Quito, 07.05.01 (IPS) – Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan arviolta 2,5 miljoonaa ecuadorilaista elää nykyisin ulkomailla, pääasiassa Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Italiassa. Parin viime vuoden aikana Ecuadorista on lähtenyt miljoona ihmistä etsimään leipäpuuta muualta.
"Taloudellisen kriisin syveneminen ja työttömyyden kasvu 1999 sysäsivät siirtolaisuuden räjähdysmäiseen kasvuun", Ecuadorin tilastokeskuksen johtaja Johny Cevallos sanoo. Miljoonan ihmisen lähtö 13 miljoonaan asukkaan maasta on hänen mukaansa melkoinen näytelmä. Työn perään ulkomaille lähteneistä on naisia 67 prosenttia.
Ecuadorin työmarkkinoille tyypillinen vajaatyöllisyys yltyi 66 prosenttiin vuonna 2000. Valtava maastapako kuitenkin helpotti varsinaista työttömyyttä, joka laski virallisten tilastojen mukaan 14 prosentista vuonna 1999 viime vuoden 9 prosenttiin. Epävirallisten tietojen mukaan työttömyys saattaa kuitenkin olla lähempänä 13 prosenttia.
Tilastokeskus sanoo, että työttömiä ja vajaatyöllisiä on nyt yhteensä 75 prosenttia taloudellisesti aktiivisesta väestöstä.
Pyrkyä ulkomaille on yhä, siitä kielivät passin ja viisumin hakijoiden pitkät jonot ulkoministeriön ja Espanjan lähetystön edustalla. Lähtijöitäkin riittää, sillä Quiton lentokenttää ympäröivän aidan taakse kerääntyy päivittäin sankka vilkuttajien joukko.
Moni ecuadorilainen pyrkii teollisuusmaihin laittomia ja vaarallisia reittejä. Kaikki eivät koskaan pääse perille: esimerkiksi Keski-Amerikan maista raportoitiin viime vuoden jälkipuoliskolla 450 ecuadorilaisen kuolleen.
Tänä vuonna huhtikuun loppuun mennessä Guatemalan, Salvadorin, Meksikon ja Yhdysvaltain viranomaiset olivat pysäyttäneet jo 2 978 laittomasti maahan pyrkinyttä ecuadorilaista.
Yhdysvaltoihin hinkuvat ecuadorilaiset joutuvat usein turvautumaan rajaseudulla operoivien "kojoottien" palveluksiin. Nämä salakuljettavat väkeä USA:han 5 000 – 10 000 dollarin (dollari on noin 6,7 markkaa) maksusta.
Rahakaan ei kuitenkaan takaa ecuadorilaisten "amerikkalaisen unelman" toteutumista. Esimerkiksi Maria Gaucho jäi kiinni Meksikossa, missä hän on ollut pidätettynä pari kuukautta.
Gaucho otti kiinnityksen äitinsä taloon saadakseen rahanlainaajalta kojootin vaatimat 10 000 dollaria. Nyt hän ei tiedä, miten maksaa velkansa, koska Ecuadorista ei löydy työtä.
Vaarat eivät vaani ecuadorilaisia pelkästään matkalla, kuten Espanjan tammikuiset tapahtumat osoittivat. Laittomia siirtolaisia maataloustöihin kuljettanut bussi törmäsi junaan kaakkoisespanjalaisessa Murcian maakunnassa ja 12 ecuadorilaista kuoli.
Huhtikuun lopulla Espanjan Andalusiasta paljastui mansikkaviljelmä, jolla työskenteli yli sata laitonta siirtolaista kelvottomissa olosuhteissa. Ecuadorilaisten ohella työläisiä oli Marokosta, Liettuasta ja Romaniasta.
Työläiset eivät olleet saaneet palkkojaan viikkokausiin, juomavettä säännösteltiin, suihkuista ja käymälöistä ei ollut tietoakaan. He nukkuivat kylki kyljessä ruostuneista peltilevyistä kyhätyissä suojissa.
Espanjan tammikuussa voimaan astunut uusi siirtolaislaki määrää karkottamaan laittomat maahantulijat ja säätää ankarat rangaistukset heitä työhön pestaaville.
Varsinkin Espanjaan tulleet ecuadorilaiset protestoivat ankarasti uutta lakia vastaan. He muun muassa valtasivat kirkkoja ja valtion virastoja eri puolilla maata.
Mielenosoitukset taivuttivat Espanjan tekemään Ecuadorin kanssa sopimuksen maassa asuvien ecuadorilaisten kohtalosta. Espanja lupasi laillistaa noin 40 000 ihmisen aseman tänä vuonna ja 200 000:n viiden vuoden kuluessa.
Sopimus kuitenkin edellyttää, että ecuadorilaiset matkustavat kotimaahansa hoitamaan asian Espanjan sikäläisessä suurlähetystössä. Viisumin saanti vaatii työtarjouksen Espanjasta.
Huhtikuun loppuun mennessä yli 24 000 Espanjassa olevaa ecuadorilaista oli ilmoittautunut halukkaaksi laillistamaan asemansa. Vain reilut 2 000 oli palannut Ecuadoriin, ja heistä noin 650 oli saanut viisumin Espanjaan. Lähetystövirkailijoiden mukaan 85 prosentilla ei ollut esittää varmaa työtarjousta.
Espanjassa arvioidaan olevan noin 150 000 ecuadorilaista. Heillä on toukokuun puoliväliin aikaa ilmoittautua halukkaiksi laillistamaan asemansa.
"Sopimus rajaa Espanjaan hyväksyttäville työntekijöille vuotuisen kiintiön. Se perustuu yritysten työvoimantarpeeseen, eikä määrä kata puoliakaan niistä, jotka jo ovat maassa. Siksi olemme päättäneet odottaa ja katsoa", Juan Carlos Manzanilla kertoo. Hän edustaa Espanjaan viisi vuotta sitten perustettua ecuadorilaisten siirtolaisten Ruminahui-yhdistystä.
Manzanilla on opiskellut toimittajaksi Quiton yliopistossa, mutta jäätyään työttömäksi hän muutti Espanjaan ja sai työtä rakennuksilta.
Hänen ja Ruminahui-yhdistyksen mielestä on parempi, että ecuadorilaisilla on työtä – vaikka laitontakin – Espanjassa kuin ei lainkaan työtä Ecuadorissa. Arvostelijoiden mielestä asenne mahdollistaa työvoiman silmittömän riiston.
"Ihmiset ovat mieluummin siellä riistettävinä ja työssä kuin riistettävinä täällä, missä palkalla ei pysy hengissä, jos onnistuisikin saamaan työtä", Ecuadorissa käymässä oleva Manzanilla kiteyttää.
Ulkomaille karanneista ecuadorilaisista on vissiä hyötyä kotimaalleen. He lähettävät perheilleen rahaa yli 1,2 miljardia dollaria vuodessa. Se on öljykaupan jälkeen Ecuadorin suurin valuuttatulojen lähde. (Inter Press Service) .
