Islamabad, 11.06.01 (IPS) – Vallan periytyminen on viime aikoina noussut esille Nepalin kuningashuonetta kohdanneen tragedian vuoksi. Dynastioita löytyy kuitenkin kaikkialta maailmasta, esimerkkeinä vaikkapa George W. Bushin nousu Yhdysvaltain presidentiksi kahdeksan vuotta isänsä jälkeen tai Makiko Tanakan valinta Japanin ulkoministeriksi 25 vuotta isänsä pääministerikauden jälkeen.
Esimerkit osoittavat, ettei länsimainen demokratiakaan ole immuuni vallanperimykselle. Lännen kuuluisin dynastia on eittämättä ollut Kennedyjen perhe Yhdysvalloissa. Bushit ovat kuitenkin vasta toinen suku, jonka isä ja poika ovat istuneet maan korkeimmalla pallilla.
Kehitysmaissa vaalien kautta tapahtunut vallanperimys on ollut yleinen ja laajalti hyväksytty ilmiö. Viime aikoina useissa tasavalloissa on kuitenkin nähty vallan periytyvän itsevaltaisen suvun sisällä.
Ilmiö sai alkunsa 1994 Pohjois-Koreasta, jossa edesmenneen presidentin Kim Il Sungin viran peri hänen poikansa Kim Jong Il. Näin syntyi kommunistisen maailman ensimmäinen hallitsijasuku.
Syyrian presidentin Hafez al-Assadin kuoltua viime vuonna, virkaan astui hänen poikansa Bashar.
Irakissa presidentti Saddam Hussein valmentaa poikaansa Qusaita seuraajakseen. Qusai, 35, nostettiin äskettäin hallitsevan baath-puolueen johtoon.
Kaikissa kolmessa maassa valta on keskitetty tiukasti yhdelle puolueelle. Pitkäaikainen johtaja onnistuu junailemaan pehmeän vallansiirron, koska sekä valtio- että puoluekoneisto ovat hänen käskyvallassaan.
Kim Il Sung hallitsi 49 vuotta (1945-1994), Assad 30 vuotta (1970-2000) ja Saddam on ollut ohjaksissa vuodesta 1975.
Vaalien kautta toimiva poliittinen dynastia on kukoistanut erityisesti Etelä-Aasian maissa, kuten Pakistanissa, Intiassa, Bangladeshissa, Sri Lankassa ja Nepalissa.
Nepalissa valtaan nousi kuningasperheen joukkomurhan jälkeen kuninkaan veli, mutta eräänlainen dynastia hallitsee myös pääministerin kansliaa. Nykyisen pääministerin G. P. Koiralan kaksi veljeä on näet myös ollut hallituksen johdossa, mikä on ainutlaatuista koko maailmassa.
Sri Lankassa 1959 murhatun pääministerin Solomon Bandaranaiken seuraajaksi tuli hänen leskensä Sirimavo Bandaranaike, joka toimi pääministerinä useaan otteeseen. Perheen tytär Chandrika Kumaratunga on nyt maan presidenttinä.
Bangladeshissa odotetaan jälleen kerran tulista vaalitaistoa kahden voimakastahtoisen naisen kesken. He ovat maan nykyinen pääministeri Sheikh Hasina Wajed ja oppositiojohtaja Khaleda Zia.
Hasina on Bangladeshin ensimmäisen presidentin Mujibur Rahmanin tytär, kun taas Zia on tämän seuraajan Ziaur Rahmanin leski. Mujibur murhattiin 1975 ja Ziaur 1981.
Intiassa Nehrun perhe lienee maailman vanhin demokraattinen dynastia. Nehrun suku on johtanut Intiaa 37 vuotta maan 53- vuotisesta itsenäisyyden ajasta.
Pääministerinä ovat olleet isä, Jawaharlal Nehru (1947-1964), tämän tytär Indira Gandhi (1966-1977 ja 1980-1984) ja hänen poikansa Rajiv Gandhi (1984-1989). Rajivin italialaissyntyinen leski Sonia Gandhi johtaa nyt kongressipuoluetta ja poliittista oppositiota.
Pakistanissa Zulfikar Ali Bhutto oli pääministerinä 1971- 1977, ja hänen tyttärensä Benazir johti hallitusta kahteen otteeseen 1990-luvulla. Hän oli ensimmäinen islamilaisen valtion naispuolinen pääministeri.
Valtiassuvut ovat tuttuja myös Filippiineillä. Esimerkiksi nykyinen presidentti Gloria Macapagal Arroyo on entisen presidentin tytär. Filippiineillä on vaadittu jopa lakeja dynastioita vastaan, koska niillä katsotaan oleva liian vahva ote esimerkiksi kunnallispolitiikasta.
Yhdysvalloissa hallitsijasukuja tavataan paikallistasolta liittovaltion huipulle. Entisen varapresidentin Al Goren isä oli senaattori, ja Chicagon pormestarin poika veti Goren vaalikampanjaa. Kuljetusalan ammattiliittoa johtaa nyt entisen legendaarisen puheenjohtajan Jimmy Hoffan poika.
Miksi poliittisia dynastioita syntyy, ja mikä pitää ne vallassa vuosikymmenten ja joskus sukupolvienkin ajan jopa demokraattisissa yhteiskunnissa?
Tyhjentävää vastausta on vaikea löytää, mutta eräät selitykset auttavat ilmiön ymmärtämistä.
Monessa maassa politiikkaan pääsy on kallista. Siihen on sijoitettava niin aikaa, rahaa kuin henkisiä voimavarojakin. Lisäksi täytyy olla sopivia yhteyksiä, joiden avulla ovet usein hyvinkin valikoivaan ellei suorastaan suljettuun kerhoon avautuvat.
Sukulaissuhteet poliittisiin piireihin ja paksu lompakko ovat varsin toimiva yhdistelmä. Nimi ja suku ovat tasoittaneet tietä niin Bushin, Goren, Tanakan kuin Arroyonkin poliittiselle nousulle.
Toinen tie menestykseen voi olla kunnioitus, joka on hankittu vaikeina aikoina – kuten itsenäisyystaistelussa – isänmaalle tehdyillä palveluksilla. Näiden ihmisten oikeutus valta-asemiin hyväksytään laajalti kyselemättä.
Esimerkkejä tästä lajista tarjoavat Intiassa Nehrun perhe, Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi, Syyrian Hafez al-Assad ja Pohjois-Korean Kim Il Sung.
Kolmannen ryhmän muodostavat karismaattiset kansanjohtajat, joiden maine riittää joskus nosteeksi sukulaisillekin. Näihin kuuluvat muun muassa Pakistanin Bhutto, Sri Lankan Bandaranaike, Argentiinan Juan Peron, Bangladeshin molemmat Rahmanit ja Kennedyt Yhdysvalloissa.
Oli perimmäinen syy mikä tahansa, kuuluisasta sukunimestä näyttää useimmiten olevan hyötyä politiikassa. Se pätee niin sosialistisessa yksipuoluejärjestelmässä, oikeiston hallitsemassa demokratiassa, islamilaisessa tasavallassa kuin "ihan tavallisessa" demokratiassakin. (Inter Press Service) .
