Penang, Malesia,, 24.10.95 (IPS) – Monia oppineita muslimeja huolestuttaa maailmalla yleistyvä mielikuva islaminuskosta hyökkäävänä ja väkivaltaisena oppina. He korostavat sitä, että islam on enimmäkseen väkivallattomuuden kannalla, vaikka se jätetään länsimaissa usein kertomatta.
Niin Iranin islamilainen vallankumous 1979 kuin viime vuosiin asti jatkunut palestiinalaisten kansannousu intifada ovat islamin oppineiden mielestä esimerkkejä siitä, miten muslimit ovat ajaneet asioitaan turvautumatta voimankäyttöön.
"Väkivallattomuus on islamin opetuksen ydin, pyhä sota hyväksytään vain ääritapauksissa. Väkivallalle ei anneta kerrassaan mitään oikeutusta", vakuuttaa saudiarabialainen Abdulhamid Ahmad Abu Sulayman. Hän johtaa Malesiassa toimivaa kansainvälistä islamilaista yliopistoa.
Eräät islamin tuntijat huomauttavat kuitenkin, että väkivallattomuus olisi vitsi Bosnia-Hertsegovinan kaltaisessa tilanteessa. Heidän mukaansa Koraani sallii itsepuolustuksen ja hyökkäykseen vastaamisen voimalla, koska täysin pasifistinen linja toimisi sortajan eduksi.
He selittävät, että Mahatma Gandhin väkivallaton vastarinta toimi Intian itsenäisyystaistelussa, koska siirtomaavalta Britannialla oli demokraattinen arvomaailma. Väkivallaton vastarinta ei olisi onnistunut, jos vihollinen olisi ollut ylivoimaisen vahva eikä se olisi kaihtanut raakaa voimankäyttöä.
"Sortaja haluaisi uhrinsa turvautuvan väkivaltaan, koska se oikeuttaisi sen oman väkivallan käytön", sanoo thaimaalainen Chaiwat Satha-Anand. Hän arvioi, että tutustuminen Koraaniin oli vaikuttanut voimakkaasti Gandhin väkivallattomaan oppiin.
Monet hartaat muslimit ovat sitä mieltä, että radikaalit islamistiryhmät käyttävät jihadin eli pyhän sodan käsitettä väärin. Toisaalta termiä on länsimaissa ryöstöviljelty niin, että se on alkanut merkitä järjettömiä ja epätoivoisia väkivalta- ja terrori-iskuja.
"Yleisimmässä merkityksessään jihad on ponnistelua ja pyrkimystä kohti oikeutta ja totuutta, eikä sen tarvitse olla lainkaan väkivaltaista. Muslimeja opetetaan käymään suurta jihadia eli taistelemaan itsessään piileviä maallisia intohimoja vastaan", Chaiwat selittää.
Islamin tuntijoita ja muita asiasta kiinnostuneita kokoontui lokakuussa Penangiin Malesiaan pohtimaan uskonnon suhdetta voimankäyttöön, väkivaltaan ja terrorismiin. Samalla tutkittiin sitä, miksi islamista on länsimaissa vallalla niin kielteinen käsitys.
"Halusimme selvittää, onko mahdollista johtaa islamin filosofiasta oikeudenmukaisuuden puolesta käytävän taistelun tai jihadin käsite, joka tarkoittaisi täysin väkivallatonta ja rauhanomaista toimintaa", kertoo Chandra Muzaffar, jonka järjestö Just World Trust oli järjestämässä kokoontumista.
Useimmat osanottajat olivat yhtä mieltä siitä, että väkivallattomuudella on vankka perusta islamin opetuksissa, sillä Koraani julistaa ihmiselämän pyhäksi.
"Väkivallan roolia on suuresti liioiteltu ja väkivallattomuuden aineksia aliarvioitu", sanoo Richard Falk, joka toimii kansainvälisen oikeuden professorina Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa.
Falkin mielestä väkivallan ja terrorin korostuminen islamin yhteydessä liittyy islamin ja lännen väliseen konfliktiin. Se on ruokkinut itseään toteuttavia ennustuksia "sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä". Jos islamilta riisuttaisiin sille lännessä puettu väkivallan huntu, länsimaat menettäisivät painavimman perusteensa pitää islamia pahuuden lähteenä.
Falk pitää Iranin vallankumousta mahtavana väkivallattomuuden voimannäyttönä epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hän kuitenkin pahoittelee Iranin myöhempää kehitystä.
Israelin panssariajoneuvoja kivittäneet palestiinalaispojat viestittivät kansansa ahdinkoa maailmalle paljon tehokkaammin kuin vuosikymmeniä jatkuneet lentokonekaappaukset, pommi-iskut ja muut sabotaasit, joita palestiinalaississit toteuttivat eri puolilla maailmaa.
Muzaffar muistuttaa, että tapaukset, joissa palestiinalaiset, algerialaiset tai kashmirilaiset terroristit ovat räjäyttäneet busseja tai tappaneet toimittajia ja turisteja ovat vieneet moraalista oikeutusta heidän oikean asian puolesta käymältään taistelulta.
Itävaltalaisen Innsbrukin yliopiston poliittisen filosofian professori Hans Köchler katsoo, että mielikuvaa islamista väkivaltaisena ääriliikkeenä on tarkoituksella vaalittu länsimaissa. "Siten saadaan äänestäjät tukemaan kovia sotilaallisia tai taloudellisia toimia tiettyjä muslimivaltioita vastaan."
Köchlerin mukaan linja palvelee länsimaiden strategista ajattelua, joka pitää Lähi-idän öljyä ratkaisevan tärkeänä omalle vauraudelleen ja vallalleen. Maailman muuttuessa 1970-luvun "arabiuhka" on 1990-luvulla vaihdettu "islamin uhkaksi".
Muzaffar huomauttaa, että terroristileima lyödään vain tiettyihin muslimimaihin. "Sellaiset maat, jotka toimivat Yhdysvaltain etujen mukaan ja alistuvat länsimaiden ylivaltaan, eivät tuota leimaa saa, vaikka ne terrorisoisivat omaa väestöään."
Muzaffarin mielestä tehokkain tapa taistella länsimaiden vääristyneitä islam-käsityksiä vastaan on "radikaali väkivallattomuus". Se koostuu poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta, islamin sisäisestä solidaarisuudesta ja vastatoimista länsimaiselle tiedonvälitykselle.
Falk muistuttaa: "Historiaa tahraavat lukemattomat kamppailut, jotka väkivalta on tuhonnut sisältä päin. Ottakaamme opiksi historiasta: sorron väkivallaton vastustaminen tarjoaa lupaavimmat mahdollisuudet muutokselle maailmassa." (Inter Press Service)
