Ramallah, Länsiranta, 02.07.01 (IPS) – "Sinä haluat siis tietoa Kanadan maahantulomääräyksistä. Istu alas ja lue tämä", Issam Issis ojentaa paperin nuorukaiselle, joka seisoo hänen matkatoimistonsa ovensuussa parta ajamattomana ja hiukset hapsottaen.
"Kaikilla on nykyisin sama kysymys. Siksi kirjoitin asiat paperille", huokaa Issis.
Viime syyskuun lopulta jatkunut palestiinalaisten kansannousu eli intifada ja sitä torjuva israelilaisten väkivalta ovat saaneet yhä useamman palestiinalaisen harkitsemaan muuttoa. Moni on jo lähtenytkin.
Issis Travel on yksi Ramallahin palestiinalaiskaupungin kolmesta matkatoimistosta, jotka asioivat suoraan Yhdysvaltain ja Kanadan suurlähetystöjen kanssa. Issis saa nykyisin 30-50 viisumianomusta päivässä, missä on 90 prosenttia kasvua kansannousua edeltävästä ajasta.
Issisin mukaan parhaat mahdollisuudet viisumin saantiin on hyvin koulutetuilla nuorilla. Moni viisumitta jätetty pyrkii Pohjois-Amerikkaan laittomasti.
Issis kertoo saavansa jatkuvasti Yhdysvalloista pyyntöjä paluulipun hinnan palauttamisesta. Saadakseen turistiviisumin lähtijän täytyy esittää edestakainen matkalippu, mutta moni ei aiokaan palata.
Issisin suku perusti Ramallahin ensimmäisen matkatoimiston 1948. Nyt omistaja suree maanmiestensä joukkopakoa, vaikka se onkin tuottoisaa liiketoimintaa.
Lähtijöillä riittää syitä: taloudelliset vaikeudet, matkustusrajoitukset, pula tavaroista, sähkökatkokset sekä tietenkin pelko ja väkivalta. Moni kertoo asuvansa alueella, jota Israel on pommittanut.
"Aiemmin bisnes kukoisti", huokaa pitserian omistaja Hassan Asous autiossa ravintolassaan Ramallahin keskustassa. Asous palasi vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa kolme vuotta sitten Yhdysvalloista, jossa hänellä on kaksi samaan ketjuun kuuluvaa pitseriaa.
Kun Lähi-idän rauhasta sovittiin Oslossa 1993, moni ulkomailla asunut palestiinalainen palasi kotiseudulleen. Alueen talous kasvoikin parhaimmillaan kuuden prosentin vauhtia intifadaa edeltäneinä vuosina.
"Kauppa kävi täällä paremmin kuin Yhdysvalloissa. Tämä paikka oli joka ilta täynnä pikkutunneille asti. Nyt se on tyhjä", Asous kertoo.
Hän lähettää perheensä Yhdysvaltoihin kesäksi. "Jos tilanne jatkuu yhtä huonona, he jäävät sinne ja minä menen perässä."
Asousia ei huolestuta pelkästään liiketoimien hiipuminen. "Lapset kerjäävät, että lähtisimme takaisin. En voi antaa heidän kasvaa tässä suuressa vankilassa. He eivät ymmärrä, miksi emme voi mennä edes uimarannalle."
Monen paluumuuttajan tavoin Asous rakensi tilavan huvilan El Birehiin Ramallahin kupeessa. Seudun asukkaista jopa 40 prosenttia on paluumuuttajia, jotka äänestävät nyt uudelleen jaloillaan.
"Kesälomien alettua muutama viikko sitten 17 perhettä naapurustostani lähti pysyvästi", Asous kertoo.
Ramallahin ulkopuolella sijaitsevassa Bir Zeitin yliopistossa on myös huomattu liikehdintää. Aivovuodon pelätään pahenevan.
"Aiempaa useammat opiskelijat harkitsevat lähtöä ulkomaille tekemään lopputyötään. Siinä vaiheessa lähtevät eivät yleensä palaa", harmittelee sosiologian professori Suha Hindiye.
Yliopistoalue on viihtyisä ja rauhallinen, mutta Israelin jatkuva sulkupolitiikka estää opiskelijoita tulemasta opinahjoon tai poistumasta sieltä.
Hindiye muistuttaa, että pakeneminen on ollut palestiinalaisille pitkään tabu. Se muistuttaa vuoden 1948 tapahtumista, jolloin palestiinalaiset menettivät kotimaansa ja muuttuivat pakolaisiksi.
"Useimmat ovat tosin jo hyväksyneet asian. Olemme tottuneet siihen, että palestiinalaisia lähtee eri puolille maailmaa, emmekä vakavissamme syytä ketään lähtemisestä", hän selittää.
"Moni tänne jäänytkin puhuu koko ajan lähtemisestä. He ovat yhä täällä, mutta henkisesti he ovat lähteneet." (Inter Press Service) .
