Jerusalem, 13.03.06 (IPS) – Vaikka mielipidemittaukset lupaavat Kadima-puolueelle voittoa 28. maaliskuuta pidettävissä Israelin parlamenttivaaleissa, Venäjältä muuttaneiden äänestyskäyttäytyminen on paljolti arvailujen varassa.
Maaliskuun alkupuolen kyselyjen mukaan valinnastaan epävarmoja oli noin 20 prosenttia äänestäjistä. Miljoona venäjänkielistä muodostaa viidenneksen Israelin juutalaisväestöstä, ja joukko on yllättänyt aiemmissakin vaaleissa.
Joukkomittainen muutto Israeliin entisistä neuvostasavalloissa alkoi 1990. Se jatkui vilkkaana kymmenen vuotta eikä ole vieläkään tyystin tyrehtynyt, vaikka jotkut ovat pettyneet ja palanneet takaisin.
Ramat-Ganissa toimivan Bar-Ilan-yliopiston politiikan tutkija tohtori Zeev Khanin sanoo, että venäjänkielisillä äänestäjillä on tulevissa vaaleissa mahdollisuus muuttaa parlamentin eli knessetin kokoonpanoa.
Hänen mukaansa ryhmä on itse asiassa ratkaissut vaalituloksen useaan otteeseen: vuonna 1992 Jitzhak Rabinin työväenpuolue voitti, 1996 nousi valtaan Likudin Benjamin Netanjahu ja 1999 työväenpuolue Ehud Barakin johdolla.
“He äänestävät aina eri asioiden puolesta, ja siksi he voivat tukea ehdokkaita politiikan eri laidoilta”, Khanin selittää Venäjän juutalaisten äänestyskäyttäytymistä.
Puolet ryhmästä kantaa suurta huolta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, kun toisia kiinnostavat enemmän taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset, hän jatkaa.
Jerusalemin Heprealaisen yliopiston politiikan tutkimuksen ja julkishallinnon professori Ira Sharkanski sijoittaa venäjänkieliset äänestäjät keskustasta oikealle ja sanoo heidän samastuneen voimakkaasti pääministeri Ariel Sharoniin. “Hän oli tiukka. Ja hän pystyi puhumaan heille venäjäksi.”
Venäläissyntyisten sitoutuminen nyt koomassa olevan Sharonin perustamaan keskustalaiseen Kadima-puolueeseen on kysymysmerkki, Sharkanski arvioi. Hänen mukaansa he tuntuvat kaihtavan puoluetta ja sen väliaikaista johtajaa Ehud Olmertia – ehkä siksi, etteivät tunne näitä riittävästi.
Olmert onkin viime aikoina tuonut esiin sitä, että hänen äitinsä syntyi Ukrainalle kuluvassa Odessassa.
Khaninin mukaan venäjänkieliset karsastavat Kadimaa myös useiden korruptioskandaalien vuoksi sekä siksi, ettei sen taloudellis-sosiaalisesta tai ulkopoliittisesta linjasta ole selvyyttä.
Sharkanskin mukaan “venäläiset” eivät tunne suurta vetoa myöskään työväenpuolueeseen tai oikeistolaiseen Likudiin, jonka Sharon hylkäsi.
Likudia nyt johtavan Netanjahun mahtipontinen tyyli ei hänen mielestään vetoa äänestäjiin ylipäätään.
Likud nähdään yksioikoisena miehityspuolueena, joka ei suostu tekemään palestiinalaisten kanssa kompromisseja aluekysymyksistä, Sharkanski arvioi.
Amir Peretzin johtama työväenpuolue taas esiintyy sosialistisena, ja sitä Neuvostoliitossa eläneet viimeksi haluavat, hän sanoo.
Sharkanski uskoo, että moni päätyy lopulta äänestämään Yisrael Beiteinu -puolueen venäläissyntyistä johtajaa Avigdor Liebermania. Hän on oikeistolainen tiukan puolustuspolitiikan kannattaja, joka kirjoittaa puheensa venäjäksi.
Liebermanin vetovoiman kasvu johtuu siitä, että venäjänkieliset menettivät Sharonissa luotettavan edustajansa, Venäläinen perintö -lehden toimittaja, tohtori Marc Amusin arvioi.
Venäjän juutalaiset ovat ainoa viime vuosikymmeninä Israeliin muuttanut suuri kieliryhmä. Kakkosena ovat 60 000 etiopialaista, joiden kotimaa ei Sharkanskin mukaan valmistanut heitä samassa määrin poliittiseen toimintaan.
(Inter Press Service)
