Monrovia, 30.04.01 (IPS) – Liberian liki kymmenvuotisen sisällissodan päättyminen 1997 luettiin naapurimaista tulleiden rauhanturvaajien ansioksi. Sotilaiden muihin aikaansaannoksiin kuuluvat 6 600 jälkeläistä, joita koetetaan nyt pelastaa katulasten kovalta kohtalolta.
Pikkuinen 2,5 miljoonan asukkaan Liberia kärsii yhä vuosina 1989-1997 riehuneen sodan kärjistämistä sosiaalisista, taloudellisista ja poliittisista ongelmista. Maassa viisi vuotta toimineet 17 000 rauhanturvaajaa pahensivat taakkaa ostaessaan seksipalveluja rahattomilta liberialaistytöiltä.
Liberian sota päättyi heinäkuussa 1997, minkä jälkeen maassa pidettiin parlamentti- ja presidentinvaalit. Maan johtoon nousi kapinallisten kärkihahmo Charles Taylor.
Rauhanturvaajien ja liberialaistyttöjen kanssakäymisestä syntyneiden lehtolasten avuksi on perustettu Unomil-Ecomog lapsijärjestö. Sen nimessä Unomil viittaa YK:n rauhantarkkailijoihin ja Ecomog Länsi-Afrikan maiden talousyhteisön Ecowasin lähettämiin tulitaukoa valvoviin joukkoihin. Lapsijärjestö esiintyy lyhenteellä Uneco.
Eniten rauhanturvaajia Liberian sotaan lähetti Nigeria. Unecon mukaan joka toisen aviottoman sotalapsen isä onkin Nigeriasta ja joka toisen Ghanasta, Gambiasta, Guineasta tai Sierra Leonesta.
Unecon perustaja ja puheenjohtaja on pastori Abraham Anderson Cole vanhempi. Hän on vedonnut Liberian hallitukseen ja muihin avustusjärjestöihin lehtolasten auttamiseksi.
Osa lapsista on sijoitettu Liberian katolisen lähetyskirkon perustamiin Don Bosco -koteihin ja osa elää äitinsä kanssa. Jotkut on otettu liberialaisperheisiin. Monessa tapauksessa vanhempien köyhyys on pakottanut lapset katukaupustelijoiksi tai muuhun ansiotyöhön.
Cole kertoo, että hänen järjestönsä on onnistunut löytämään ja rekisteröimään 6 600 rauhanturvaajien lasta. Kaikille pyritään tarjoamaan katto pään päälle, terveydenhuolto ja koulutusta. Uneco koettaa lisäksi solmia yhteyksiä lasten äitien ja isien välille.
"Vaikka rauha on palannut Liberiaan, maan huono taloudellinen tilanne ja monen äidin työttömyys aiheuttaa lapsille ongelmia", Cole selittää ja toivoo isiltä tukea jälkeläisilleen.
Liberia on Yhdysvalloista vapautettujen orjien 1847 perustama valtio, ja historia on näkynyt myös sen nimikulttuurissa. Ennen sisällissotaa tyypillisiä poikien etunimiä maan pääkaupungissa Monroviassa olivat Dennis, Gibson, Browne, Jones ja Graham.
Nyt Monrovian kaduilla kaikuvat nimet ovat nigerialaisia, kuten Dongoyaro, Babangida ja Ogandare, guinealaisia, kuten Doubaye ja Toure, sekä ghanalaisia, kuten Kwesi ja Kwame.
Liberian hallitus ei ole ottanut virallisesti kantaa lehtolasten asiaan. Maan perustuslaki kuitenkin takaa kansalaisuuden kaikille sen alueella syntyneille afrikkalaisille sekä niille, joiden vanhemmista jompikumpi on liberialainen.
Liberian sisällissota alkoi 1989, kun maan nykyisen presidentin Charles Taylorin johtama Liberian kansallinen isänmaallinen rintama (NPFL) nousi aseelliseen kapinaan Samuel Doen itsevaltaista hallitusta vastaan. Kersantti Doe oli anastanut vallan itselleen sotilaskaappauksella 1980.
Seitsemän vuotta kestänyt sisällissota vaati yli 150 000 kuolonuhria ja aiheutti mittaamatonta taloudellista tuhoa. (Inter Press Service) .
