Washington, 15.05.06 (IPS) – Yhdysvallat haluaa YK:n tuomitsevan Iranin ydinhankkeet vedoten niiden muodostamaan sotilaalliseen uhkaan. Tutkijoiden mukaan kiista kumpuaa kuitenkin kummankin osapuolen halusta kasvattaa valtaansa Lähi-idässä.
On tunnettua, että Iranin johto ehdotti Yhdysvalloille neuvotteluja huhtikuussa 2003, kuukausi sen jälkeen, kun USA oli hyökännyt Irakiin.
Koska Iran pelkäsi olevansa seuraava hyökkäyskohde, se tarjoutui neuvottelemaan kaikista kiistakysymyksistä: ydinohjelmastaan, tuestaan Hizbollahille ja muille Israelia vastaan toimiville ryhmille sekä kielteisyydestään Israelin olemassaoloa kohtaan.
Teheran tarjosi myönnytyksiä kaikissa asiakohdissa, mutta Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ei vastannut koko ehdotukseen. Syynä lienee se, että Iranin ydinohjelma ei ollutkaan USA:n johdon päähuoli, vaan koko Iranin islamilaisen tasavallan olemassaolo.
Bushin hallituksen politiikan taustoja valottaa uuskonservatiivisen aivoriihen American Enterprise Instituten tutkija Tom Donnelly teoksissaan. Hän oli Uusi Amerikan vuosisata -projektin apulaisjohtajana 1999-2002 ja Yhdysvaltain uuden puolustusstrategian pääarkkitehti.
Viime lokakuussa Donnelly julkaisi teoksen Getting Ready for a Nuclear-Ready Iran (Miten kohdata ydinvalmis Iran). Sen mukaan Iran pyrkii ydinvallaksi estääkseen Yhdysvaltain laajemmat pyrkimykset Lähi-idässä, Donnellyn sanoin “Lähi-idän muutoshankkeen”.
Kun Yhdysvaltain virallinen linja kuvaa Iranin radikaaliksi valtioksi, joka uhkaa vetää alueen sotaan, Donnelly sanoo sitä enemmänkin alueen status quo -vallaksi eli olevien olojen säilyttäjäksi.
Hänen mukaansa Iran ei kuitenkaan ole toistaiseksi “pystynyt patoamaan Persianlahdelle ja laajemmallekin alueelle tihkuvaa Yhdysvaltain läsnäoloa”. Irakin miehitys sulki Iranin miltei täydellisesti amerikkalaisjoukkojen piiritykseen, hän muistuttaa.
Donnellyn mielestä “ydinvalta-Iran” ei ole ongelma niinkään siksi, että se käyttäisi pommia tai antaisi sen terroristeille, vaan siksi, että se estäisi Yhdysvaltoja toteuttamasta strategiaansa alueella.
Hän pitää suurimpana vaarana sitä, että Yhdysvaltain ulkopoliittiset realistit – joiden johtajana pidetään ulkoministeri Condoleezza Ricea – tyytyisivät jonkinlaiseen vallan tasapainoon Iranin kanssa. Se tekisi tyhjäksi Bushin “vapautusstrategian”.
Vaikka Donnelly ei sano sitä suoraan, niin malli estäisi sotilaallisen iskun Iraniin ja hallituksen vaihtamisen sitä kautta, mikä on uuskonservatiivien tavoitteena.
Myöskään Iran ei ole paljastanut todellisia syitään uraanin rikastamisesta syntyneen kiistan kärjistämiseen. Se on tyytynyt toistelemaan, että maa ei luovu oikeudestaan hankkia ydinvoimaa siviilikäyttöön.
Iraniin perehtyneiden tutkijoiden mukaan sikäläisen turvallisuuspolitiikan johtohenkilöt ovat jo pitkään sanoneet yksityisesti, että Iran haluaa päästä Yhdysvaltain kanssa sopimukseen. Se normalisoisi maiden suhteet ja tunnustaisi Iranin laillisen roolin Persianlahden turvallisuusjärjestelyissä.
Brookings Institutessa vierailevana tutkijana oleva iranilainen toimittaja Najmeh Bozorgmehr sanoo, että Iran on etsinyt neuvotteluvoimaa tavoitteensa pontimeksi ja “uraanin rikastamisesta on nyt tullut tärkeä panos tässä pelissä”.
Johns Hopkins -yliopiston Iranin-tuntija Trita Parsi vahvistaa, että vuoden 2003 neuvottelutarjouksen tultua hylätyksi iranilaiset ovat hakeneet keinoja, joilla painostaa USA keskusteluihin.
Parsin mukaan torjunta vahvisti Iranin epäilyt, että Yhdysvallat ei ole huolissaan Iranin politiikasta, vaan sen vallasta. Donnellyn analyysi vie samaan tulokseen.
Iranin-tutkijoiden mukaan Teheranin tärkein tavoite ei ole ydinase, vaan tunnustettu asema Persianlahden valtarakenteessa. Se vaatisi kuitenkin Yhdysvaltain diplomaattisen vahvistuksen.
Kun Bushin tavoite on aivan päinvastainen – oman määräysvallan laajentaminen Lähi-idässä – se vaatii uhkaamista voimankäytöllä ja sen epäonnistuessa sotaa Irania vastaan.
(Inter Press Service)
*Gareth Porter on yhdysvaltalainen historioitsija ja turvallisuuspolitiikan tutkija
