Pariisi,, 13.11.96 (IPS) – Varsinaisen nälänhädän ohella aliravitsemus ja väärä ravinto ovat hälyttävän suuri ongelma sekä kehitysmaissa että vauraina pidetyissä teollisuusmaissa. Varsinkin kehitysmaissa vitamiinien ja hivenaineiden puute toimii hiljaisena tappajana, joka vaatii yhä runsaasti ihmishenkiä, muistuttavat alan tutkijat.
"Aliravittujen ihmisten määrä jatkaa yhä kasvuaan monissa maissa, erityisesti Afrikassa ja Aasiassa", sanoo Francis Delpeuch Ranskan kehitysyhteistyötä palvelevasta tieteellisestä tutkimuslaitoksesta (Orstom).
Delpeuch ja muut tutkijat muistuttivat maailman ruokahuippukokouksen alla, että päättäjien ei pidä unohtaa "näkymätöntä nälkää", joka raunioittaa miljoonien ihmisten terveyden ja elämän.
Delpeuchin mukaan kehitysmaiden väestöstä viidennes kuuluu aliravittuihin: 192 miljoonaa lasta ei saa riittävästi ruokaa, ja yli kaksi miljardia ihmistä kärsii vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta. Useimmiten ruokavaliosta puuttuu jodia, A-vitamiinia ja rautaa.
Hän huomauttaa, että köyhyyden yleistyminen teollisuusmaissa on myös alkanut näkyä puutteellisena ruokavaliona.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tilastojen mukaan raudan puutteen aiheuttama anemia vaivaa 40 prosenttia kehitysmaiden naisista. Se on myös tärkein syy synnyttäjien menehtymiseen ja vaarallisen alipainoisten lasten syntymiseen. Tämäkin ongelma koettelee pahimmin Aasiaa ja Afrikkaa.
Jodin puute puolestaan on yleisin syy lasten henkiseen jälkeenjääneisyyteen. Lisäksi se aiheuttaa kilpirauhasen liikakasvua eli struumaa. Maailmassa yli 500 miljoonaa ihmistä kärsii struumasta ja 26 miljoonalla on jodin puutteesta aiheutuvia henkisiä kehityshäiriöitä.
Maailman valtioista 95 ilmoittaa, että jodin puute aiheuttaa niiden alueella vakavia terveysongelmia. Pahimpia nämä ongelmat ovat Kiinassa ja Intiassa.
A-vitamiinin puute voi johtaa sokeuteen tai kuolemaan. Ranskan tieteellisen tutkimuskeskuksen edustaja Pierre Valeix kertoo, että A-vitamiinin puute on kehitysmaissa tärkein näönmenetyksen aiheuttaja.
A-vitamiinin puute on ongelma 37 maassa, joista puolet sijaitsee Afrikassa. Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa A-vitamiinin puute uhkaa kuitenkin suurinta määrää lapsia.
Teollisuusmaissa tilanne on pitkään ollut vastakkainen kuin kehitysmaissa: ihmiset sairastuvat liiasta syömisestä. Nyt sellaiset ravintoon liittyvät sairaudet kuin liikalihavuus, sydäntaudit, diabetes ja eräät syöpätyypit ovat alkaneet yleistyä myös keskituloisissa ja köyhissä maissa. Eräissä nopean taloudellisen kasvun maissa elintasosairaudet rasittavat jo ankarasti terveydenhuoltojärjestelmää.
Kehityksen taustalla ovat kaupungistunut elämäntapa ja siihen liittyvät ruokavalion muutokset, erityisesti eläinrasvan käytön runsas lisääntyminen.
Suuntaus havaittiin Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla jo 1970-luvulla, sittemmin se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Kiinan väestössä kasvaa koko ajan niiden osuus, joiden ruokavaliosta yli 30 prosenttia muodostuu eläinrasvoista. Perinteinen terveellinen ja vähän eläinrasvaa sisältävä ruokavalio puolestaan kelpaa yhä harvemmille.
"Aliravitsemus ei ole pelkästään köyhyyden seuraus, vaan se on myös tekijä, joka aiheuttaa köyhyyttä", Delpeuch huomauttaa.
"Toisaalta köyhyyden vähentäminen ei myöskään automaattisesti johda yksityisten ihmisten ruokavalion ja ravintotasapainon paranemiseen. Henkilökohtaisten tulojen kasvaessa ravitsemuksessa saavutettu edistys on verrattain hidasta."
Delpeuchin mukaan maatalouden rakentaminen luonnontaloudellisesti kestävälle pohjalle ja köyhien ruokaturvan parantaminen ovat välttämättömiä ehtoja taistelulle aliravitsemusta vastaan.
"Ne eivät kuitenkaan takaa aliravitsemuksen häviämistä tai vähenemistä", hän muistuttaa.
Avuksi tarvitaan monia muita tekijöitä: Yhteiskunnan on autettava haavoittuvimpia ryhmiä, kuten lapsia sekä odottavia ja imettäviä äitejä, saamaan riittävästi kunnon ravintoa ja parantamaan ruokailutottumuksiaan. Lisäksi väestölle on oltava tarjolla riittävät terveyspalvelut, vesihuolto ja säällisen hygieeninen elinympäristö.
"Siirtyminen ruokaturvasta kunnon ravitsemukseen vaatii sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisen tietyllä minimitasolla, joka sisältää perusterveydenhuollon, koulutuksen ja suoran ruoka-avun tarvittaessa", Delpeuch luettelee.
Hänen mukaansa eräiden matalan tulotason maiden, kuten Sri Lankan ja Botswanan, esimerkit ovat osoittaneet, että ravitsemuksen tilaa voidaan parantaa köyhissäkin maissa.
Sijoittamalla rahaa sosiaalisiin hankkeisiin ja suoraan apuun nämä valtiot ovat kohentaneet asukkaidensa ravitsemustilannetta paljon enemmän kuin monet nopean talouskasvun maat. (Inter Press Service)
