Beijing,, 17.07.95 (IPS) – Virallisesti Kiinan työttömyysaste on vain neljä prosenttia. Todellisuus ei ole kuitenkaan näin ruusuinen. Työttömiä, alityöllistettyjä ja niitä, joiden työpaikka riippuu täysin valtion tukiaisista, on varovaisestikin arvioiden kymmeniä miljoonia.
Luku nousee pelottavasti maaseudun liikaväestön vaeltaessa kaupunkeihin paremman elämän toivossa. Kansantalous kasvaa kymmenisen prosenttia vuodessa, mutta työnhakijoiden määrä lisääntyy vielä nopeammin. Hallitus arvioi, että vuonna 2000 maaseudun työttömien ja vajaatyöllistettyjen määrä on 200 miljoonaa.
Uudistusprosessi, joka alkoi 70-luvun lopulla, sekä luo uusia että lakkauttaa vanhoja työpaikkoja. Kiinan viranomaiset suhtautuvat uusien työpaikkojen hurjaan tarpeeseen yllättävän levollisesti. Paniikin oireita ei ole näkynyt.
Itä-Kiinan rannikkoseudun dynaaminen kasvu on toistaiseksi toiminut tehokkaana varaventtiilinä. Uusia työpaikkoja maataloudessa tarpeettomiksi tulleille miljoonille on syntynyt myös monissa sisämaan keskuksissa.
Jatkossa asetelma kuitenkin muuttuu, sillä teollisuus ja valtion hallinto kaipaavat tuottavuutta kohentavia uudistuksia. Miljoonia työpaikkoja pitäisi lopettaa.
Kuuri on itse asiassa jo aloitettu. Yksistään Shanghain kaupungissa 521 000 ihmistä on menettänyt työpaikkansa valtion yritysten ja osuuskuntien sulkemisen seurauksena. Heistä 327 000 tekee nykyään työtä yksityisellä sektorilla.
Kiinalaisten muutto maaseudulta rannikkoseudun kasvukeskuksiin on ehkä maailmanhistorian laajin kansainvaellus.
Viiden miljoonan asukkaan Beijingissä kolme miljoonaa ihmistä on tulokkaita, "ajelehtivaa väestöä".
Kiinan teollisuus työllistää 200 miljoonaa ihmistä. Heistä 150 miljoonaa työskentelee yhä valtion yrityksissä. Luku on kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 1978.
Hallituksen arvion mukaan valtion yrityksissä on 10 miljoonaa hyödytöntä työntekijää. Toiset kymmenen miljoonaa pitäisi panna kävelemään virkakoneistosta.
Kymmenien miljoonien työllistäminen on valtava haaste. Kiinalaiset joutuvat ottamaan sen vastaan ajankohtana, jolloin uudistusten pääarkkitehdin Deng Xiaopingin väistyminen aiheuttaa ylimääräistä epävarmuutta.
Heinäkuun alussa Kiinan tiedostusvälineisiin ilmestyi uusi poliittinen käsite: "yksityistämisen politiikka".
On luultavaa, että maan ylin johto miettii kuumeisesti, miten suoriutua väistämättä edessä olevasta yksityistämisestä. Tiedotusvälineiden on toistaiseksi sallittu vain vihjata haasteen olemassaolosta.
Virallisessa talousopissa merkittävien tuotantovälineiden yksityistä omistamista ei pidetä tavoiteltavana. Järkisyyt puhuvat kuitenkin päinvastaisen puolesta, ja perustelut vaikuttanevat päättäjien käsityksiin kuten koko suurten uudistusten kaudella 70-luvun lopulta lähtien.
Yksityistämistä ei toteutettane kaavamaisesti vaan soveltamalla useita vaihtoehtoja. Pieniä valtion laitoksia on jo yksityistetty luopumalla niiden omistuksesta valittujen
Valtio ei aio luopua omistamistaan yrityksistä yhdellä nopealla kampanjalla. Kun valtio on tarjonnut yritystensä osakkeita yksityisille, se on pysynyt osaomistajana. Kaupan on tähän mennessä ollut 3 700 yrityksen osakkeita. Ostajiksi on houkuteltu sekä oman maan kansalaisia että ulkomaalaisia. Tarjouksia on esitetty New Yorkissa asti.
Oma yritystoiminta tulee valtiolle kalliiksi. 1990 valtio joutui tukemaan yrityksiään 8,4 miljardilla dollarilla pitääkseen niitä pystyssä. Summa oli 36 prosenttia valtion menoista. Tuoreessa virallisessa selvityksessä kaikki tutkitut 124 000 valtion yritystä paljastuivat konkurssikypsiksi.
Hallitus yrittää keventää taakkaa asteittain. Tappiollisten yritysten määrää on päätetty supistaa vuosittain viisi prosenttia. Tappion kokonaissummaa aiotaan alentaa viidenneksellä vuodessa. Heikointa tulosta tehdään öljy- ja hiiliteollisuudessa sekä asetuotannossa.
Jos valtion yritysten uudistus epäonnistuu, valtion taakka kasvaa. Se kiihdyttäisi inflaatiota, lisäisi talouden epävakautta ja johtaisi väistämättä poliittisiin ongelmiin.
Moni asiantuntija näkee vaaralliseksi myös liiallisen kiirehtimisen rakenteiden uusimisessa. Työttömyys pahenisi harppauksellisesti.
Pessimistit sanovat, että työttömyyden selvää kasvua on mahdotonta estää.
Toiset tarkkailijat ajattelevat, että "ongelmien malja on vasta puolillaan". He muistuttavat, kuinka menestyksekkäästi Kiina on ruokkinut, vaatettanut ja asuttanut kansalaisensa aiemmin, paljon vaikeammissa olosuhteissa. (Inter Press Service)
