Cebu City, Filippiinit, 19.02.97 (IPS) – Filippiineillä annettiin vuonna 1995 asetus, joka kielsi pulloruokinnan sairaaloiden vauvaosastoilla ja vaatii laitoksia järjestämään tilansa niin, että äidit voivat olla yhdessä vauvojensa kanssa. Asetus koskee sekä julkisen sektorin että yksityisiä sairaaloita.
Virallista päätöstä edelsi vuosien kampanjointi rintaruokinnan puolesta. Vastustajien riveissä oli synnytys- ja lastenlääkäreitä sekä sairaalaviranomaisia. Osaksi se johtui äidinmaidonvastikkeen tuottajien aktiivisesta läsnäolosta sairaaloissa.
Houkuttelevien mainosten vuoksi moni äiti ajatteli, että vastike on lapselle terveellisempää kuin äidinmaito.
Maailman terveysjärjestön WHO:n vuonna 1989 tekemän tutkimuksen mukaan merkittävä osa filippiiniläisäideistä ei ollut koskaan imettänyt lapsiaan. Pelkkään vastikkeeseen oli kaupungeissa turvautunut joka kuudes köyhä ja peräti joka kolmas varakkaampi äiti.
Presidentti Corazon Aquino antoi vuonna 1986 määräyksen, jolla rajoitettiin äidinmaidonvastikkeen mainontaa ja velvoitettiin sen tuottajat valistamaan kuluttajia äidinmaidon ylivoimaisuudesta.
Yritykset eivät kuitenkaan ottaneet itse asiasisältöä tosissaan. Äidinmaidonvastikkeen mainonta jatkui voimakkaana, ja äidinmaidon paremmuus ohitettiin TV-mainoksissa hätäisellä toteamuksella. Vastiketta ei sentään enää mainostettu äidinmaidon korvikkeena vaan sen jatkeena.
Sairaaloiden muuttamista äitien ja vauvojen yhdessäoloa tukeviksi laitoksiksi on hidastanut määrärahojen niukkuus. Valtio on osoittanut muutostöihin vuosittain vain noin kymmenen miljoonaa markkaa. Äidinmaidonvastikkeiden mainosbudjetit ovat monta kertaa suurempia.
Rintaruokintaa vaikeuttaa myös äitiyslomien lyhyys. Filippiineillä lomaa on tavallisesti vain kuukausi tai kaksi, vaikka Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vähimmäisnormina on kolmen kuukauden palkallinen äitiysloma.
