Bukarest,, 06.11.96 (IPS) – "Kummitusjuna" lähtee joka ilta Romanian pääkaupungista Bukarestista ja ehtii aamuksi Tynkä-Jugoslavian pääkaupunkiin Belgradiin. Juna on aina täynnä ihmisiä ja tavaraa. Huomattava osa pullistelevien pussien ja pakaasien sisällöstä on menossa myytäväksi jugoslaaveille.
"Viemme tavaroita serbeille ja ansaitsemme hieman ylimääräistä", selittää isokokoinen mies, jota kaikki kutsuvat Vankilakundiksi.
Hän on yksi monista romanialaisista kaupustelijoista, jotka toimivat laillisuuden rajamailla. He ostavat halvalla täältä ja myyvät vähän kalliimmalla tuolla. Toiminta ei ole varsinainen kultakaivos: useimmiten kauppiaiden ansionsa nousevat korkeintaan kaksinkertaisiksi verrattuna romanialaisten keskimääräiseen kuukausipalkkaan, joka on noin 450 markkaa.
Myytävänä on melkein mitä tahansa, vuodenajasta ja markkinoista riippuen. Savukkeita, saippuaa, vaatteita, ruokaa ja juomia tarjotaan kaiken vuotta.
Tavarat on useimmiten hankittu Turkista ja ne myydään kaksin- tai kolminkertaisella hinnalla Pancevossa lähellä Jugoslavian ja Romanian rajaa tai Belgradissa.
"Olen tehnyt tätä kauppaa kolmisen vuotta eli siitä lähtien, kun yritys, jossa olin töissä, alkoi määrätä meidät palkattomalle lomalle useiksi kuukausiksi vuodessa", kertoo Maria Stefanescu, 45.
"En olisi ikinä kuvitellut päätyväni tällaiseen hommaan tässä iässä. Tämä on uuvuttavaa ja joskus myös vaarallista, mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, sillä jotenkin perhe on elätettävä", hän jatkaa.
Kauppiaat eivät maksa Belgradin-matkasta normaalia hintaa; he vain antavat konduktöörille sopivan summan. Tulli- ja rajavirkailijoita on vaikeampi kesyttää. He ovat arvaamattomia, vaikka hyväksyvätkin useimmiten tarjotun rahan ja sulkevat silmänsä kauppiailta ja näiden tavaroilta.
"Me kaikki hyödymme tästä: kauppiaat, lipuntarkastajat, tullivirkailijat ja jopa serbit, jotka saavat tavarat meiltä halvemmalla kuin omista kaupoistaan. Ainoa ongelma ovat poliisit. Jos joutuu heidän kynsiinsä, menettää kaiken", tarinoi työtön mies, joka kertoo nimekseen N. Eftimescu.
"Minä jotenkin pidän tästä työstä. Tienaan enemmän rahaa kuin jos olisin tehtaassa, josta minut voidaan milloin tahansa potkia pois", hän jatkaa.
Eftimescun mukaan kauppa kannattaa nyt kuitenkin aiempaa huonommin. "Talouspakotteiden aikaan ansaitsimme enemmän. Saatoimme viedä nestekaasua tynnyreissä, muovipulloissa ja vaikka missä astioissa ja myimme sen loistavalla hinnalla."
Hän viittaa talouspakotteisiin, jotka kansainvälinen yhteisö kohdisti Tynkä-Jugoslaviaan painostaakseen sen lopettamaan sodan Bosnia-Hertsegovinassa.
Nyt kun Bosniaan on saatu rauha, romanialaiset kauppiaat ovat kiinnostuneet Bulgariasta, joka kituu ankaran talouskriisin kourissa. Varsinkin ruokatavaroiden kaupustelijat ylittävät Tonavan säännöllisesti.
"Käyn yleensä Turkissa ostamassa vaatteita, jotka myyn Romaniassa. Rahoilla ostan ruokaa, jonka kauppaan Bulgariassa", kertoo Safet, albaani Jugoslavian Kosovosta.
"Käytännöllisesti katsoen elän junassa. Joskus kuluu kokonainen kuukausi ilman, että nukun sängyssä", hän sanoo.
Rajojen yli reissaavia kauppiaita ei tunneta missään tilastoissa. Heitä ei ole luokiteltu sen enempää työttömiin kuin itsenäisiin yrittäjiinkään.
Romanian pimeä talous on mittava. Täsmällisiä tilastoja ei ole tarjolla, mutta Romanian tietopalvelun arvion mukaan mustan pörssin liikevaihto on yli 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Laitoksen mukaan se uhkaa kansallista turvallisuutta.
Laiton kauppa on kuitenkin edistänyt uuden liikemiesluokan syntymistä Romaniassa. Uusrikkaisiin kuuluva Ilie Alexandru Sloboziasta muistelee ylpeänä, miten hän aloitti liiketoimensa salakuljettamalla turkkilaisia tavaroita käsilaukuissa.
Nyt hän omistaa useita tehtaita, joiden toimialat ulottuvat ruokaöljyn valmistuksesta tv-vastaanottimien kokoamiseen. Alexandru sai nimensä lehtiin päätettyään rakentaa Sloboziaan kopion Dallas-televisiosarjan Ewingin perheen maatilasta. Hänen seuraava haaveensa on pystyttää mailleen pienempi kopio Eiffel- tornista. (Inter Press Service)
