Manila, 07.05.01 (IPS) – Filippiiniläiset ovat huolestuneet maansa demokratian tulevaisuudesta ja kansan valta -liikkeen käyttökelpoisuudesta. Monia pelottaa liikkeen pimeä puoli, joka paljastui vapunseudun väkivaltaisissa mellakoissa.
Vain muutama kuukausi sitten filippiiniläiset syrjäyttivät rauhanomaisesti presidentti Joseph Estradan. Nyt tämän kannattajat hyökkäsivät kuitenkin rajusti maan johtoon noussutta Gloria Macapagal Arroyoa vastaan.
Eräiden tarkkailijoiden mukaan mellakat veivät Filippiinit sisällissodan partaalle. Arroyo joutui julistamaan maahan kapinatilan ja kieltämään mielenosoitukset. Ainakin kolme poliittisen opposition keulahahmoa pidätettiin epäiltynä salaliitosta hallitusta vastaan.
Vankilassa istuva Estrada kiitti kannattajiaan oikean asian puolustamisesta, mutta toivoi heidän käyttävän yksinomaan väkivallattomia keinoja.
Sosiologi Rudolf Davidin mukaan tapahtumat paljastivat kansan valta -liikkeen pimeän puolen. Se arveluttaa Estradan tammikuussa kaataneen liikkeen perinteisiä osanottajia, joiden kirjo ulottuu ylä- ja keskiluokasta liike-elämään, ammattiyhdistysliikkeeseen, roomalaiskatoliseen kirkkoon ja poliittiseen vasemmistoon.
"Tähän asti meillä oli onnea. Emme joutuneet kokemaan todellisia mellakoita aiemmin", David sanoo. Vapunseudun yhteenotoissa poliisin ja mielenosoittajien välillä kuoli vähintään kuusi ihmistä ja yli sata loukkaantui.
Filippiinien ensimmäinen kansannousu diktaattori Ferdinand Marcosia vastaan 1986 ja tämänvuotinen Estradaa vastaan pysyivät väkivallattomina. Davidin mukaan se johtui siitä, että niillä oli yhtäältä katolisen kirkon ja toisaalta poliittisen vasemmiston tuki. Kirkon nunnat ja papit symboloivat väkivallattomuutta, kun taas vasemmisto on tottunut pitämään rivinsä kurissa.
Vapun aikaan yli miljoonaan noussut mielenosoittajajoukko koostui hyvin monenlaisista aineksista, David kertoo. Mukana oli aitoja Estradan kannattajia ja tämän filmitähtiaikojen ihailijoita sekä katoliselle kirkolle vihamielisten uskonnollisten ryhmien jäseniä. Estradaa tukevat poliitikot olivat lisäksi haalineet paikalle vähän ketä sattuu. Samoin tekivät porukat, joiden omiin poliittisiin pyrkimyksiin mellakointi sopi.
"Estradalla oli aitoa kannatusta köyhien parissa, mutta muihin päämääriin pyrkivät poliitikot lietsoivat sen vihaksi ja hävitysvimmaksi", David arvioi.
Hänen mielestään tapahtuneen opetus on se, että kansanvalta voi olla vaarallinen ase, jos se valjastetaan vääriin tarkoituksiin.
Arroyon hallitus syytti kumoushankkeesta senaattoriehdokkaina olevia Juan Ponce Enrileä ja Gregorio Honasania. Kummankin nimi yhdistettiin 1980-luvulla myös yrityksiin kaataa kansanliikkeen presidentiksi nostaman Corazon Aquinon hallitus.
Sotilastiedustelupalvelu sanoo päässeensä perille kapinasuunnitelmasta, johon sisältyi vihaisten väkijoukkojen ajaminen presidentinpalatsille vappupäivän aamuna. Sen jälkeen valta oli määrä siirtää sotilaista ja siviileistä muodostuvalle juntalle.
Enrile on kiistänyt jyrkästi osallisuutensa kapinahankkeisiin.
David listaa saatuihin opetuksiin myös sen, että poliittista elämää ei voi rakentaa suoran poliittisen toiminnan tai perustuslain ulkopuolisten tekojen varaan. "Emme ole ottaneet huomioon toistuvan poliittisen toiminnan vaikutuksia. Instituutiomme eivät kestä jatkuvaa liikekannallepanoa."
Arroyon hallitus näyttää selvinneen ensimmäisestä suuresta koetuksesta, mutta Davidin mukaan edessä on uusi haaste: "Miten säilyttää herkkä tasapaino poliittisen järjestelmän vaatimusten ja kansan tahdon välillä?"
Yleisesti katsotaan, että Arroyon hallituksen on nyt kiireesti tehtävä jotakin köyhien hyväksi. Varattomat sanoivat lähteneensä jälleen perinteiselle mielenosoituspaikalle Edsa- kadulle puolustaakseen omia oikeuksiaan ja Estradaa, jonka he valitsivat presidentiksi 1998.
"Köyhien on saatava etusija", Manilan arkkipiispa Jaime Cardinal Sin vaati mellakan jälkeen. Sin tunnetaan Estradan vastustajana, ja hänellä oli tärkeä rooli tämän kaatamisessa.
Estrada on onnistunut menestyksekkäästi häivyttämään oman etuoikeutetun taustansa ja esittämään itsensä kansanjoukkojen sankarina. Hänen kannatuksensa on kuitenkin perustunut paljolti antisankarin rooleihin, joita hän esitti lukuisissa b-luokan elokuvissa.
Estradan pääsy valtaan ilman korkeakoulusivistystä, hänen nöyryyttävät kuulustelunsa ja lopulta pidätyksensä olivat nekin kuin elokuvaa. "Köyhät ottivat sen henkilökohtaisesti. Hyökkäys heidän sankariaan vastaan muuttui hyökkäykseksi heitä itseään vastaan", David selittää.
Hänen mielestään kyse oli toden ja tarun yhteensulautumisesta.
Arroyo on vakuuttanut, että hän ei syytä köyhiä palatsinsa piirittämisestä. Hänen mukaansa ihmisiä johtivat harhaan ja yllyttivät laittomuuksiin henkilöt, jotka itsekin kuuluvat köyhien riistäjiksi kutsumaan luokkaan.
Kansalaisjärjestöt näkevät tilanteessa jotain hyvääkin. Filippiiniläisillä on lopultakin itsetutkiskelun paikka ja tilaisuus tehdä jotain yhteiskunnan ikiaikaiselle eriarvoisuudelle ja valtaville tuloeroille. Saarivaltion 70 miljoonasta asukkaasta 40 prosenttia on köyhiä.
Monen mielestä herraviha on nyt kuohahtanut Filippiineillä paljaampana kuin koskaan.
"He loukkaavat meitä väittämällä, että saimme maksun Edsalle menosta. He pitävät meitä saastaisina jätteiden kaivelijoina, koska olemme köyhiä. Tässä on kuitenkin kyse elämästä tai kuolemasta", sanoo Marivic Asaria, yksi mellakoiksi yltyneen marssin osanottajista. (Inter Press Service) .
