Kairo, 02.07.01 (IPS) – Viimeaikaiset yritykset Afrikan unionin aikaansaamiseksi synnyttävät ristiriitaisia tunteita egyptiläisissä asiantuntijoissa. Moni on kuitenkin sitä mieltä, että pärjätäkseen kansainvälisessä ympäristössä Afrikan maiden kannattaisi haudata keskinäiset kiistansa ja puhaltaa samaan hiileen.
Yksi syy epäillä Afrikan yhdentymisen onnistumista löytyy hankkeen alullepanijasta. Tämä sattuu olemaan Libyan johtaja Muammar Gaddafi.
"Hän esittää vähän väliä uuden idean ja ajaa sitä hetken ennen siirtymistään seuraavaan iskulauseeseen. Vastahan hän intoili arabien yhtenäisyyden puolesta", egyptiläinen opettaja Abdel-Karim Samy huomauttaa.
Toimittaja Samir Mahmoudin mielestä koko Afrikan yhdentymisestä on tullut kiistanalainen asia juuri siksi, että Gaddafi esiintyy siinä päällepäsmärinä.
Ajatus Afrikan yhtenäisyydestä kumpuaa kuitenkin Gaddafia edeltäviltä ajoilta. Siitä haaveili Ghanan ensimmäinen presidentti ja kolonialismin vastaisen liikkeen johtohahmo Kwame Nkrumah yli 40 vuotta sitten.
Nkrumah ja eräät muut johtajat perustivat 1963 Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU), josta he kaavailivat poliittista ja taloudellista liittoa. OAU:n kehitystä ovat jarruttaneet jäsenmaiden keskinäiset kiistat, kateus ja henkilöriidat.
Syyskuussa 1999 OAU:n 53 jäsenmaata kuitenkin allekirjoitti Gaddafin aloitteesta Afrikan unionin perustavan asiakirjan, joka tunnetaan Sirten julistuksena. Se hyväksyttiin virallisesti OAU:n huippukokouksessa Togon pääkaupungissa Loméssa heinäkuussa 2000.
Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että vähintään kaksi kolmasosaa OAU:n jäsenmaista, 36 valtiota, ratifioi sen. Määrän odotettiin täyttyvän ennen OAU:n huippukokousta, joka pidetään Sambian pääkaupungissa Lusakassa 2.-11. heinäkuuta.
Egypti oli presidenttinsä Gamal Abdel Nasserin johdolla sekä afrikkalaisen että arabimaiden yhtenäisyyden etummaisia kannattajia 1950- ja 1960-luvulla. Nyt Egyptin virallinen kanta Afrikan unioniin on epäselvä. Näyttää siltä, että Egypti kannattaa taloudellista yhteistyötä, mutta suhtautuu varauksin poliittiseen yhdentymiseen.
"Realistisesti arvioiden tämä ehdotus ei toteudu ennen kuin 5-7 vuoden kuluttua, koska kokemukset demokratiasta ja poliittiset ideologiat vaihtelevat suuresti maanosassamme", Egyptin ulkoministeriön nimettömänä pysyttelevä korkea virkamies sanoo.
Sirten julistus kehottaa Afrikan johtajia ponnistelemaan sen eteen, että unioni pystyttäisiin muodostamaan viimeistään vuonna 2010. Visiona on Afrikan yhdysvallat tai Euroopan unionia muistuttava Afrikan unioni.
"Yhtenäisyys on ollut vaikeasti saavutettava tavoite, ja Afrikan myriadit konfliktit leimaavat vähintäänkin vielä seuraavaa vuosikymmentä tällä mantereella", Kairon yliopiston valtio-opin professori Ahmed Fathy toppuuttelee.
Moni muukin epäilee yhdentymisen onnistumista Afrikan maiden sisäisten ja keskinäisten selkkausten vuoksi ja toisaalta siksi, että konkreettinen toimintasuunnitelma puuttuu.
Toiset arvelevat, ettei yleisafrikkalaisuus istu yksiin arabikulttuurin kanssa. Arabiliiton entinen pääsihteeri Esmat Abdel-Meguid on kuitenkin eri mieltä.
"Uskon, että nykypäivän afrikkalainen todellisuus yllyttää afrikkalaisia etsimään koko maanosan kattavia ratkaisuja ongelmiinsa", hän sanoo muistuttaen, että Afrikan mantereella sijaitsee myös kymmenen arabimaata.
Abdel-Meguid toimi Egyptin pysyvänä edustajana YK:ssa 1972- 1983. Hänen mukaansa afrikkalaiset ja maanosan arabimaat toimivat läheisessä yhteistyössä monella kansainvälisen politiikan areenalla.
"Arabimaat seisoivat afrikkalaisten veljiensä rinnalla apartheidin ja rotuerottelun lopettamiseksi maanosan eteläpuoliskolla. Afrikkalaiset taas seisoivat arabiveljiensä rinnalla arabien ja Israelin välisten sotien aikana ja puolustavat yhä palestiinalaisten oikeuksia", hän kertoo.
Myös Arabiliiton nykyinen pääsihteeri Amr Moussa sanoo järjestönsä tekevän läheistä yhteistyötä OAU:n kanssa "korkeimmalla tasolla".
Arabiliitolla on esimerkiksi erityinen Afrikan teknisen avustamisen rahasto. Lisäksi liitto lähettää tutkimusryhmiä, teknisiä asiantuntijoita, lääkäreitä, opettajia ja muita ammatti- ihmisiä Afrikan maihin, Moussa kertoo.
Politiikan tutkija Mohamed Safar vähättelee maantieteellisiä eroja. "Meidän ei pitäisi tehdä eroa Saharan etelä- ja pohjoispuolisen Afrikan välillä. Olemme kaikki afrikkalaisia, ja kaikki toivomme parempaa tulevaisuutta maanosallemme."
Myös Safar varoittaa odottamasta nopeita tuloksia. "Nykyiseen tilanteeseen pääseminen vei Euroopan unioniltakin 40 vuotta."
"Ja vaikka Eurooppa on onnistunut vahvistamaan yhtenäisyyttään monin tavoin, silläkin on yhä lukuisia ratkaisemattomia ongelmia. Meidän afrikkalaisten on muistettava, että Afrikan yhtenäisyys edellyttää kovaa työtä ja horjumatonta päättäväisyyttä."
Epäilijät huomauttavat toimittaja Ahmed El-Nokrin tavoin, että Afrikan yhtenäisyyden tiellä on monenlaisia eroja, jotka ulottuvat poliittisesta järjestelmästä talouden kehitystasoon sekä uskontoon ja kulttuuriin.
Al-Ahram-lehden kolumnisti Salama Ahmed Salama katsoo, että yhdentyminen on välttämätöntä, jos Afrikkaa mielitään kehittää osana globaalia taloutta.
"Teollisuusmailla ei ole aikomustakaan luopua vapaaehtoisesti eduista ja vallasta, joista ne nauttivat nykyisen globaalin talouden ja poliittisen järjestyksen vallitessa. Pikemminkin ne vahvistavat mahtiasemaansa entisestään sulkemalla rivejään luodakseen entistä laajempia ja integroituneempia alueellisia talousblokkeja."
Tässä rakennelmassa "Afrikka sysätään vääjäämättä yhä kauemmas syrjään, ja siitä tulee Euroopan ja/tai Amerikan entistäkin riippuvaisempi lisäke", Salama visio.
"Haaste on valtava, mutta Afrikka ei saa päästää tätä tilaisuutta käsistään. Afrikka kamppailee yhä syvällekäyvien muutosten kanssa, eikä tulos ole aina entistä parempi. Hyvää tarkoittavat mutta heikkotahtoiset päätöslauselmat eivät riitä. On voitettava maanosaa koettelevat vitsaukset, kuten aids, köyhyys, alikehitys, lukutaidottomuus ja aseelliset selkkaukset", Afrikan yhdentymisen kannattajaksi julistautunut kirjailija Noha Gamal Eddin usuttaa. (Inter Press Service) .
