Islamabad, 22.10.01 (IPS) – "Teille annettu puolituntinen on ohi, menkää kotiin." Näin poliisi opasti joukkoa paikallisia rauhanaktivisteja, jotka yrittivät osoittaa mieltään Afganistanin sotaa vastaan Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa.
Mielenosoituksen järjesti Kansalaisten rauhankomitea, ja se ajoitettiin yksiin Yhdysvaltain ulkoministerin Colin Powellin Pakistanin-vierailun kanssa. Noin 50 osanottajan joukossa oli kansalaisjärjestöjen työntekijöitä, opettajia, opiskelijoita, toimittajia ja ammattiyhdistysväkeä.
Pakistanin rauhanliikettä huolestuttaa Afganistanin pommitusten ohella kotimaan tilanne. Kiihkouskovaisten viha suuntautuu Afganistania pommittavien Yhdysvaltojen ja Britannian ohella rauhaa kaipaaviin maanmiehiin. Heidät leimataan "lännen kätyreiksi".
Raivostuneet islamistiryhmät ovat viime viikkoina hyökkäilleet useiden kansalaisjärjestöjen tukikohtiin Afganistaniin rajoittuvassa Pakistanin Luoteisessa rajamaakunnassa.
Pakistanin Kansalaisjärjestöfoorumin raportin mukaan ainakin kahdeksan toimistoa on särjetty ja poltettu. Kohteiden joukossa on muun muassa naisten ja lasten avuksi perustettuja järjestöjä sekä Pakistanin ihmisoikeuskomissio.
"Toimistoista on varastettu kaikki laitteet ja tarvikkeet. Joissakin tapauksissa myös järjestöjen työntekijöiden koteihin on hyökätty", raportti kertoo.
Yhdysvaltain ryhdyttyä pommittamaan Afganistania Pakistanin rauhanliike on joutunut kahden tulen väliin. Yhtäällä sen toimintaa rajoittavat poliisi ja muut turvallisuusviranomaiset. Toisaalla hyökkäävät hurjistuneet islamistit.
Pakistanin rauhanliikkeen lyhyt historia juontuu kevääseen 1998, jolloin Intia ja Pakistan räjäyttivät ydinlatauksensa. Liike syntyi kansalaisten halusta estää valtioita tuhoamasta toisiaan ja itseään.
Nyt rauhanliike yrittää tarjota vuoropuhelua Afganistanin sodan tilalle, mutta joutuu sen sijaan itse väkivallan kohteeksi. Liike valittaa, että viranomaiset eivät tee voitavaansa estääkseen siihen kohdistuvat hyökkäykset.
Kansalaisten rauhankomitean vetäjä Aasim Sajjad Akhtar kertoo, että presidentti Pervez Musharrafin hallitus on kieltänyt mielenosoitukset. Rauhanliikkeessä ihmetellään, miksi äärimuslimit saavat kuitenkin riehua vapaasti.
"Koska olemme lainkuuliaisia kansalaisia, meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin anoa viranomaisilta mielenosoituslupia, jotka useimmiten evätään", Aasim kertoo.
Poliisi selittää islamistien mielenosoitusoikeutta sillä, että "tunteet käyvät kuumina" noissa ryhmissä ja "heillä on yleisön laaja kannatus".
"He voivat pitää mielenosoituksen milloin haluavat. Salliessamme sen vaadimme heiltä lupauksen, että he eivät riko lakia ja järjestystä. Siinä olemme enemmän tai vähemmän onnistuneet", eräs poliisivirkailija kertoo.
Kansalaisten rauhankomiteakin on onnistunut järjestämään joitakin mielenosoituksia pääkaupungissa. Vastaavaa toimintaa on myös muissa suurissa kaupungeissa, Karachissa, Lahoressa ja Peshawarissa.
Syyskuun lopulla ryhmä Kansalaisten rauhankomitean jäseniä tunkeutui lehdistötilaisuuteen ulkomaisia toimittajia majoittavan hotellin edustalla. Heidät pidätettiin ja suljettiin telkien taakse tuntikausiksi. Mielenosoittajat vapautettiin varoituksin, että moista toimintaa ei enää sallittaisi.
"Rauhanliike on nyt hyvin hämmentyneessä tilassa", aktivisti Pervez Hoodbouy myöntää. Hänen mukaansa ihmiset ovat tuohtuneita Afganistanin pommituksista ja kyllästyneitä Afganistania hallitsevan Talebanin uskonnollista fanatismia lietsovaan politiikkaan.
"Rauhanliike ei kuitenkaan ole onnistunut löytämään tasapainoa näiden tunteiden välille", Hoodbouy sanoo.
Poliittiset tarkkailijat uskovat presidentti Musharrafin väitteen, että uskonkiihkoilijat muodostavat Pakistanissa vain pienen vähemmistön. Tuo vähemmistö saa kuitenkin kasvavaa tukea yleisöltä pommitusten jatkuessa.
Moni pakistanilainen sanoo esimerkiksi yhä odottavansa Yhdysvalloilta selviä todisteita Osama bin Ladenin osallisuudesta syyskuun 11. päivän terrorihyökkäyksiin.
Moni myös piti osuvana uskonnollisten puolueiden järjestämässä mielenosoituksessa kannettua kylttiä: "Bush halutaan elävänä tai kuolleena – palkkio kaksi miljoonaa rupiaa (noin 200 000 markkaa) käteisenä".
Sama ryhmä kehotti pakistanilaisia osittaiseen lakkoon Powellin saapumispäivänä, ja useimmat torit kautta maan pysyivät kiinni.
Pakistanilaisilla on paljon vanhaa kaunaa Yhdysvaltoja kohtaan. He katsovat joutuneensa amerikkalaisten pettämiksi 1971, jolloin USA ei tullut heidän avukseen sodassa Intiaa vastaan. Tuloksena oli Bangladeshin irtoaminen Pakistanista. Seuraava "petos" tuli 1990, kun Yhdysvallat asetti Pakistanin osittaiseen saartoon neuvostojoukkojen lähdettyä Afganistanista.
Uskonnollista mielenosoitusta seuraamaan tullut teurastaja Nazir Ahmed tarjoaa esimerkin kadunmiehen asenteesta. Hän kiistää kannattavansa "uskonkiihkoilijoita", mutta "heitä on mukava kuunnella".
"Pitäisikö meidän jälleen kerran luottaa amerikkalaisiin?" hän kysyy. (Inter Press Service) .
