Manila,, 03.07.95 (IPS) – Huonot työehdot ja olematon ympäristönsuojelu leimaavat kehitysmaitten tuotantoelämää. Pitäisikö rikkaitten maitten saada sillä perusteella oikeus rajoittaa kehitysmaitten tuotteitten pääsyä markkinoilleen?
Tällaista oikeutta vaativa kampanja nostaa päätään teollisuusmaissa, mutta monet asiantuntijat haistavat kampanjoinnissa palaneen käryä. Heidän mielestään huoli työntekijöitten ja luonnon kohtalosta ei ole kaikissa tapauksissa aito, vaan sillä peitellään yritystä suojella omaa tuotantoa keinolla millä hyvänsä.
Viime vuonna kansainvälisen kaupan pelisäännöt ulotettiin kahdelle uudelle alueelle: palveluihin ja henkisen pääoman kuten patenttien ja tekijänoikeuksien suojeluun.
Nyt Yhdysvallat, Ranska ja eräät muut maat haluavat vasta toimintansa aloittaneen Maailman kauppajärjestön WTO:n tarttuvan kahteen muuhun aiheeseen. Markkinoille pääsyn ehdoksi olisi asetettava tiettyjen ympäristö- ja työehtonormien hyväksyminen.
Vaatijat puhuvat kauniisti, kuinka tiukennetut ehdot auttaisivat Aasian riistettyjä työläisiä ja vaalisivat luonnon arvoja. Kehitysmaissa pelätään, että uudet ehdot heikentäisivät niiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla ja merkitsisivät loittonemista vapaakaupasta.
"On harmillista, että pohjoinen-etelä-ristiriita pulpahtaa taas esiin, vaikka Uruguayn kierroksen sovitteluratkaisun löytymisestä on kulunut vasta lyhyt aika", toteaa New Yorkin Columbian yliopiston taloustieteilijä Jagdish Bhagwati.
Hiljattain ryhmä Yhdysvaltojen edustajia vieraili Indonesiassa tutkimassa työväestön työehtoja. New Yorkissa päämajaansa pitävä ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch/Asia säesti matkaa syyttämällä Indonesiaa työläisten kansainvälisesti sovittujen oikeuksien polkemisesta.
Malesian pääministerin Mahathir Mohammadin mielestä yritys säätää koko maailmaa koskeva minimipalkka on vain lännen keplottelua Itä-Aasian nousevien maitten kilpailukykyä vastaan. Samalla tavalla Mohammad tulkitsee teollisuusmaitten muutkin yritykset normittaa työehtoja globaalisti. Malesialainen ei usko, että esitysten taustalla olisi vilpitön halu lisätä työväestön hyvinvointia.
"Ainoa alue, jolla kehitysmaiden yritykset nauttivat kilpailuedusta, on palkkojen ja sosiaalietujen vaatimaton taso. Sitä meidän ei tarvitse opettaa teollisuusmaitten ihmisille", Mohammad tähdentää.
"Inhimillisyyteen, demokratiaan ja ympäristöongelmiin vetoaminen on todennäköisesti vain itsekästä hurskastelua, jonka ainoa päämäärä on kampittaa länsimaitten taloudellista herruutta uhkaavat kehitysmaat."
Aasian kehityspankin Narhari Rao sanoo kehitysmaitten pitävän hyvin epäilyttävinä kaikkia yrityksiä kytkeä yhteen työnteon normit ja kauppapolitiikka. "Se on niiden näkökulmasta vain huonosti kätkettyä protektionismia."
Kytky-yritys huolestuttaa erityisesti Aasiassa, jonka ennätysripeä taloudellinen kasvu viimeisen 20 vuoden ajan on perustunut olennaisesti viennin iskukykyyn.
Moni eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen syyttää etelän matalapalkkamaita pohjoisen heikosta palkkakehityksestä ja työttömyyden pahenemisesta. Bhagwati ei pidä sitä perusteltuna. Hänen mielestään teollisuusmaitten työpaikkoja ei syö kehitysmaitten halpatuonti vaan työelämän tietokoneistuminen ja automatisointi.
Rikkaissa maissa pelätään myös sitä, että monikansalliset yritykset siirtävät tuotantoaan alhaisten työvoimakustannusten maanosiin.
Kulttuurien ja talousrakenteiden erot vähentäisivät joka tapauksessa kansainvälisesti sovittujen työehtonormien merkitystä. Kehitysmaissa enemmistö toimii maataloudessa, joka on vaikeata aluetta ay-liikkeelle ja jossa ei ole yksinkertaista toteuttaa palkallisia vuosilomia, minimipalkkoja tai viikkotyöaikaa koskevia määräyksiä.
Bhagwati muistuttaa Yhdysvaltojen omista puutteista, jotka kyseenalaistavat mahtimaan oikeutta vahtia muitten moraalia. Siirtotyöläisillä on kova kohtalo Yhdysvaltojen tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa sekä maataloudessa. Yksityisellä sektorilla vain joka kahdeksas työntekijä on järjestäytynyt ammatillisesti.
Raon ja Bhagwatin mielestä WTO on väärä järjestö käsittelemään työntekijöitten oikeuksia. Ne kuuluvat kansainväliselle työjärjestölle ILO:lle, joka toteuttaa päätöksiään suostuttelemalla. Se ei voi käyttää ohjauskeinona kaupan rajoituksia kuten WTO.
Aasian kehityspankin taloustieteilijä Douglas Brooks ei hyväksy väitettä, jonka mukaan löysät ympäristönormit tarjoavat kehitysmaille edun kansainvälisillä markkinoilla ja kilpailussa ulkomaisista sijoituksista. "Yhteys ei ole näin yksinkertainen. Löysä ympäristöpolitiikka saattaa nykymaailmassa myös haitata kaupantekoa", Brooks toteaa.
"Kauppapolitiikka, jolla halutaan vaikuttaa ympäristön tilaan, voi johtaa yllättäviin seurauksiin. Indonesiassa metsien suojelun nimissä toteutetut puutavaran vientirajoitukset alensivat puun hintoja kotimarkkinoilla. Sen seurauksena puunkaato lisääntyi."
Brooks arvelee, että kaupan ehdollistaminen WTO:ssa ympäristö- ja työehtoratkaisuilla muodostuisi todennäköisesti vain vahvojen maitten aseeksi. Heikot hyötyisivät siitä siinä tapauksessa, että ehdollistaminen todella lisäisi työntekijöitten oikeuksia ja parantaisi ympäristönsuojelua. (Inter Press Service)
