Peking, 14.05.07 (IPS) – Kiina ryhtyi 1970-luvulla suitsimaan väestönkasvua yhden lapsen politiikalla, jonka rikkojille määrättiin sakkorangaistus. Rikkaat maksavat nyt iloisina "etuoikeudestaan" hankkia useampia lapsia.
Sakkosumma vaihtelee alueittain. Etelän vauraassa Guangdongin maakunnassa se voi nousta 200 000 juaniin (noin 19 000 euroon) lasta kohti. Lehtien mukaan eräs guangdongilainen perhe maksoi 780 000 juania (noin 70 000 euroa) voidakseen hankkia useita lapsia.
Joka kymmenes hyvätuloinen perhe haluaa jo kolme lasta, koska vaurauteen ja onnellisuuteen kuuluu perinteisen käsityksen mukaan suuri perhe, Kiinan väestö- ja perheasioita johtava Zhang Weiqing varoitti hiljan.
Viranomaisten mukaan kehitys luo uhkan, että syntyvyys karkaa uudelleen käsistä 1,3 miljardin asukkaan maassa. Hallitus on luvannut, ettei väkiluku ylitä 1,36 miljardia ennen vuotta 2010 eikä 1,45 miljardia ennen vuotta 2020.
Tiukimpienkin sääntöjen mureneminen rahan ja vallan edessä on herättänyt närää Kiinassa. Englanninkielisen China Daily lehden kommentaari heijasteli tätä näkemystä maaliskuussa.
Lehden mukaan yhden lapsen sääntöä rikkovat tuntevat jopa ylpeyttä varakkuuden suomasta oletetusta ylemmyydestään ja houkuttelevat muita seuraamaan esimerkkiään.
Kiinan nuorison päivälehden nettikyselyssä 60 prosenttia vastaajista piti epäoikeudenmukaisena sitä, että lapsikatrasta voi kasvattaa rahalla.
Rikkaiden ja köyhien välisen elintasokuilun leveneminen lisää muutenkin jännitteitä yhteiskunnassa.
Apulaisterveysministeri Jiang Zuojun muistutti hiljan, että köyhäkin äiti voi haluta useita lapsia, mutta hän joutuu hankkimaan ne henkensä kaupalla.
"Jotkut naiset eivät uskalla anoa sosiaaliapua synnytystä varten pelätessään rangaistusta useamman lapsen hankkimisesta. Siksi he synnyttävät kotona tai halvoilla ja huonotasoisilla yksityisklinikoilla", hän selitti.
Viime vuosikymmenillä Kiinan yhden lapsen politiikkaa on ulkomailla arvosteltu pakkoaborteista sekä sääntöä rikkoneisiin perheisiin kohdistetuista rangaistuksista, joihin kuuluvat työpaikan menetys, sakot ja sterilisointi.
Kiina väljensi sääntöä hiukan 1990-luvun puolivälissä: eräille maaseudun perheille sallittiin toinen lapsi, jos ensimmäinen oli tyttö tai vammainen.
Poikavauvoja suositaan yhä Kiinan maaseudulla paljolti käytännön syistä. Sosiaaliturva kattaa nykyisin vain kaupungit, joten maaseudulla paras vanhuudenturva ovat edelleen omat lapset.
Hyvin toimeentulevat kaupunkilaisperheet taas ovat huolissaan siitä, että ainoasta lapsesta – pikkukeisarista, kuten heitä nimitetään – varttuu liian itsekeskeinen ihminen, joka ei piittaa edes vanhemmistaan.
"En saa tyttärelleni minkäänlaista kuria", valittaa kiinteistöalan yrittäjä Cao Li, joka jättää lapsen vanhempiensa hoiviin työpäivinä.
"Tyttö on lellitty, itsekäs ja vaativa, eikä viikonloppuisin tapahtuvista kurinpalautuksista ole apua. Ainoa ratkaisu olisi hankkia toinen lapsi, jotta tytär oppisi jakamaan ja huolehtimaan toisesta", äiti pohtii.
"Kahden lapsen hankkiminen ja elättäminen tulee kalliiksi, mutta se on ehkä kuitenkin vähemmän kallista kuin tyytyminen yhteen, joka tuottaa meille vanhoina pettymyksen", Cao Li sanoo.
(Inter Press Service)
