Tirana, 19.03.97 (IPS) – Niin Albanian asukkaat kuin kansainvälinen yhteisökin elivät viisi viime vuotta siinä illuusiossa, että kommunismi on kuollut.
Totuus on kuitenkin se, että tämän vuoden maaliskuussa huippuunsa kiihtynyt taistelu kommunismia vastaan alkoi vasta silloin, kun Ramiz Alian hallitus luopui vallasta viisi vuotta sitten.
Uuden hallituksen johtoon tuli entinen kommunistipuolueen jäsen Sali Berisha, joka osoitti seuraavien kuukausien aikana, että hän on yhtä halukas kuin edeltäjänsä Alia käyttämään väkivaltaa vastustajiaan kohtaan.
Kuluneiden viiden vuoden aikana Berishan hallitus vangitsi ja pahoinpiteli armotta opposition johtajia, riippumattomia toimittajia, menestyksekkäitä liikemiehiä, etnisten vähemmistöjen jäseniä ja oman – harhaanjohtavasti demokraattiseksi puolueeksi nimetyn – ryhmänsä sisältä nousseita toisinajattelijoita.
Berisha pitää valtaa pikemminkin perittynä oikeutena kuin vastuullisena tehtävänä, johon hänet on valittu. Hän onnistui kuitenkin mestarillisesti johtamaan harhaan länsimaita, joiden tukea hän uskotteli käyttävänsä kommunismin vastaiseen taisteluun.
Todellisuudessa hän käytti sitä rakentaakseen järjestelmän ja valtion, jonka kaikki voimavarat oli omistettu taistelulle hallituksen vihollisinaan pitämiä tahoja vastaan.
Albanian tuomioistuinten, syyttäjänviraston ja salaisen poliisin on täytynyt käyttää yli puolet määrärahoistaan ja työajastaan Berishan puolueen vastustajien vakoilemiseen, syyttämiseen ja tuomitsemiseen.
Lopputuloksena Albania on viiden "demokratian" vuoden jälkeen valtiona heikompi kuin se oli edellisten vallanpitäjien jäljiltä. Tämä "demokraattinen" valtio on osoittautunut kyvyttömäksi avaamaan yksityisiä pankkeja tai sallimaan yksityistä sähköistä tiedonvälitystä. Se ei ole myöskään kyennyt suojelemaan armeijansa varastoja asevarkailta tai estämään valtion rakennusten polttamisia kahden viime kuukauden aikana.
Albanialaiset tietävät, kuka on heidän ongelmiensa pääasiallinen aiheuttaja: presidentti, joka määräsi armeijan kansan kimppuun, jotta hänen valta-asemansa ei horjuisi.
Kansainväliset tiedotusvälineet ovat viime päivinä kirjoittaneet paljon Albanian presidentin rauhanaloitteista. Tavalliset albanialaiset ovat sen sijaan juhlineet omia saavutuksiaan näinä merkittävinä päivinä. He tietävät, että Berisha on taipunut myönnytyksiin vain painostuksen alla. Esimerkiksi valtaosa maan armeijasta on karannut ja liittynyt mielenosoittajiin.
Länsi tulisi kuitenkin saada vakuuttuneeksi yhdestä totuudesta: Berisha oli valmistautunut murskaamaan kapinan panssareiden avulla.
Vasta kun armeijan omat Kalashnikovit suunnattiin pohjoiseen kohti maan pääkaupunkia, Berishan oli pakko harkita luopumista vallasta, jota hän oli pitänyt rautaisessa otteessaan.
Presidentin valtapelien kustannukset ovat tähtitieteelliset. Kolmessa kuukaudessa Albania menetti kaksi miljardia dollaria (yli 10 miljardia markkaa), arviolta 200 ihmistä tapettiin ja 200 000 tarttui aseisiin. Kansa on nyt raskaammin aseistettu kuin koskaan Albanian historiassa. On syntynyt uusi armeija, jota ei johda kukaan.
Ensimmäisten yhteenottojen näyttämönä olleessa Vloressa asuvat tarkkailijat arvioivat, että albanialaisten riisumiseen aseista tarvitaan ainakin kymmenen vuotta. Toiveikkaimmatkin puhuvat vähintään kolmesta vuodesta. Millainen hallitus Albaniaan seuraavaksi tuleekaan, se joutuu tekemään ankarasti töitä saadakseen kansalaiset luovuttamaan aseensa.
Ainoa mahdollisuus on ostaa aseet takaisin valtiolle. Albanian-politiikkansa umpikujaan ajaneiden länsimaiden tulisi muistaa tämä ja lisätä taloudellista apuaan Albanialle. Etenkin maan eteläosissa, missä on kehittymässä ruokapula, valtio voisi onnistua vaihtamaan aseita ruokaan tai ostamaan varastetut pyssynsä takaisin kovalla valuutalla.
Aseriisunnan lykkäytyminen Etelä-Albaniassa voi luoda tilanteen, joka nostaa esiin Tshetsheniasta tuttuja sotaherra- poliitikkoja. Näiden seikkailunhalu saattaa myös ylittää Albanian valtion rajat.
Paikallisia johtajia – joista osa on entisiä armeijan upseereita – on jo ilmaantunut Saranden, Gjirokasterin ja Vloren kaupunkeihin, ja he rakentavat itselleen poliittisia asemia. Jokaisen päivän viivyttely tilanteen ratkaisemisessa antaa Etelä- Albanian asukkaille lisää aikaa ystävystyä uusiin aseisiinsa ja sotilasjohtajiinsa.
Vielä tällä haavaa (maaliskuun puolivälissä) Etelä-Albanian asukkaat eivät vaadi muuta kuin presidentin lähtöä virastaan ja todennäköisesti myös maasta.
Ei ole varmaa, että tilanne jatkuu samana kuukauden päästä, kun kapinan johtoon nousseet sotilaat tulevat voittajina mukaan neuvotteluihin. Jos he järjestäytyvät – kuten nyt näyttää mahdolliselta – voi nykyisen poliittisen opposition olla vaikeata saada etelää hallintaansa.
Oppositioon ei täysin luoteta Etelä-Albaniassa, mutta se tarvitsee tukea, jotta estettäisiin sotilaallisen anarkian muuttuminen sotilaalliseksi voimaksi.
Sali Berisha rikkoi lupauksensa olla maan ensimmäinen demokraattinen johtaja. Sen sijaan hän ryhtyi sen viimeiseksi diktaattoriksi. Tämä on suuri häpeä sekä Albanian kolmelle miljoonalle asukkaalle että lännelle, joka antoi Berishalle täyden tukensa. Kommunismi nousi Albaniassa valtaan verenvuodatuksella ja näyttää siltä, ettei siitä eroonpääsykään onnistu muilla keinoin. (Inter Press Service) * Ben Blushi toimi päätoimittajana Tiranassa ilmestyneessä riippumattomassa Koha Jone -lehdessä, jonka toimitilat poltettiin 2. maaliskuuta. Samalla lehden toimittajia pidätettiin, hakattiin ja pakotettiin hakeutumaan piiloon. Tämä artikkeli sisältyy Koha Jone -lehden ulkomailla ilmestyneeseen painokseen, jonka tekemisessä lehden toimittajia avusti joukko ihmisoikeuksia ja sananvapautta puolustavia kansainvälisiä järjestöjä.
