Johannesburg, 13.08.01 (IPS) – Olisi luullut, että rotusorrosta vapauduttuaan Etelä-Afrikka muodostuisi suvaitsevaisuuden mallimaaksi. Siirtolaisiin kohdistuva muukalaisviha ja väkivalta ovat kuitenkin yleisiä, eikä julkinen sana tunnu kantavan huolta asiasta.
Etelä-Afrikka isännöi YK:n rasismikokousta syyskuun alussa, mutta maan nykyiset ongelmat tuskin saavat siellä huomiota, paikalliset ihmisoikeusaktivistit pelkäävät.
"Ei voi olla afrikkalaista renessanssia, jos afrikkalaisista ei pidetä", Jenny Parsley Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissiosta huomauttaa viitaten maansa presidentin Thabo Mbekin mieliteemaan.
Kun Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmä loppui 1994, myös rajat naapurimaihin avautuivat, ja afrikkalaisia siirtolaisia virtasi suurkaupunkeihin. Ironista kyllä, he ovat nyt vihattuja muukalaisia.
Aiemmin Etelä-Afrikka toivotti tervetulleeksi vain valkoihoiset maahanmuuttajat, joita saapui pääasiassa Britanniasta ja muualta Euroopasta. Tuolloin joka kymmenes valkoinen oli syntynyt muualla kuin Etelä-Afrikassa, ja joka neljännellä valkoisella eteläafrikkalaisella oli Britannian passi.
Vuoden 1996 väestönlaskennan mukaan Etelä-Afrikassa asui 530 000 Eteläisen Afrikan yhteistyöjärjestön (SADC) maiden kansalaista ja 20 000 maanosan muista maista tullutta. Yli puolet oli kaivoksille pestattuja siirtotyöläisiä, joita Etelä-Afrikka on aina tarvinnut.
Loput ovat uusia tulokkaita. He työskentelevät ammattitaitoa vaativissa tehtävissä tai työllistävät itse itsensä. Vihamielisyydeltä he eivät silti ole välttyneet. Aina silloin tällöin kerrotaan katutappeluista, joissa paikalliset kaupustelijat käyvät Taiwanista, Intiasta, Pakistanista ja Bangladeshista tulleiden kilpailijoidensa kimppuun.
Laittomat siirtolaiset ovat myös poliisin vainon kohteena, mutta siitä ei ole tilastotietoja. Johannesburgin keskuspoliisiasemalta lähtee joka iltapäivä erityinen siirtolaispartio jahtaamaan luvatta maahan tulleita.
Etelä-Afrikassakin muukalaisviha näyttää kumpuavan asukkaiden pelosta, jonka mukaan tulokkaat "varastavat" heidän työpaikkansa ja valtion palvelut. Maa on menettänyt kuuden viime vuoden aikana yli miljoona työpaikkaa, ja työttömyys on noussut 35 prosenttiin. Puolet kotitalouksista elää köyhyydessä.
"Ajatellaan, että koska me olemme odottaneet niin kauan, emme aio jakaa meille annettuja murusia muiden kanssa", Parsley selittää.
Hänen mukaansa muukalaisviha on vääjäämätön ilmiö sisäisesti jakaantuneissa maissa. Etelä-Afrikan tilannetta pahentaa se, että rodullinen sovintoprosessi on pysähtynyt synnyttäen tilan, jota Parsley kutsuu nimellä "toiseuden hierarkia".
Etelä-Afrikan siirtolaisprojekti -järjestöä (Samp) edustava David McDonald muistuttaa, että muukalaisviha perustuu tavallisesti vääriin käsityksiin.
Useimmat siirtolaiset tulevat maahan laillisesti ja aikomatta jäädä sinne pysyvästi. Lisäksi heidän liiketoimensa pikemminkin hyödyttävät kuin köyhdyttävät Etelä-Afrikan taloutta, hän selittää.
"Tällä alueella rajojen yli liikkuminen on täysin laillinen ja sääntöjen ohjaama prosessi. Se auttaa rakentamaan entistä humaanimpaa ja järkevämpää siirtolaispolitiikkaa", McDonald vakuuttaa. Hänen mielestään Etelä-Afrikan hallituksen on kuitenkin syytä parantaa siirtolaisten ihmisoikeuksien suojelua.
Etelä-Afrikan ihmisoikeuskomissio on pyörittänyt kahden vuoden ajan muukalaisvihan vastaista kampanjaa. Siihen sisältyy valistusta tiedotusvälineiden edustajille. Samp-järjestön viime vuonna tekemä selvitys näet paljasti, että moni siirtolaisia koskeva myytti oli levinnyt median kautta.
Kampanjan osana järjestetään myös paikallisten asukkaiden ja siirtolaisten tapaamisia. "Kun ihmisen oppii tuntemaan henkilökohtaisesti, kaavamaiset käsitykset saavat kyytiä", Parsley sanoo. (Inter Press Service) .
