Manila, 06.01.99 (IPS) – Talouskriisi saattaa merkitä loppua Kaakkois-Aasian johtajavaltaiselle hallinnolle, joka takasi taloudellisen menestyksen suosimalla harvoja ja kaventamalla kansalaisten poliittisia oikeuksia.
Heinäkuussa 1997 alkanut valuuttakriisi on heilutellut lähes kaikkien alueen maiden talouksia ja poliittisia oloja. Saman johdon alaisina pitkään olleiden Indonesian ja Malesian vakaus on järkkynyt. Poliittisia johtajia on vaihdettu Thaimaassa, Etelä- Koreassa ja Japanissa.
Vaikka Indonesia olikin ottanut pitkiä edistysaskeleita presidentti Suharton 32-vuotisella valtakaudella, hänen oli pakko erota toukokuussa 1998 protestiaallon ja mellakoiden vuoksi. Sen jälkeen maa on ollut epävakaa.
Suharton seuraajan Bacharuddin Jusuf Habibien hallitus ei ole saavuttanut poliittista uskottavuutta, vaikka se on luvannut kunnioittaa ihmisoikeuksia, tutkia syytteitä virkavallan ottamista lahjuksista ja selvittää millä keinoin Suharto oli hankkinut valtavan omaisuutensa.
Indonesia valmistautuu kuitenkin tänä vuonna pidettäviin ensimmäisiin demokraattisiin vaaleihinsa. Vaalien voittaja voi sen jälkeen hallita kansan valtakirjalla, jota Suhartolla ei koskaan ollut.
Indonesia on maailman neljänneksi runsasväkisin maa, ja sen epävakaat olot huolestuttavat suuresti naapurimaita.
Toinen alueen levottomuuspesäke on Malesia. Vuoden 1998 aikana maassa kehittyi uudistuksia vaativa reformasi-kampanja, joka on pääministeri Mahathir Mohamadin 17-vuotisen valtakauden suurin haaste.
Mahathir alkoi saada vastustajia, kun hän hankkiutui juonittelun avulla eroon kilpailijastaan, varapääministeri Anwar Ibrahimista. Mahathir erotti Anwarin, jota syytetään korruptiosta ja kielletyistä homoseksuaalisista suhteista.
Reformasi-kampanja on saanut kannatusta, vaikka Malesian talous on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä ja väestö on tottunut hallituksen lujaan kontrolliin.
Ammattiyhdistysliikkeen aktiivi Premesh Chandra sanoo, että poliittisten vapauksien uhraaminen taloudelliselle menestykselle ei enää tule kysymykseen.
"Ne kytkeytyvät toisiinsa. Poliittisten oikeuksien puuttuminen nakertaa taloudellista hyvinvointia", Chandra sanoi.
Lama on nostattanut tyytymättömyyttä Mahathirin lujaotteiseen hallintotapaan, vaikka se onkin jatketta linjalle, jonka avulla on saavutettu kahdeksan prosentin vuotuinen kasvu ja ennennäkemätön kukoistus yhdessä sukupolvessa.
Talousvaikeudet ja hallituksen tapa reagoida niihin ovat paljastaneet järjestelmän heikkoudet. Tyytymättömyyden ilmauksille on hyvin vähän kanavia. Syytöksiä siitä, että hallitus suosii tiettyjä yrityksiä, ei ole tutkittu perin pohjin.
Talouskriisi ja Anwarin tapaus uhkaavat lyödä kiilan Mahathirin hallituksen ja sen vuosikymmeniä liehittelemän malaijilaisen keskiluokan väliin. Etnisiä ryhmiä eri tavalla kohteleva talouspolitiikka on suosinut malaijeja, jotka ovat antaneet tukensa Mahathirille.
Hallitus on kehottanut malaijeja olemaan liittymättä reformasi-kampanjaan erityisaseman menettämisen uhalla.
"Hallitus ei halua menettää otettaan malaijikeskiluokasta", politiikkaa tarkkaileva malesialainen professori Subramanian Pillai sanoo.
Jää nähtäväksi kestääkö oppositioliike alkaneen vuoden. Sen menestys riippuu paljon malaijeista, joita on yli puolet maan väestöstä. Tilanteeseen vaikuttaa se, että vaalit on lain mukaan pidettävä vuoteen 2000 mennessä.
Poliittisten tarkkailijoiden mielestä ei ole varmuutta siitä, että uudistuksia vaativasta kampanjasta kehittyisi niin laaja yleinen painostusliike kuin Indonesiassa tapahtui. Mahathir ei ole Suharto, ja hän on hankkinut valtansa vaalien kautta.
Bangkokissa päämajaansa pitävän kansalaisjärjestön Focus on the Global Southin edustaja Walden Bello on sitä mieltä, että hallitsemistavan muutokset ovat väistämättömiä Kaakkois-Aasiassa. Hänen mukaansa lama osoittaa, että kovakätisten hallitusten ja tiettyjen suosikkiryhmien yhteistyöhön perustuva talousmalli ei ole pitemmän päälle kestävä.
Malli näytti toimivan hyvin nousukausien aikana, jolloin Maailmanpankki ja tarkkailijat kiittelivät sitä "hyvää tarkoittavana johtajavaltaisuutena". Mutta se ei luonut vankalla pohjalla seisovaa laadullista kehitystä.
"Kehitys ei ole pohjimmiltaan bruttokansantuotteen kasvattamista vaan ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista. Silloin ei voi loukata ihmisoikeuksia sen varjolla, että kaikki tapahtuu kehityksen hyväksi", Bello sanoo.
Talouskriisi on asettanut kyseenalaiseksi Kaakkois-Aasian hallitusten oikeuden tukahduttaa toisinajattelua ja kieltää kansalaisilta poliittisia oikeuksia talouskasvun varjolla.
"Seuraavaksi näemme Singaporen hallituksen joutuvan uskottavuuskriisiin. Sielläkin tullaan varmasti vaatimaan poliittisen järjestelmän vapauttamista", Bello sanoo.
Talouskriisi ei ole vielä iskenyt Singaporeen, mutta maa on joutumassa laman kynsiin alkaneena vuonna. Kaupunkivaltiota vuodesta 1959 lujasti hallinnut Kansan toimintapuolue on jo leikannut palkkoja ja valtion menoja pehmentääkseen talouskriisin vaikutuksia. (Inter Press Service)
