Lunsar, Sierra Leone, 02.07.01 (IPS) – Shortseihin, t- paitaan ja lippikseen sonnustautunut luutnantti Raymond Quiesse löntystelee Murialdon koululle Sierra Leonen pohjoisosassa sijaitsevassa Lunsarissa ja ojentaa ujosti aseensa ryhmälle bangladeshilaisia YK-sotilaita.
Quiesse kertoo viettäneensä kymmenen viime vuotta Vallankumouksellisen yhteisrintaman (RUF) nimellä tunnetussa sierraleonelaisessa sissiarmeijassa. Kotimaansa ohella hän on käynyt sotimassa myös naapurimaissa Guineassa ja Liberiassa.
Sierra Leonen vuonna 1991 puhjennut sisällissota on nyt ohi, ja RUF on virallisesti sitoutunut rauhansopimukseen. Siksi Quiesse saapui RUF:n tukialueelta Lunsariin luovuttamaan aseensa.
Hän sanoo joutuneensa sotaan vastoin tahtoaan ja kaipaavansa siviilielämää. "Huolsin ajoneuvoja ennen sotaa ja haluan palata työhöni. Sota on ollut minulle pelkkää ajanhukkaa. Nyt kaikki haluavat laskea aseensa. Sierra Leonessa ei enää taistella", sissiluutnantti vakuuttaa.
Bangladeshilainen rauhanturvaaja, majuri Narul Huda arvioi Quiessen luovuttaman kiväärin "vahinkoja kärsineeksi, mutta toimivaksi". Omistaja kutsutaan myöhemmin särkemään pyssynsä moukarilla YK-joukkojen läsnäollessa. "Se on psykologisesti hyvin tärkeätä", Huda sanoo.
YK:n pääsihteerin Kofi Annanin kesäkuun lopulla antama raportti Sierra Leonen tilanteesta kertoo, että 5 669 taistelijaa oli riisunut aseensa 18. toukokuuta mennessä. Heistä oli RUF:n jäseniä 1 808, ja loput edustivat Siviilipuolustusjoukkoja (CDF), joka on hallitusta tukeva sotilasjärjestö. Raportin mukaan RUF ilmoitti vahvuudekseen 10 000 miestä ja CDF 15 000 – 20 000.
Sierra Leoneen lähetettyjen YK:n Unamsil-joukkojen vahvuus on reilut 12 700 miestä. Heidän tarkoituksenaan on tehdä rauhasta pysyvä.
RUF ja Sierra Leonen hallitus vahvistivat toukokuun alussa rauhansopimuksen, joka solmittiin Abujassa Nigeriassa marraskuussa 1999. Hallituksen johdolla toteutetaan nyt yhteistä suunnitelmaa aseriisunnasta, joukkojen kotiuttamisesta ja taistelijoiden palauttamisesta normaaliin elämään.
Eri puolille maata perustetaan leirejä, jotka tarjoavat tilapäisen majapaikan, ruokaa ja opastusta entisille taistelijoille.
Lunsarin leirillä on nyt noin 500 taistelijaa sekä RUF:n että CDF:n riveistä. Aseet luovutettuaan he viettävät leirillä muutaman viikon ennen kotiuttamista. Tarkoituksena on tarjota sotilaille perusopetuksen ohella mahdollisuus tutustua entisiin vihollisiin ja rakentaa keskinäistä luottamusta. Sotilaille maksetaan noin 100 markan kotiuttamisraha ja jatkossa noin 200 markkaa kuussa.
YK:n ja hallituksen edustajien mukaan RUF:n ja CDF:n suhteet ovat Lunsarissa hyvät, ja leirille on perustettu yhteinen komitea ratkomaan mahdollisia kiistoja.
Toinen Lunsarin leirissä tavattu RUF:n upseeri ei halua paljastaa nimeään, mutta hän vakuuttaa, että sissit ovat valmiita toteuttamaan rauhansopimuksen ehdot. "Olemme tyytyväisiä, eikä kuriongelmia ole."
Toisin kuin Quiesse hän sanoo uskovansa RUF:n asiaan. "Tämä oli kansannousu. Me taistelimme korruptiota vastaan. Jokainen itsenäistymisen (1961) jälkeinen hallitus on pettänyt kansan."
Sissiupseeri vähättelee raportteja RUF:n siviileihin kohdistamista julmuuksista. "Jokainen tappaa sodassa. Mieti, montako ihmistä taisteluhelikopteri voi tappaa."
Läheisen Momoyan kylän sepän poika Hassan Kamora puolestaan kuului CDF:ään vuosikausia. "Se oli ainoa turva, johon ihmiset saattoivat uskoa. Sissit hyökkäsivät kimppuumme 18 kertaa, mutta onnistumatta", hän kertoo. Nyt seudun CDF-joukot ovat Kamoran mukaan luopuneet aseistaan.
Kaikki eivät kuitenkaan ole samoilla linjoilla. CDF:n koulutusleirillä Bambawossa komentaja Brima Davowah Samah äyskii käskyjä miehille, jotka harjoittelevat aseen käsittelyä puukeppien kanssa.
Brima ei usko RUF:n rauhanlupauksiin. "Olemme oppineet, ettei kapinallisiin voi luottaa. Sodan aikana täytyy valmistautua rauhaan. Rauhan aikana on aina oltava valmiina sotaan", hän sanoo. (Inter Press Service) .
