Belgrad,, 28.07.95 (IPS) – Monen serbilapsen mielestä sota on "normaalia". Se johtuu tavasta, jolla valtiolliset tiedotusvälineet raportoivat väkivallasta entisen Jugoslavian alueella.
Näin päätellään Belgradin riippumattoman median äskettäin julkistamassa tutkimuksessa, joka on ainoa vakava analyysi neljä vuotta jatkuneen sodan vaikutuksesta serbilapsiin. Tutkimuksen mukaan viralliset tiedotusvälineet ovat lisänneet jopa hyvin pienten lasten kansalliskiihkoa.
Lapsia tutkittiin kahtena ajanjaksona: vuonna 1991, jolloin kansalliskiihkoinen propaganda oli pahimmillaan, ja vuonna 1994, jota ennen Tynkä-Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic oli alkanut puhua rauhan puolesta.
Vuonna 1991 melkein 40 prosenttia lapsista mainitsi sodan oman arkensa osaksi. Kolme vuotta myöhemmin alle viidesosa lapsista sanoi samaa, selostaa tutkimukseen osallistunut psykologian professori Nada Korac.
Muutos ilmentää tottumista sotaan, hän tulkitsee.
Serbiaa, joka yhdessä Montenegron kanssa muodostaa Tynkä-Jugoslavian, pidetään yleisesti Kroatian ja Bosnia- Hertsegovinan verenvuodatuksen alullepanijana. Sen vuoksi YK on määrännyt serbijohtoisen valtion kauppasaartoon.
Serbiassa valtiollinen tiedotuskoneisto on ponnistellut ankarasti saadakseen kansalaiset uskomaan sodat serbien itsepuolustukseksi.
Belgradin virallinen media on todistellut, että Kroatiassa serbivähemmistö oli joutua järjestelmällisen tuhoamisen uhriksi ja Bosniassa kiihkoislamilaisen valtion alistamaksi.
Tutkimuksesta käy ilmi, että propaganda on lisännyt lasten tuntemaa vihaa muita kansakuntia ja etnisiä ryhmiä kohtaan. Professoriryhmän haastattelemista sadoista lapsista nuorimmat olivat sodan alkaessa 7-vuotiaita, vanhimmat 14.
Viralliset tiedotusvälineet ja lasten omat vanhemmat olivat 80 prosentille haastatelluista tärkeimmät tietolähteet. Poikia sota kiinnostaa enemmän kuin tyttöjä. Innokkaimpia sotauutisten seuraajia ovat maalla asuvat pojat.
Neljä vuotta sitten 70 prosenttia lapsista tiesi hyvin, millä seuduilla sotaa käytiin. Viime vuonna enemmistö sanoi olevansa siitä epävarmoja.
Käsitykset eri etnisten ryhmien rooleista muuttuivat tutkimusjakson aikana. "Serbit ovat hyviä, muut pahoja", vastasi 65 prosenttia vuonna 1991. Koracin mukaan käsityksiin on tullut sittemmin lisää vivahteita.
"Niitä, joiden mielestä hyviä ja pahoja on kaikissa osapuolissa, oli 17 prosenttia vuonna 1991 mutta 35 prosenttia kolme vuotta myöhemmin", Korac korostaa. Niukan enemmistön suhtautuminen on edelleen varsin mustavalkoinen.
Vastaukset osoittavat, että Serbian lasten suhde sotaan on muuttunut etäisemmäksi. He eivät puhu enää "meidän sodastamme" kuten alkuaikoina. Nyt sotaa käyvät "muut serbit".
Useimmat sanovat pelkäävänsä sotaa. 1991 heitä oli 80 prosenttia, viime vuonna 73 prosenttia. Korac pitää kehityssuuntaa huolestuttavana.
Myönteistä hänen mielestään on pasifistisen asenteen yleistyminen. Tähän ryhmään tutkijat sijoittivat viime vuonna 24 prosenttia lapsista, kun heidän osuutensa oli vuonna 1991 vain kuusi prosenttia. Aiempaa useampi vaihtaa kanavaa, kun televisiosta alkaa tulla uutisia sodasta. (Inter Press Service)
