Johannesburg, 05.03.07 (IPS) – "Ei rauhaa ilman sukupuolten tasa-arvoa", julisti pieni kyltti, jota kaksi yli 70-vuotiaista naista kantoi rauhanmarssilla Skotlannin Glasgow'ssa helmikuun lopulla. Se oli hyvä muistutus maailman ehkä tärkeimmän teemapäivän, kansainvälisen naistenpäivän, lähestymisestä.
Osallistuin 14-vuotiaan tyttäreni Naomin kanssa Glasgow'n marssiin, jonka järjestäjinä oli laaja kirjo uskonnollisia, ammatillisia ja muita kansalaisjärjestöjä.
Marssilla vastustettiin Irakissa tapahtuvia kauheuksia sekä Britannian aikeita uudistaa Skotlantiin sijoitettuja Trident-ydinohjuksiaan.
Skotlannin kirkkojen neuvoston johtaja esitti puheessaan yksinkertaisen kysymyksen: millä oikeudella muut valtiot nostavat äläkän Iranin ydinohjelmasta, jos ne itse uudistavat häpeämättä omia ydinaseitaan?
Muut puhujat kyselivät, miksi ydin- ja muihin aseisiin löytyy yhdessä yössä miljardeja euroja, kun köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen ei liikene kuin murusia.
Marssille osallistui silmiinpistävän paljon kaikenikäisiä naisia.
"Kun miehet ovat hallinneet maailmaa niin pitkään ja saaneet aikaan etupäässä sotia, selkkauksia ja epäoikeudenmukaisuutta, olisi hienoa antaa mahdollisuus vuorostaan naisille. Voisiko mikään mennä ainakaan pahemmaksi?" Eräs feministiystäväni heitti tämän ehdotuksen muutama vuosikymmen sitten.
Kyseinen mies oli silloin alle kolmekymppinen, ja hän pohti työkseen miesten roolia perheväkivallassa. Miespuolinen feministi oli silloin outo lintu, eikä tilanne ole tainnut paljoa muuttua. Itse asiassa tasa-arvon toteutumista jarruttaa juuri miesten vähäinen kiinnostus asiaa kohtaan.
Kuten muukin yhteiskunnallinen kamppailu, myös taistelu sukupuolten tasa-arvon puolesta vaatii miesten ja naisten tasavahvaa osallistumista. Minun, kuten kaikkien muidenkin miesten, on päätettävä, olemmeko osa ongelmaa vai osallistummeko sen ratkaisuun.
Johtava rooli tasa-arvotaistelussa kuuluu kuitenkin naisille. Rasismia kokematon henkilö ei pysty ymmärtämään rotusorron kaikenkattavuutta. Vastaavasti sukupuolisen syrjinnän koko kuva ei ikinä avaudu miehille, vaikka he voivat olla tukena kamppailussa tasa-arvon puolesta.
Niin miesten kuin naistenkin on tärkeää oivaltaa, että me kaikki olemme ankaran sukupuolisen sosiaalistamisen tuotteita. Vaatii enemmän kuin suuria ponnistuksia ymmärtää, miten meidät miehet on sosiaalistettu maailmaan, joka on ennaltamäärätysti seksistinen. Miehiltä menee koko ikä sukupuolten eriarvoisuuden vaikutusten täydelliseen ymmärtämiseen, tilanteen muuttamisesta puhumattakaan.
Ihmiskuntaa kohtaavien haasteiden voittamiseksi sukupuolten tasa-arvo on välttämätöntä. Johtamani Civicus-järjestön suojissa toimiva maailmanlaajuinen kampanja köyhyyttä vastaan (GCAP) kytkee nyt köyhyyden ja sukupuolten eriarvoisuuden tiukasti yhteen. GCAP:n ensimmäinen maailmanlaajuinen toimintapäivä on tänä vuonna ajoitettu juuri maaliskuun kahdeksanteen päivään.
Äidilläni, jonka menetin ollessani 15-vuotias, oli tapana sanoa, että on parempi yrittää ja epäonnistua kuin jättää yrittämättä. Hänen verrattain lyhyt elämänsä ja kokemuksensa opetti minulle, että sukupuolten tasa-arvo on haaste kaikille miehille ja naisille, jotka haluavat luoda oikeudenmukaisen maailman.
Taistelussa Etelä-Afrikan apartheidia vastaan opimme, että vapaus ei koita valkoisillekaan ennen kuin mustat ovat vapaita. Vastaavasti miehet eivät voi nauttia täydestä vapaudesta, elleivät naiset nauti täydestä tasa-arvosta.
(Inter Press Service)
*Kumi Naidoo on Etelä-Afrikassa päämajaansa pitävän Worldwide Alliance for Citizen Participationin eli Civicus-järjestön pääsihteeri.
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pidätetään.
