Madichaur, Nepal, 02.04.01 (IPS) – Vuolas joki virtaa keskellä peltoja, joilla vehnä- ja kaalisato on kypsymässä. Aikuiset kuljettavat karjaa laitumelle, kirjojaan kantavat pikkulapset matkaavat kouluun.
Rauha on verrattain uusia asia Madichaurin kylässä, jossa vielä pari vuotta sitten kuultiin lähes päivittäin pyssyjen pauketta ja pommien räjähdyksiä. Maolaisiksi luonnehditut Nepalin kommunistipuolueen sissit taistelivat alueella Nepalin poliisin turvallisuusjoukkoja vastaan.
Sissit voittivat, ja nyt Madichaur on maolaisten hallinnassa, kuten eräät muutkin alueet läntisessä Nepalissa.
Kylä kuuluu Rolpan piirikuntaan, jossa sissit aloittivat viisi vuotta sitten aseellisen taistelun Nepalin kuningasvaltaa vastaan ja tasavallan puolesta.
Hallituksen tilastojen mukaan väkivaltaisuuksissa on kuollut noin 1 600 ihmistä. Sissien hallussa on nyt laajoja alueita neljän Länsi-Nepalissa sijaitsevan piirikunnan – Rolpan, Rukumin, Jajarkotin ja Salyanin – alueella.
Nepal koostuu kaikkiaan 75 piirikunnasta, joista 35:n alueella on jonkinlaista kapinallisten toimintaa. Yritykset neuvotteluratkaisun löytämiseksi ovat toistaiseksi kariutuneet.
Poliisi on vetäytynyt Madichaurin seudulta ja linnoittautunut piirikunnalliseen päämajaansa Libangissa. Sinne on kylästä kolmen tunnin kävelymatka.
Elämä näyttää nyt soljuvan normaalisti Madichaurin pikkuruisessa "basaarissa", joka koostuu räätälinliikkeestä ja sekatavarakaupasta.
"Täällä on ollut rauhallista siitä asti, kun poliisiasema vetäytyi puolitoista vuotta sitten", sanoo kaupan omistaja Mansaram Pun.
"Aiemmin olimme jumissa maolaisten ja poliisin välissä. Saimme koko ajan pelätä henkemme puolesta emmekä pystyneet liikkumaan vapaasti", hän jatkaa.
Nyt Punin perhe saa olla rauhassa, kunhan muistaa maksaa päivittäin noin seitsemän markan "veron" sisseille. Joskus he vaativat kyläläisiltä myös ruokaa ja määräävät nämä osallistumaan kokouksiinsa. Välillä asukkaat komennetaan töihin silta- tai tietyömaalle.
"Jokainen kyläläinen tukee heitä rahalla tai tavaralla. Siitä ei voi poiketa. Ihmiset pelkäävät, sisseillä on aseita", Pun sanailee.
Kun taistelut alkoivat vuoden 1996 alkupuolella, useimmat kylän nuorukaiset lähtivät pakoon, jotta eivät joutuisi poliisin uhreiksi tai maolaisten värväämiksi.
Maastopukuihin sonnustautuneet kapinalliset kiertelevät kylässä poliiseilta otetut vyöt ja saappaat komistuksenaan.
"Emme me koskaan toimineet salassa ihmisiltä, vaan vastavallankumouksellisilta joukoilta", 27-vuotias sissi Bidrohi sanoo. Samalla hän nostaa nyrkkinsä "punaiseen tervehdykseen" ohittaessaan ryhmän koulutyttöjä.
Bidrohin toverit ovat koulunsa keskeyttäneitä nuoria, lähes lukutaidottomia talonpoikia ja muihin puolueisiin pettyneitä poliittisia aktivisteja.
He partioivat kylää ympäröivillä karuilla kukkuloilla, väijyvät poliisia, kuulustelevat alueelle tulevia muukalaisia ja keräävät kyläläisiltä veroja.
"Kun emme ole palveluksessa, laskemme aseet käsistämme ja autamme kyläläisiä pelloilla ja muissa askareissa", toveri Sujhav kertoo. Hän askaroi samalla bambusta katonpaikkaustarpeita.
Sujhav on 11-jäsenisen sissiyksikön päällikkö. Joukossa on myös naisia, kuten 22-vuotias Man Kumari Pun, joka kuluu maolaiseen naisjärjestöön Mahila Sagathaniin.
"Voin tarvittaessa tarttua aseeseen. Mieheni kuoli, mutta tuhannet muut ovat valmiita ottamaan hänen paikkansa. Meidän täytyy jatkaa sotaa", tämä viisivuotiaan pojan äiti selittää.
Sadat syrjäseudun naiset ovat hänen laillaan liittyneet kansan sotaan, kuten he sitä kutsuvat. Noin viidennes sisseistä on naisia.
Usein naiset toimivat kuitenkin kotirintamalla, eivätkä kanna aseita. "Ennen naisen paikka oli kotona. Vallankumous on tehnyt naiset tietoisiksi oikeuksistaan koulutukseen, omaisuuteen ja tasaveroiseen kohteluun", naisten ryhmässä istuva Barsha-niminen naistoveri kertoo.
Tavalliset kyläläiset pelkäävät liikaa kertoakseen, mitä he todella ajattelevat. "En halua kuolla, joten teen mitä he käskevät", entinen sotilas Hasta Muni Pun sanoo. Hän lukeutuu Nepalin sotataidoistaan kuuluun gurkha-kansaan.
Hasta Muni kuuluu niihin harvalukuisiin kyläläisiin, jotka palasivat kotiinsa sen jälkeen, kun sissit levittivät sanaa, että asukkaat voivat tulla turvallisesti takaisin.
"Sekä poliisi että maolaiset uhkailevat ja alistavat ihmisiä", hän sanoo, vaikka vieressä istuva vaimo varoittelee puhumasta liikoja.
Moni madichaurilainen majailee nyt piirikunnan keskuksessa Libangissa, jonka turvana on yli 200 poliisia ja armeijan pataljoona.
Jotkut kylästä paenneista ovat sissien mustalla listalla. Esimerkiksi Bhim Kumari Buda saa Libangissa aina ulos mennessään poliisin saattajakseen. Sissit syyttävät häntä poliisin ilmiantajaksi, joka on vastuussa yli kymmenen kapinallisen kuolemasta.
Rolpan piirituomari Nilkantha Upadhyay pitää seudulla vallitsevaa rauhaa petollisena. Hän uskoo sissien valmistautuvan uuteen voimannäyttöön.
Piirituomarilla alkaa olla töistä pulaa, sillä useimmat asukkaiden nostamat jutut käsitellään nyt maolaisessa kansantuomioistuimessa. Esimerkiksi alueella yleinen moniavioisuus tuomitaan siellä rikolliseksi. Myös alkoholinkäyttö on tuomittavaa, joten Rolpa on nykyisin likimain "kuivaa" seutua.
Julkisen terveydenhuollon ja vesilaitoksen väellä riittää kuitenkin edelleen töitä, samoin kuin maatalousneuvojilla.
"Maatalous ei ole kärsinyt. Ihmiset pyytävät edelleen viljelyä koskevia neuvoja, jopa nykyisille yhteistiloilleen", Rolpassa 12 vuotta työskennellyt maatalousneuvoja Reeshi Ram Bhandari kertoo.
Sissit ymmärtävät, että heidän on hyväksyttävä valtion terveys- ja muut palvelut, joita tarvitaan kipeästi tällä Nepalin takapajuisimpiin kuuluvalla seudulla. Jo ennen kapinan puhkeamista rolpalaisten keskimääräinen elinikä oli vain 52 vuotta ja lapsikuolleisuus oli paljon maan keskitasoa korkeampi.
"Niin kauan, kun he voivat luottaa siihen, että me emme ole ilmiantajia, he antavat meidän tehdä työtämme", terveydenhuollossa työskentelevä Chitra Jung Shahai sanoo.
Maolaiset ovat kahdesti katkaisseet neuvottelut hallituksen kanssa, mutta viime vuosina heidän vaatimuksensa kuningasvallan lakkauttamisesta ovat pehmentyneet. (Inter Press Service) .
