Delhi, 23.12.98 (IPS) – Intian ja Pakistanin julistautuminen ydinasevalloiksi kevään 1998 koeräjäytyksillä ei vahvistanut niiden kansainvälistä asemaa. Pikemminkin se kutisti niiden diplomaattista liikkumavaraa ja varsinkin suhteessa Yhdysvaltoihin, minkä kannanotot Irakin pommituksiin loppuvuodesta todistavat.
Yhdysvaltain ja Britannian joulukuussa tekemät ohjusiskut Irakiin saivat Intialta ja Pakistanila laimean ja suorastaan ujon reaktion.
Intian ja Pakistanin virallinen näkemys on jyrkässä ristiriidassa maiden kansalaismielipiteen kanssa, joka tuomitsi varsin yksimielisesti ohjusiskut. Ero on huomattava myös vuoden 1991 Persianlahden sodan aikaisiin kannanottoihin, joissa Intia ja Pakistan olivat Yhdysvaltoja vastaan.
Tilanne osoittaa, että Intian ja Pakistanin ydinaseen kannattajien kuvitelmat pommien tuomasta itsenäisyydestä ja vallasta haastaa maailman mahtavat ovat täysin tuulesta temmattuja.
Intia tyytyi "valittamaan" ohjusiskuja Bagdadiin ja ilmoitti "harkittuna kantanaan", että kriisi tulisi ratkaista diplomatian eikä aseiden avulla. Aiemmin yhden supervallan omapäinen ja ilman selkeää YK:n siunausta toteuttama isku olisi saanut Intialta jyrkän tuomion. Myös Pakistan sovitteli nyt sanansa aiempaa varovaisemmin.
Huomionarvoista on myös se, että Intian kannanotossa ei mainittu YK:n pääsihteerin Kofi Annanin pahoitelleen hyökkäystä saati sen Venäjältä ja Ranskalta saamaa arvostelua.
Intia on aiemmin ollut vahva yhteisen päätöksenteon kannattaja ja korostanut diplomatian sääntöjen ja laillisuuden noudattamisen tärkeyttä. Aiemmin se olisi varmasti kysellyt, antaako YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 687 todella Yhdysvalloille luvan hyökätä Irakiin, koska sen yhteistyö maailmanjärjestön Unscom-asetarkastajien kanssa ei suju aukoitta.
Päätöslauselmaa on toteutettu valikoivasti, sillä se edellyttää myös Lähi-idän rauhanratkaisun toteuttamista ja joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen muodostamista alueelle.
Aiemmin Intialla oli tapana arvostella sellaista päätöslauselman tulkintaa, joka antaisi luvan rajattomaan voiman käyttöön siviilikohteita vastaan. Myös Irakia kuristavat pakotteet saivat Intialta moitteita. Aina toukokuisiin ydinkokeisiinsa asti Intia vaati toistuvasti helpottamaan Irakin pakotteita ja lisäämään Irakille ja varsinkin sen lapsille annettavaa humanitaarista apua.
Intia moitiskeli myös alkujaan 40 päivän mittaiseksi aiotun Irakin asetarkastuksen venymistä yli seitsemän vuoden mittaiseksi.
Toukokuun jälkeen kehittynyt Intian arasteleva asenne Yhdysvaltoihin paljastui ensi kerran, kun USA loppukesästä pommitti Sudania ja Afganistania terroristijahdissaan. Tuomitsemisen sijasta Intia kiitteli "taistelua terrorismia vastaan".
Vertailun vuoksi on hyvä muistaa, että 1991 Intia ilmaisi ensin tukensa Saddam Husseinille, vaikkakin se myöhemmin salli Yhdysvaltain hävittäjien tankata maaperällään.
Yhdysvaltain perinteisenä liittolaisena tunnettu Pakistan taas uhkasi tuolloin "strategisella vihamielisyydellä" Yhdysvaltoja, joka pommitti muslimimaata.
Intia ja Pakistan ovat joutuneet pahasti eristyksiin toukokuisten koeräjäytystensä jälkeen ja saaneet kuunnella monet nuhteet erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Kumpikin käy Yhdysvaltojen kanssa asiasta kahdenkeskisiä neuvotteluja, joissa niiden pelivara on sangen rajoitettu.
Hallitukset sekä Delhissä että Islamabadissa ovat todella huolissaan ydinaseistautumisensa seurauksista, joten ne joutuvat menemään varsin pitkälle ollakseen ärsyttämättä Yhdysvaltoja lisää.
Pakistanin talous on erityisen haavoittuva ja joutuu romahduksen partaalle, jos se ei pysty suoriutumaan ulkomaisista velkavelvoitteistaan.
Intian hallitus koettaa kaikin keinoin miellyttää Washingtonia talouspolitiikallaan. Se esimerkiksi ehdotti joulukuussa maan patenttilainsäädännön uudistamista Yhdysvaltojen toivomalla tavalla. Intia on myös avaamassa vakuutusalansa ulkomaisille sijoittajille, mitä Yhdysvallat on vaatinut jo pitkään.
Yhdysvallat painostaa Intiaa ja Pakistania sopimukseen, jossa ne pidättyisivät ydinaseiden käyttöönotosta ja saisivat vastineeksi jonkinlaisen kolmannen luokan aseman maailman ydinasekerhossa.
Se, että Intia ja Pakistan neuvottelevat asiasta, riittää osoittamaan, miten haavoittuvia nämä maat ovat ulkoiselle painotukselle samaan aikaan kun ne mainostavat "suvereenia" oikeuttaan päättää omasta turvallisuuspolitiikastaan.
Intia kuului aikoinaan Sitoutumattomien maiden liikkeen johtoon. Se kamppaili rauhanomaisen ja pakottamisesta vapaan maailmanjärjestyksen puolesta arvostellen terävästi Yhdysvaltain interventioita kehitysmaihin. Nyt Intia on selvästi sitoutunut.
Prosessi alkoi jo kylmän sodan päättyessä lisääntyneellä sotilasyhteistyöllä ja yhteisillä sotaharjoituksilla Yhdysvaltojen kanssa.
Ydinkokeiden myötä muutos on käynyt vielä selvemmäksi. Intian ulkopoliittinen horisontti on kutistunut tuntuvasti. Sekä Intia että Pakistan ovat pommiensa vuoksi herättäneet epäluuloja ja vihamielisyyttä naapureissaan. Niiden kyky vaikuttaa tapahtumien kulkuun lähialueellaan tai maailmanlaajuisesti on heikentynyt. (Inter Press Service)
