Washington,, 30.01.95 (IPS) – Miten järjestää koulutusta, puhdasta vettä, asuntoja ja ruokaa maailman köyhille? Ongelmaa puidaan jälleen maaliskuussa Kööpenhaminassa järjestettävässä YK:n sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa. Kiperin kysymys kuuluu sielläkin: mistä rahat?
Kehitysmaat hoipertelevat valtavan velkataakan alla ja rikkailla teollisuusmailla on nykyisin tekemistä omien työttömiensä huoltamisessa. Kööpenhaminan kokousta valmistelevissa palavereissa onkin peräänkuulutettu "mielikuvitusta ja joustavuutta" uusien rahalähteiden löytämiseksi. On ehdotettu muun muassa kansainvälisten valuuttasiirtojen, energian ja lentomatkojen verottamista.
Australialainen kansanedustaja John Langmore kannattaa kansainvälisen rahaliikenteen verollepanoa. "Järkevän veropolitiikan yksi periaate on verottaa sellaista toimintaa, jota halutaan hillitä", hän sanoo viitaten epävakauteen, jota valuuttakeinottelijat aiheuttavat maailman finanssimarkkinoilla.
Nobel-palkittu Yalen yliopiston professori James Tobin on jo pitkään esittänyt 0,5 prosentin veroa kansainvälisille valuutan siirroille. Se tuottaisi 1,5 biljoonaa dollaria (seitsemän biljoonaa markkaa) vuodessa käytettäväksi kehitysapuun.
Tobinin ajatus on saanut kannatusta vasta aivan viime aikoina. Monet kuitenkin kutistaisivat veroprosenttia jopa 0,01:een. YK:n kehitysrahasto UNDP laskee, että jo 0.05 prosentin valuuttavero tuottaisi 150 miljardia dollaria (705 miljardia markkaa) vuodessa.
Langmoren mukaan Australia suunnittelee aloitetta valuuttaverosta Kööpenhaminassa 6.-12. maaliskuuta pidettävälle huippukokoukselle. Myös Kanada ja Pakistan ovat ilmaisseet kiinnostusta asiaa kohtaan.
Toiset kehitysasiantuntijat muistuttavat, että vaatimaton kolmen prosentin leikkaus koko maailman sotilasmenoihin poikisi vuodessa 460 miljardia dollaria (2,2 biljoonaa markkaa). Nykyisin koko maaailmassa annettu vuotuinen kehitysapu on noin yhdeksän kertaa vähemmän eli 50- 60 miljardia dollaria (235-282 miljardia markkaa).
UNDP:n kehitysraporttitoimiston johtaja Inge Kaul on ehdottanut myös yhden dollarin (4,7 markkaa) kehitysveron perimistä jokaiselta öljytynnyriltä. Hänen mukaansa sekin voisi tuottaa vuodessa nykyisen kehitysavun verran.
Kaul ehdottaa harkittaviksi myös kansainvälisten lentolippujen sekä maasta toiseen soitettujen puhelujen ja telefax-sanomien verottamista.
Kaikki uudet kehitysverot ovat kuitenkin vasta idean asteella. Vielä on selvittämättä, kuinka käytännöllisiä ne olisivat ja miten suurvallat niihin suhtautuvat. Selvyyttä ei ole siitäkään, miten verot kerättäisiin tai kuka sen hoitaisi.
Avainkysymys on poliittinen tahto, huomauttaa UNDP:n erityisneuvonantaja Mahbub ul Haq.
Hän tunnustaa pelkäävänsä, että Kööpenhaminan kokouksessa ilmenee paljon poliittista välinpitämättömyyttä. "Olennaisimmat inhimillisen kehityksen vaatimukset voitaisiin kuitenkin toteuttaa seuraavien kymmenen vuoden aikana 30 miljardin dollarin (141 miljardia markkaa) vuotuisella panostuksella", ul Haq muistuttaa.
Hän toivoo jäsenmaiden ryhtyvän toteuttamaan YK:n suosittelemaa "20-20-suunnitelmaa", joka tähtää köyhyyden lievittämiseen suuntaamalla lisää varoja kehitysmaiden sosiaalisektorille. Sen mukaan kehitysmaat käyttäisivät sosiaalimenoihin 20 prosenttia budjetistaan ja teollisuusmaat vastaavasti 20 prosenttia kehitysavustaan.
Teollisuusmaiden markkinoiden avaaminen köyhimpien kehitysmaiden – varsinkin afrikkalaisten – tuotteille auttaisi kuitenkin enemmän kuin avun kasvattaminen, ul Haq muistuttaa.
"Afrikka ei tarvitse lisää apua. Alue on saanut enemmän huonoja neuvoja henkeä kohden kuin mikään muu maaryhmä. Afrikka menettää markkinoilla kymmenkertaisesti rahasumman, jonka se saa apuna", hän sanoo tarkoittaen tulleja ja muita kaupan esteitä, joita teollisuusmaat asettavat köyhien maiden tuotteille. (Inter Press Service)
