Johannesburg, 05.03.97 (IPS) – Viikon uutiskatsauksen lähettäminen faksilla alle 20 tilaajalle eri puolilla eteläistä Afrikkaa vaatii yhden ihmisen kahden päivän työn.
Puhelinyhteys katkeaa tuon tuostakin, ja lähetys täytyy aloittaa alusta. Vähitellen näyttää kuitenkin siltä, että kaikki sivut on saatu lähetetyiksi kaikille tilaajille. Silloin puhelin alkaa piristä: "Faksimme meni epäkuntoon, ja meiltä jäi kolmas sivu saamatta. Voitteko lähettää koko paketin uudelleen?"
Operaation lopputuloksena on puhelinlasku, jonka summa nousee 750 markkaan.
Tämä on Afrikan maiden keskinäisen tiedonvälityksen ankeaa todellisuutta. Siirtomaavallat jakoivat aikoinaan Afrikan mielivaltaisiin valtioihin, joilla on yhä runsaasti siteitä entisiin isäntämaihinsa Euroopassa. Sen sijaan Afrikalla ei vieläkään ole yhteyttä itseensä, vaikka sen valtiot ovat olleet itsenäisiä jo monta vuosikymmentä.
Jopa Afrikasta kertovaa uutisvirtaa hallitsevat muukalaiset. Maapallon pohjoisen puoliskon asukkaat määräävät yhä Afrikan uutisten näkökulman. Siksi yhden Afrikan maan kansalaiset tuskin tietävät, mitä heidän naapurimaassaan tapahtuu.
"Tiedämme todella vähän toisistamme. Esimerkiksi Botswanan sanomalehdet ovat olleet brittiläisen uutistoimisto Reuterin varassa Namibiasta kertoessaan. Ja jos Namibiassa ei sattunut olemaan sotaa tai nälänhätää, ei Botswanan lehdillä ollut sieltä mitään kerrottavaa", David Lush Eteläisen Afrikan media- instituutista (Misa) selittää.
Misa on yrittänyt viime aikoina korjata tilannetta. Misanetin nimellä tunnettu ainutlaatuinen uutisvaihto alkoi eteläisen Afrikan riippumattomien sanomalehtien kesken 1994. Mukana olevat 14 lehteä kokoavat uutisistaan paketin, jossa on noin 200 juttua viikossa. Vaikka faksiin nojaava järjestely on kallis ja vaivalloinen, se on avannut tiedonvälityksen pahimpia pullonkauloja eteläisessä Afrikassa.
"Olemme alkaneet murtaa tietotyhjiötä, joka piti alueen maat pitkään tietämättöminä toistensa asioista", Lush sanoo.
Hän huomauttaa, että riippumaton Misa on saanut kahdessa vuodessa aikaan enemmän kuin hallitusten vuosikausia jatkuneet yritykset parantaa tiedonkulkua koko Afrikan mantereella.
Eteläisessä Afrikassa on syntynyt myös toinen vallankumouksellinen tiedonvälityshanke. Sabanews yhdistää nyt toisiinsa 11 valtiollista yleisradioyhtiötä, jotka vaihtavat uutisiaan verkostonsa kautta.
Muualla Afrikassa tiedonvälityksen yhteistyöllä menee heikosti.
Länsiafrikkalaisen Senegalin pääkaupungissa Dakarissa majaileva Pan African News Agency (Pana) perustettiin uutisoimaan Afrikan asioista afrikkalaisesta näkökulmasta, mutta se ei ole kyennyt täyttämään tehtäväänsä.
Panan perusti valtioiden välinen Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) jo 1963, mutta taloudelliset vaikeudet ovat estäneet sen kehityksen. Kolme vuotta sitten Afrikan valtiot sitoutuivat tukemaan Panan uudistusohjelmaa reilulla 20 miljoonalla markalla.
Panan markkinointijohtajan Amadou Mahtarin mukaan rahaa on kuitenkin tullut vain 18 miljoonaa markkaa. Yhtiö harkitsee nyt omistuksensa yksityistämistä ainoana pelastuskeinonaan.
"Eteläisen Afrikan poliittinen ilmapiiri on nyt sellainen, että se sallii uudet unelmat ja pyrkimykset", sanoo nigerialainen Debo Adesina, joka työskentelee sanomalehti Guardianissa.
"Nigeriassa kaikki on vaikeata. Kamppailemme monenlaisten ongelmien kanssa. Hankaluuksia aiheuttavat muun muassa maan nykyinen sotilasjohto ja yleinen suvaitsemattomuus."
Adesina mainitsee, että esimerkiksi sähköposti ja internet ovat yhä kaukana tavallisen nigerialaisen ulottumattomissa. "Ongelmiemme tärkein aiheuttaja on poliittisen tahdon puute", hän tähdentää.
Kenialaisen The Nation -lehden toimittaja Jared Okungu kertoo, että maassa on vireillä hankkeita Sabanewsin kaltaisen yhteistyöverkon rakentamiseksi itäiseen Afrikkaan.
Okungun mukaan Afrikan suurin ongelma on kuitenkin se, että tiedotusvälineet keskittyvät enemmän kansainvälisiin asioihin kuin kotimaan tapahtumiin. Valtavat alueet Afrikan mannerta jäävät täysin vaille huomiota muulloin kuin kriisien sattuessa.
Okungu muistuttaa, että maailma on kokenut 1990-luvulla suuria mullistuksia, kuten Berliinin muurin murtumisen ja kylmän sodan päättymisen. Uuden maailmanjärjestyksen näkymät tarjosivat haasteita eteläisen pallonpuoliskon maille myös tiedonvälityksessä.
Julkisuuden valokeilaan nousivat äkkiä uudet aiheet, kuten demokratialiike, talouden rakennesopeutus, hyvä hallinto, ihmisoikeudet tai sukupuolten tasa-arvo. Niistä puhuttiin, ja ne piti sijoittaa myös uutistarjontaan.
Okungun mielestä tässä uudessa ilmapiirissä on tärkeätä, että Afrikka oppii kommunikoimaan itsensä kanssa, ja tiedotusvälineet oppivat kertomaan Afrikasta afrikkalaisille.
"On häpeällistä nähdä, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa on tarjolla hyvin vähän tietoa Afrikasta. Uutisissa kerrotaan paljon Etelä-Afrikasta, mutta sen jälkeen hypätäänkin Etelä-Koreaan tai Australiaan", hän huomauttaa. (Inter Press Service)
