Neve Shalom, Israel, 29.04.98 (IPS) – Hontelo 13- vuotias Ranin Boulos pinkaisee juoksuun nähdessään parhaan kaverinsa Naomi Markin.
"Meidän välillämme on erityinen side. En koskaan ajattele, että olemme erilaisia", Ranin sanoo hymyillen aurinkoisesti.
Tyttöjen ystävyys on ainutlaatuista Israelissa: Ranin on arabi ja Naomi on juutalainen. Nuorten ystävyys todistaa ihmisen kyvystä voittaa viha ja ennakkoluulot maassa, jossa arabit ja juutalaiset elävät yleensä erillään ja tuntevat usein syvää epäluuloa toisiaan kohtaan,
Ranin ja Naomi ovat "rauhanomaisen rinnakkaiselon kokeilukylän" kasvatteja. Kylän perusti vuonna 1972 Bruno Hussar, Egyptin juutalainen, joka kääntyi kristinuskoon ja liittyi dominikaanimunkkeihin. Hän vuokrasi 50 kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsevalta luostarilta tilat luodakseen yhdyskunnan, jossa juutalaiset ja arabit voisivat elää yhdessä. Yhteisön hepreankielinen nimi Neve Shalom tarkoittaa uutta rauhaa.
Yhdyskunnassa nykyisin asuvat 15 juutalais- ja 15 arabiperhettä uskovat, että jos heidän jälkikasvunsa elää yhdessä, väestöryhmien välillä perinteisesti vallinneet kielteiset asenteet ja ennakkoluulot karisevat vähitellen. Viisitoista uutta perhettä on jo hyväksytty asukkaiksi ja 300 on jonotuslistalla.
"Asumalla tässä kylässä haluamme osoittaa, että ihmiset voivat elää yhdessä niinkin vaikeissa ja ristiriitaisissa oloissa kuin juutalaisten ja arabien välinen konflikti Israelissa on", Raninin isä Daoud Boulos sanoo. Hän toimii arabiankielisten lastenohjelmien ohjaajana televisiossa. Boulosin perhe muutti Neve Shalomiin 1989.
Alusta saakka uusia aatteita ajanut yhdyskunta on ylpeä myös siitä, että siellä toimii Israelin ainoa kaksikielinen ja maan molempia kulttuureja viljelevä peruskoulu.
Esikoulusta alkaen lapset saavat opetusta molemmilla kielillä. Kaikki islaminuskoisten, juutalaisten ja kristittyjen juhlapyhät vietetään yhdessä.
Aluksi koulua kävi vain kylän 15 lasta. Nyt oppilaita on sata, ja heistä kaksi kolmasosaa tulee ympäristön kaupungeista ja kylistä.
Ensi vuonna eräs Galileassa sijaitseva juutalaiskylä aikoo avata molemmille väestöryhmille tarkoitetun yhteisen kansakoulun.
Yhteisessä koulussa arabi- ja juutalaislapset solmivat ystävyyssuhteita, jotka säilyvät nuorten siirtyessä eriytettyihin lukioihin lähikaupungeissa. Aikuiset toivovat myös lasten oppivan suvaitsevaisuutta, josta on heille hyötyä myöhemmin elämässä, kun he törmäävät vaikeisiin ristiriitoihin.
"Kun lapset kasvavat yhdessä vauvasta saakka, he hyväksyvät toisensa. Meidän suurin ongelmamme Israelissa on, että eri väestöryhmät eivät hyväksy toisiaan. Uskon että lapsemme selviävät tästä vastakkainasettelusta meitä aikuisia paremmin", Boulos sanoo.
Kylän arabiankielinen nimi Wahat al-Salam merkitsee rauhan keidasta – ja sitä se todellakin on ollut. Israelin ja Palestiinan neuvottelijat käyttävät kylää usein neutraalina neuvottelupaikkana, jossa on hyvä käsitellä vaikeita asioita.
Silti kukaan yhdyskunnan asukkaista ei usko, että samanlainen kokeilu onnistuisi missä tahansa Israelissa.
Kylän ulkopuolella juutalaisten ja arabien välit ovat kireät, ja ystävyyssuhteet heidän välillään ovat harvinaisia. Arabien syrjintä on yleistä. Väestöryhmät asuvat omilla alueillaan sellaisissakin kaupungeissa kuin Tel Avivista itään sijaitsevat Lod ja Ramle, joissa elää melko tasapuolisesti sekä juutalaisia että arabeja.
Neve Shalomin lapset tietävät hyvin, että Israelin sotilaiden ja palestiinalaisten välillä on väkivaltaisuuksia Länsirannalla ja Gazassa. Lapset ovat kuulleet äärimuslimien itsemurhaiskuista Tel Avivissa ja Jerusalemissa.
"Meidän välillämme on niin paljon vihaa. Tämän kylän elämäntapa on kaukana siitä, mitä tapahtuu muualla maassa. Monet ihmiset eivät käsitä ollenkaan, miksi elämme täällä ystävinä", Ranin sanoo surullisena.
Lapsia kiusataan joskus Neve Shalomin ulkopuolella epätavallisen kotipaikan vuoksi.
Ranin kertoo, että hänen arabiystävänsä, joilla ei ole juutalaisia kavereita, luulevat hänen vihaavan juutalaisia.
"Jotkut nauravat minulle kun kerron eläväni arabien parissa. Heistä se on jotenkin hassua tai outoa", Amit Kit'ain, 15-vuotias juutalaisnuori sanoo.
Kylmän todellisuuden pitäminen kylän ulkopuolella ei aina onnistu. Amit menetti Israelin armeijassa palvelleen veljensä helmikuussa 1997 helikopterionnettomuudessa, jossa kuoli 73 sotilasta. Muslimien Hizbollah-ryhmä, joka taistelee ajaakseen Israelin Etelä-Libanonista, juhli tapausta.
"Kylän ulkopuolinen maailma tunkeutuu koteihimme ja vaikuttaa elämäämme paljonkin", Amitin äiti Daniella Kit'ain sanoo.
Raninin 18-vuotias veli Suleiman lukee parhaillaan koulun loppukokeisiin. Tämä ruskeahiuksinen, parraton nuorukainen, joka puhuu sujuvasti hepreaa, on kuin kuka tahansa nuori israelilainen.
"Kun sanon olevani arabi, ihmiset ovat hyvin hämmästyneitä", Suleiman paljastaa.
Nuorukainen kertoo ihmisten kääntyvän tuijottamaan häntä kun hän puhuu arabiaa ravintoloissa tai kaupoissa. Jotkut hänen arabiystävistään puhuvat vain hepreaa julkisilla paikoilla.
Suleimanin isä Daoud Boulos arvioi, että tällaisia ongelmia oli odotettavissakin.
"Kaikki tämän kylän asukkaat, niin arabit kuin juutalaisetkin, tajuavat, ettemme asu täällä ratkaistaksemme Israelin ja arabien välisen konfliktin. Meidän tarkoituksenamme on tehdä elämästä siedettävää sen keskellä", Boulos sanoo. (Inter Press Service)
