Jerusalem, 11.06.01 (IPS) – Kolme nuorta israelilaisnaista istuu espressobaarin tiskin ääressä juutalaisessa Länsi- Jerusalemissa. Kaikki näyttää päältä katsoen tyyneltä ja normaalilta.
Mutta kun puheeksi tulee palestiinalaisten pommi-isku, joka tapahtui kulman takana tuntia aiemmin, naisten tuska ja pelko paljastuvat oitis.
"Sitä ei voi ymmärtää, ellei asu täällä. Pelko määrää elämäämme", sanoo Sharon Davara, joka opiskelee Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa.
"Aamuisin ensimmäinen toimeni on kuunnella uutiset, varmistaakseni, ettei mitään ole pommitettu. Pelkään kulkea bussilla. Koko ajan täytyy katsella ympärilleen huomatakseen arabit tai isojen laukkujen kanssa liikkuvat ihmiset. Istun mieluummin kotona kuin lähden ulos", nainen vuodattaa.
Israelilaisten psykologien mukaan heidän maanmiestensä kokema pelko ei johdu yksistään palestiinalaisten pommi-iskuista, joista on tullut kahdeksan kuukautta jatkuneen kansannousun tunnusmerkki. Pelkoa lisää myös tiedotusvälineiden tapa paisutella uhkaa.
Kauhun tunnetta vahvistavat lisäksi Israelin sotien repimän historian aiheuttamat vanhat traumat, psykologit selittävät.
Palestiinalaisten pommi-iskut on tarkoitettukin kylvämään pelkoa ja levottomuutta. Niitä toteuttavat kiihkoislamistit pitävät hyökkäyksiä osana pitkää taistelua. Sen on määrä päättyä Israelin tappioon ja islamilaisen valtion perustamiseen, Jerusalemin mediakeskuksen johtaja Ghassan Khatib kertoo.
Myös Jasser Arafatin johtama Fatah-liike tekee iskuja israelilaisia vastaan näiden miehittämillä palestiinalaisalueilla. Tarkoituksena on viestittää israelilaisille, että "rauhan puuttumisesta on maksettava", Khatib jatkaa.
Kasvava turvattomuuden tunne vaikuttaa jo israelilaisten näkemyksiin tilanteen ratkaisusta. Ma'ariv-lehdessä toukokuun lopulla julkaistu kysely osoitti ensi kerran, että israelilaisista useampi kannatti kuin vastusti Yhdysvaltain välittämää tulitaukoa. Tulitaukoa puolsi 48 prosenttia vastaajista, kun vastustajien osuus jäi 45 prosenttiin.
"Viesti on, että tulkaa ja pelastakaa meidät, tärkeintä on päästä ulos tästä ahdingosta", Ma'arivin toimittaja Chemi Shalev tulkitsi kyselyn tuloksia. "Kansa on valmis tarttumaan mihin tahansa oljenkorteen", hän jatkoi.
Davara ja muut naiset istuvat jerusalemilaisessa kahvilassa siksi, että heidät on evakuoitu työpaikaltaan puhelinyhtiöstä, josta poliisi etsii parhaillaan räjähteitä.
Puhelinkeskuksessa opintojensa ohella työskentelevä Cheli Mualem sanoo miettivänsä joka päivä, mikä bussilinja kannattaisi valita, "jotta ei tulisi kotiin ilman käsiä ja jalkoja."
Jerusalemissa toimivan naisten neuvontakeskuksen terapeutti Janet Baumgold-Land kertoo, että tilanne on kutistanut ihmisten elämänpiiriä. "He pysyvät siellä, missä ovat eivätkä etsi uusia asioita. Ihmiset eivät koe, että maailma on avoin."
Palestiinalaisten puolella henkiset vauriot ovat ilmeisesti vielä suurempia kuin juutalaisilla. Psykiatrien mukaan koko väestö on jossain määrin traumatisoitunutta Gazan kaistaleella, jossa Israel on turvautunut jatkuvasti taisteluhelikoptereihin ja panssarivaunuihin.
Palestiinalaisia on kuollut kansannousun aikana liki 500 ja israelilaisia noin 100. Useimmat menehtyneet israelilaiset ovat sotilaita tai rintamalinjoilla asuvia uudisasukkaita.
Numerot eivät selitä israelilaisten kokemaa jatkuvaa uhkaa. Baumgold-Land sanoo, että hallitus ja tiedotusvälineet paisuttelevat pommituksia vahvistaakseen käsitystä, että israelilaiset ovat "hyviä" ja palestiinalaiset "terroristeja".
"He esittävät yhä uudelleen filmejä terrori-iskuista, mutta palestiinalaisia (Israelin armeijan) uhreja ei näytetä. Siitä syntyy tunne, että me ja vain me olemme uhreja. Me demonisoimme vastapuolen antaen kuvan, että kaikki uhkaavat meitä", hän selittää. (Inter Press Service) .
