittaminen sovitteluun saattaa tehdä tarpeettomiksi sotilaalliset operaatiot, jotka maksaisivat miljardeja.
Valinta on selvä: opimmeko pitämään silmämme auki ja välttämään törmäykset vai ajammeko silmät kiinni ja luotamme siihen, että ambulanssi tulee ajoissa törmäyksen jälkeen? (Inter Press Service) (x) Dietrich Fischer on yhdysvaltalaisen Pacen yliopiston professori ja World Citizen Diplomats -järjestön varapuheenjohtaja. Hänen tunnetuin teoksensa on Nonmilitary Aspects of Security. Copyright IPS, kaikki oikeudet pidätetään.
