Soul, 11.02.02 (IPS) – Cha Hee Yol on vastikään korjannut erinomaisen riisisadon, mutta 39-vuotias viljelijä on kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Hän saa vuoden uurastuksestaan tuloja suunnilleen saman verran kuin palkkatyöläinen kaupungissa tienaa kuukaudessa.
"Asiat ovat onnettomalla tolalla. Kaikella raatamisellani pystyn tuskin pitämään perheeni hengissä", viljelijä valittaa.
Eteläkorealaisten riisintuottajien tulevaisuus näyttää vieläkin surkeammalta, vaikka valtio koettaa kuumeisesti ratkaista maatalouden ongelmia.
"Etsimme keinoja, joilla viljelijät pysyisivät hengissä, ja samalla koetamme parantaa alan kilpailukykyä", Etelä-Korean maatalousministeri Kim Dong Tae määrittelee.
Etelä-Korea on maailman 10. suurin riisintuottaja. Viitenä viime vuonna sadot ovat olleet toinen toistaan parempia, minkä pitäisi olla hyvä uutinen riisiä syövälle kansalle.
Valitettavasti eteläkorealaiset näyttävät kuitenkin syövän entistä vähemmän riisiä. Tilastojen mukaan henkeä kohden laskettu riisinkulutus on laskenut: vuonna 1993 syötiin 110 kiloa, mutta 2001 enää 93 kiloa.
Etelä-Korea istuu kasvavan riisivuoren päällä. Viime vuonna ylijäämäriisiä oli 1,4 miljoonaa tonnia, ja tänä vuonna määrän ennakoidaan paisuvan kahteen miljoonaan tonniin.
Maatalousministeriö on ilmoittanut lahjoittavansa 300 000 tonnia riisiä köyhyydessä riutuvalle Pohjois-Korealle. Toinen mokoma menee rajan yli sovittujen vaihtokauppojen kautta.
Lisäksi 1,5 miljoonaa sosiaaliavun varassa elävää eteläkorealaista saa ostaa riisiä 30 prosenttia markkinahintaa halvemmalla.
Etelä-Korean maanviljelijät pelkäävät kuitenkin edelleen, että valtio aikoo alentaa riisin tuotantotukea. Maa sitoutui tukiaisten vähentämiseen Maailman kauppajärjestön WTO:n kanssa vuonna 1994 tekemässään sopimuksessa.
Sopimus myönsi Etelä-Korealle lykkäystä markkinoidensa avaamisessa ulkomaisen riisin tuonnille, mutta vastineeksi valtion piti luvata vähentää kotimaisen riisin ostoaan.
Etelä-Korea sitoutui lisäksi vuosina 2001-2004 tuomaan 1-4 prosenttia kuluttamastaan riisistä ulkomailta 5 prosentin tullilla.
Tuontiriisi on tähän mennessä käytetty yksinomana armeijan ja koulujen tarpeisiin, joten jyvääkään ei ole tullut markkinoille kilpailemaan paikallisen kanssa.
Vuoden 2004 lopulla Etelä-Korea – samoin kuin vastaavat myönnytykset WTO:lta saanut Japani – joutuu jälleen neuvottelupöytään. Kumpikin oletettavasti pakotetaan lisäämään riisin tuontiaan.
Eteläkorealaiset viljelijät näkevät painajaisia halvasta kiinalaisesta tuontiriisistä. Eikä syyttä. Asiantuntijat sanovat, että vaikka Etelä-Korea pystyisi perimään tuonnista 350-400 prosentin tullin, kiinalaisen riisin hinta jäisi silti viidesosaan paikallisesta.
Kiina on viime vuosina alentanut riisintuottajille maksamiaan tukiaisia, mutta Etelä-Koreassa tukiaiset ovat nousseet vuoden 1996 jälkeen 4-5 prosenttia vuodessa.
Asiantuntijoiden mukaan Japani on sopeutunut Etelä-Koreaa joustavammin WTO:n määräyksiin. Se leikkasi tukiaisia heti 1994 tehdyn sopimuksen jälkeen. Sittemmin japanilaiset riisinviljelijät ovat monipuolistaneet tuotantoaan ja keskittyneet riisinsä laadun parantamiseen.
Japanin valtio on kannustanut viljelijöiden siirtymistä muihin kasveihin. Etelä-Korea on jatkanut tukiaisia ja avokätistä lainanantoa riisintuottajille, mikä on asiantuntijoiden mukaan vain vahvistanut näiden riippuvuutta riisistä.
Etelä-Korean hiljattaiset yritykset alentaa riisin hintaa ovatkin johtaneet viljelijöiden vihaisiin mielenosoituksiin. Tarkkailijoiden mukaan hallitus ei uskalla suututtaa näitä enempää ennen kesäkuun parlamenttivaaleja ja joulukuun presidentinvaaleja.
Löytyy niitäkin, joiden mielestä Etelä-Korea on tehnyt viisaasti puolustaessaan omaa riisintuotantoaan ja sitä kautta ruokaturvaansa. Maailmassa tuotetaan vuodessa 380 miljoonaa tonnia riisiä, ja siitä vain reilut seitsemän prosenttia viedään ulkomaille ja loput kulutetaan tuottajamaissa.
(Inter Press Service)
