Lusaka,, 07.07.95 (IPS) – Mitä yhteistä voi olla Swasimaan nuorella, prameilevalla kuninkaalla Mswati III:lla ja Afrikan vanhemmilla valtiomiehillä, vaikkapa Kenian presidentillä Daniel Arap Moilla?
Vastaus: he pönkittävät valtaansa käyttämällä hyväkseen ulkomaalaisia kohtaan tunnettuja epäluuloja.
Vielä jokin aika sitten mustan maanosan itsevaltaiset johtajat saattoivat nakata vastustajansa yksinkertaisesti vankilaan. Siihen ei tarvittu aina edes tekaistuja syytteitä.
Jotkut olivat vielä suoraviivaisempia. Malawin entinen presidentti Kamuzu Banda uhosi taannoin syöttävänsä niskurit krokotiileille. Nyt hän on saanut rikossyytteen neljän kilpailijansa surmauttamisesta "auto-onnettomuudessa" runsas vuosikymmen sitten.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Kansainvälinen huomio vaikuttaa tehokkaammin kuin ennen ja hillitsee haluja kohdella vastustajia kaikkein karkeimmilla keinoilla. Nigerian sotilashallitus pitää vankilassa oppositiojohtajia, mutta useimmissa Afrikan maissa poliitikot, jotka eivät siedä toisinajattelua, ovat joutuneet pehmentämään otteitaan.
Eräs keksintö on tullut suosituksi: leimataan vastustaja ulkomaalaiseksi ja karkotetaan hänet maasta.
Swasimaassa sisäministeriö soveltaa tätä keinoa ay- keskusjärjestön räväkkään johtajaan Jan Sitholeen. Hallitus väittää, että kevään lakkoliikettä johtanut ay-mies on mosambikilainen ja uhkaa lennättää hänet Mosambikiin. Toistaiseksi ay-järjestöjen vastarinta on estänyt uhkauksen toteuttamisen.
Sitholen mielestä hankkeen tarkoituksena on heikentää työväestön liikehdintää.
"Olen elänyt koko ikäni tässä maassa swasina, enkä osannut koskaan kuvitella, että joutuisin tällaiseen tilanteeseen … Ja tämä tuntuu olevan vasta alkua", hän sanoo.
Keniassa maailmankuulu arkeologi David Leakey joutui riitoihin presidentti Moin kanssa päätettyään äskettäin osallistua oppositiopuolueen perustamiseen.
Valkoihoinen Leakey on kolmannen polven kenialainen, mutta se ei ole estänyt Moita tuomitsemasta häntä uuskolonialistiksi, jolla on yhteyksiä Yhdysvaltojen valkoisten äärirasistiseen Ku Klux Klaniin.
Sambiassa ulkomaalaispelolla alettiin keinotella vuoden 1991 ensimmäisten monipuoluevaalien edellä. Silloinen presidentti Kenneth Kaunda yritti kuopata haastajansa Frederick Chiluban vihjaamalla, että Chiluba ei itse asiassa ole sambialainen.
Chilubasta tuli presidentti. Ei kestänyt kauan, kun hän tarttui samaan aseeseen. Viime vuonna hän karkoitti maasta kaksi suorapuheista oppositiojohtajaa, William Bandan ja John Chinulan. Heidän sanottiin olevan malawilaisia, vaikka molemmilla oli Sambian passi. Nyt he ovat maattomia, koska Malawin hallitus ei ole vastaanottanut heitä maanmiehinään.
Chiluban nimittämä perustuslakikomitea ehdottaa, että ensimmäisen polven sambilaista ei voitaisi valita maan presidentiksi. Sambiassa uskotaan yleisesti, että ehdotuksen tarkoituksena on estää Kenneth Kaundan ehdokkuus ensi vuoden presidentinvaaleissa. Hänen vanhempansa ovat malawilaisia.
Asetelma ei ole vailla ironiaa. Vihjailut Chiluban zairelaisesta taustasta saivat näet äskettäin uutta eloa, kun Zairesta kotoisin oleva vanha mies nimeltään Luke Kafupi alkoi julkisesti väittää olevansa presidentin isä.
Länsi-Afrikassa samanlaista rajoitusta sovelletaan Norsunluurannikolla. Presidentiksi voidaan valita vain henkilö, jonka vanhemmat ovat tasavallan syntyperäisiä kansalaisia.
Monen mielestä lain tarkoituksena on sulkea presidenttikilvasta Maailmanpankin virkailija Alassane Ouattara. Hänen vanhempansa ovat syntyneet Burkina Fasossa ja tulleet Norsunluurannikolle siirtolaisina. Ouattara on usean oppositioryhmän yhteinen ehdokas tämän vuoden vaaleissa.
Oppositio kamppailee Ouattaran puolesta vaatimalla, että lakia on sovellettava yhtäläisesti myös nykyiseen presidenttiin Henri Konan Bedieen. Opposition mukaan hänen äitinsä on alkuperältään ghanalainen. (Inter Press Service)
