EU : Kansalaisten suhtautumista kehitysapuun tutkittiin

Bryssel, 30.04.97 (IPS) – Monet eurooppalaiset luulevat Euroopan unionin kehitysapua paljon todellista suuremmaksi. Silti selvä enemmistö kansalaisista kannattaa kehitysavun lisäämistä. Tiedot ilmenevät kaikkien 15 EU- maan alueella tehdystä mielipidemittauksesta.

Vastaajista 16 prosenttia tiesi, että EU käyttää budjetistaan kolme prosenttia kehitysmaiden auttamiseen. Liki kolmannes luuli lukua suuremmaksi ja toinen 30 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen.

Vastaajista 83 prosenttia kannatti kuitenkin EU:n kehitysavun lisäämistä "vähän" tai "paljon". Ajatukseen köyhien maiden kehityksen tukemisen tarpeellisuudesta yhtyi 90 prosenttia vastanneista.

Brittiläisten kehitysapujärjestöjen mukaan EU-maiden keskimääräinen kehitysapu laskettuna prosentteina bruttokansanatuotteesta (BKT) on kutistunut 1980-luvun puolivälin 0,48 prosentista kymmenessä vuodessa 0,38 prosenttiin.

Suomen kehitysapu oli 0,40 prosenttia BKT:sta 1985. Viime vuosikymmenen lopun lihavina vuosina sitä alettiin nostaa kohti YK:n suosittelemaa 0,7 prosentin BKT-osuutta. 1991 tavoite jopa ylitettiin ja päästiin 0,8 prosenttiin. Lamavuosina apu putosi heikoimmillaan 0,31 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja on tänä vuonna arvioitu 0,36 prosentiksi.

Tällä vuosikymmenellä EU-maiden kehitysapu ei kuitenkaan ole mennyt pelkästään Aasian ja Afrikan köyhimmille maille, vaan kasvavat rahavirrat ovat kulkeneet Euroopan entisiin sosialistimaihin, Latinalaisen Amerikkaan ja Välimeren ympäristöön.

ActionAid-järjestön Jenny Driscoll kommentoi tuoreen EU- kyselyn tulosta sanalla "hämmentävä". Hänen mielestään on erikoista, että kansalaiset luulevat EU:n apua suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.

Kyselyn tehneen International Research Associatesin (Inra) edustaja Francois Lambert katsoo sen vahvistavan jo aiemmin ilmenneen asian: kansalaiset pitävät sitoutumista kehitysavun antamiseen eurooppalaisena arvona.

"He pitävät kehitysapua tärkeänä ja mieltävät sen taloudelliseksi sitoumukseksi", Lambert selittää.

Kyselyyn vastanneista keskimäärin kymmenen prosenttia vastusti kehitysapua. Belgiassa ja Suomessa vastustajien osuus nousi kuitenkin 20 prosenttiin.

Avun vastustajat katsoivat, että köyhien maiden pitäisi itse ratkoa ongelmansa. Toisaalta he muistuttivat, että rikkailla mailla on omatkin köyhät huolenaan.

Kysely paljasti myös, että eurooppalaiset aliarvioivat kehitysmaiden osuuden EU:n vientikaupassa. Vain 43 prosenttia vastaajista uskoo, että EU vie enemmän kehitysmaihin kuin Yhdysvaltoihin. Tosiasiassa kehitysmaiden osuus EU:n viennistä on 37 prosenttia ja Yhdysvaltojen 17 prosenttia.

Puolet eurooppalaisista on kuitenkin perillä siitä, että kehitysmaat tarjoavat lupaavia mahdollisuuksia yksityisille sijoittajille. He tiesivät myös, että köyhiin maihin tehdyt sijoitukset tuottavat nopeammin tulosta kuin investoinnit rikkaisiin maihin.

Lontoolaisen Christian Aid -järjestön edustaja Andrew Simms varoittaa kuitenkin yliarvioimasta sijoitusten vaikutuksia köyhissä maissa, eritoten Afrikassa.

"Afrikan ongelmien ratkaisu vaatii edelleen myös oikein kohdistettua kehitysapua, joskaan se ei yksinään riitä. Esimerkiksi ulkomaisen velkataakan keventäminen vaikuttaisi paljon tehokkaammin kuin apupennoset", hän sanoo.

Simms muistuttaa lisäksi, että kansainvälisen kaupan säännöt ovat edelleen puolueellisia. Köyhät maat menettävät huomattavia tuloja teollisuusmaiden suojakseen rakentamien kaupan esteiden vuoksi.

Yli 90 prosenttia eurooppalaisista toivoo lisää tietoa EU:n avustusohjelmista. Alle 60 prosenttia pitää kuitenkin tiedotusvälineitä luotettavana lähteenä näissä asioissa.

Inran tutkimus tehtiin viime vuoden lopulla samanaikaisesti kaikissa 15 EU-maassa ja siinä haastateltiin 16 248 ihmistä. Tutkimuksen tilasi EU:n komission kehitysapuelin, joka halusi luoda sillä taustaa marraskuussa julkistamalleen niin sanotulle vihreälle paperille. Siinä määritellään EU:n ja 70 kehitysmaan muodostaman ACP-ryhmän suhteet.

Vihreän paperin avulla pyritään kohentamaan kansalaisten tietämystä EU:n kehitysavusta ja lisäämään alaa koskevan päätöksenteon julkisuutta ja demokraattisuutta.

Viimeaikaisista supistuksista huolimatta EU on yhä maailman suurin kehitysavun antaja, sillä 53 prosenttia maailman avustushankkeista on lähtöisin täältä.

Kristillistä avustusjärjestöä edustava Simms muistuttaa kuitenkin, että EU osaa kyllä hankkia julkisuutta tietyille apuhankkeilleen samaan aikaan, kun sen varsinainen köyhille maille annettu tuki kutistuu.

Inra vertaa omia tutkimustuloksiaan Yhdysvalloissa tehtyihin kyselyihin, joiden mukaan kansalaiset luulivat niin ikään maansa kehitysapua paljon todellista suuremmaksi.

Eurooppalaiset eroavat kuitenkin amerikkalaisista sikäli, että jälkimmäiset pitivät maansa apua niin suurena, että sitä pitäisi leikata. Washington Post -lehden kysely marraskuussa 1995 paljasti, että vastaajat luulivat kehitysavun muodostavan keskimäärin 26 prosenttia liittovaltion menoista. Heidän mielestään 13 prosenttia riittäisi.

Tosiasiassa kaikki kansainväliset kulut muodostivat 1995 noin yhden prosentin USA:n budjetista. Kehitysavun osuus oli noin puoli prosenttia. Yhdysvallat on myös teollisuusmaiden häntäpäässä kehitysavun BKT-osuutta vertailevassa taulukossa. (Inter Press Service)

Uncategorized

Niccolo Sarno ja Dipankar de Sarkarn