Sahgeldi, Turkki, 01.09.1998 (IPS) – Gulustan Ircap lapsineen eleli syrjäisellä vuoristoseudulla Itä-Turkissa kädestä suuhun. Pennitön perhe olisi ollut tuomittu ikuiseen köyhyyteen, ellei Gulustan olisi päässyt mukaan pieneen hankkeeseen, jolla tuetaan ruoan tuotantoa kehitysmaissa.
Hento Gulustan on neljän lapsen äiti ja
"osa-aikaleski". Hänen 36-vuotias miehensä
Kutbettin on lähtenyt työn hakuun parin
tuhannen kilometrin päässä sijaitsevaan
Istanbuliin ja käy kotona vain joskus.
Gulustanilla ei ollut tuloja eikä omaisuutta.
Hän asuu savitalossa kylässä, jonka muidenkin
talojen isännät ovat kuka missäkin etsimässä
työtä.
"Jos mieheni löytää työtä, palkka
ei riitä edes hänen omiin menoihinsa. Silloin
kun hän onnistuu säästämään rahaa, hän tulee
kotiin kolmeksi kuukaudeksi talvisin", Gulustan
sanoo.
Gulustan lapsineen selviää
perinnöksi saadun lehmän turvin. Heidän
ravintonaan on maito, juusto ja leipä ja joskus
jonkun naapurin antama lihapala.
Kylässä
ei ole kauppoja, sillä kellään ei ole rahaa
ostaa mitään. Eletään kädestä suuhun ja kaikki
tehdään itse. Talot on rakennettu savesta ja
kivistä ja kattopuut kasvatetaan taimista.
Ruoan valmistus ja lämmitys hoituvat lannasta
kuivatetulla polttoaineella. Koko kylä saa
vetensä yhdestä pumppukaivosta.
Viime
vuonna Gulustan ja 29 muuta kylän naista
valittiin mukaan Yhdistyneiden kansakuntien
elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO)
hankkeeseen, jolla kehitetään
ruokaomavaraisuutta. Jokaiselle naiselle
lahjoitettiin neljä lammasta. Heitä autetaan
aloittamaan lampaankasvatus, rehuviljely ja
juustonvalmistus.
Vaikka naiset
tuottavat yli 60 prosenttia ravinnosta
kehitysmaissa, usein heidän työnsä ja
hyvinvointinsa unohdetaan.
Gulustan ja
muut pikkukylän naiset elävät köyhyydessä,
vaikka Turkissa on voimakas maataloustuotanto.
Puolet maan 65- miljoonaisesta väestöstä saa
elantonsa maataloudesta. Turkki on yksi
johtavia vehnäntuottajia Yhdysvaltain, Intian,
Kanadan ja Ranskan rinnalla, sekä maailman
suurin hasselpähkinöiden tuottaja.
Ennen
lampaita Gulustan ei ollut koskaan omistanut
mitään. Yksi niistä kuoli, mutta kolme muuta
voivat hyvin. Kysymykseen mitä hän aikoo tehdä
ensimmäisillä tuloillaan, Gulustan vastaa
hämmentyneesti:
"En ole edes ajatellut
asiaa. En ole tottunut ansaitsemaan rahaa."
Kyläpäällikkö Sefik Demirel arvelee, että
kun naisten yritystoiminta pääsee vauhtiin, he
saattavat yhdistää voimansa ja viedä
tuottamansa maidon ja juuston sekä jogurtista,
vedestä ja suolasta valmistetun juoman läheisen
kaupungin vilkkaille markkinoille myyntiin.
Lännempänä Taurusvuoristossa sijaitsevissa
Kuplucen ja Dulgerlerin kylissä naisten tilanne
on aivan samanlainen: he ovat "osa-aikaleskiä"
ilman toimeentuloa.
FAO jakoi 160
perheelle kirsikka-, persikka- ja omenapuun
siemeniä ja vesoja. Kyläläiset oppivat
kurssilla kasvattamaan taimia, jotka he voivat
myydä alle sadan markan hintaan muille
viljelijöille. Yksi kirsikkapuu tuottaa
viljelijälle 1500 markkaa vuodessa kantaessaan
hedelmää. (Inter Press Service)
