Harare, 02.04.96 (IPS) – Zimbabwelainen teollisuusvartija Brighton Marufu (26
Marufulla on vaimo ja yksi lapsi, ja lisäksi hän avustaa kahta työtöntä pikkuveljeään. Koska Marufun palkka ei riitä kohoaviin elinkustannuksiin, hän on joutunut lähettämään perheensä kotiseudulleen maalle.
Marufun palkka ja muut työehdot ovat niin huonoja, että hänen luulisi suunnittelevan lakkoa tai muita toimia niiden kohentamiseksi. Se on kuitenkin viimeinen asia, mitä hän voi kuvitella tekevänsä. "Minun työssäni ei vaadita koulutusta, joten sillä hetkellä, kun menisin lakkoon, tilalleni otettaisiin joku toinen", Marufu sanoo.
Samoin ajattelevat nyt nekin zimbabwelaiset, joiden työssä edellytetään erikoisvalmiuksia, arvioi Richard Kamidza, joka kirjoitti hiljattain Zimbabwen ammattiyhdistysliikkeen ahdingosta paikallisessa talouslehdessä.
"Työläiset ovat täysin hajallaan ja vahtivat mustasukkaisesti työpaikkojaan huolimatta siitä, että reaaliansiot laskevat ja työolot heikkenevät", Kamidza sanoo.
Muutoksesta syytetään talouden rakennesopeutusohjelmaa, jota on toteutettu vuodesta 1990 lähtien entisen sosialistin, presidentti Robert Mugaben johdolla. Ohjelman päämääränä on luoda talouden elpymiselle otollinen perusta, mutta tuloksena on asetelma, jossa työnantajien eduilla on paljon suurempi paino kuin työntekijöiden tarpeilla. (Inter Press Service)
