Washington, 28.11.05 (IPS) – Ylikansalliset öljy-yhtiöt tyrkyttävät Irakille erittäin epäedullisia tuotannonjakosopimuksia, öljyalaa seuraavat kansalaisjärjestöt varoittavat.
Sopimusten mukaan ulkomaiset yhtiöt saisivat hallintaansa kaksi kolmasosaa öljystä Irakissa, joka puolestaan menettäisi jopa 164 miljardin euron edestä öljytuloja, varoittaa tuore raportti, jonka otsikkona on Crude Designs: The Rip-Off of Iraq's Oil Wealth.
"Lyhyesti sanottuna, Irakin öljyä hallitsevat Yhdysvallat, Britannia ja niiden öljy-yhtiöt. Häviäjiä ovat irakilaiset", sanoo raportin julkaisemiseen osallistunut Steve Kretzman Oil Change International -järjestöstä.
Raportin mukaan öljy-yhtiöt ovat sitomassa Irakin johdon sopimukseen, joka takaisi yhtiöille 42-162 prosentin voittomarginaalin, kun normaali tavoite liikkuu noin 12 prosentissa.
Yhdysvaltalaiset ja brittiläiset yhtiöt vaativat Irakista kovia tuottoja sijoituksilleen maan tulenaran poliittisen ja turvallisuustilanteen vuoksi.
"Esitetty sopimusmalli on olemassa olevista kaikkein kallein ja epädemokraattisin", Lontoossa toimivan Platform-järjestön Greg Muttitt täsmentää. Hänen mielestään Irakin öljyn pitäisi hyödyttää maan asukkaita eikä ulkomaisia yhtiöitä.
Kyse on tuotannonjakosopimuksista, joiden normaali kestoaika on 25-40 vuotta, ja jotka ovat julkisen valvonnan ulottumattomissa.
Arvostelijoiden mukaan sopimuksiin sisältyy luottamuksellisia lausekkeita, eikä tekstiä voi muuttaa.
Jotkut Irakin edustajat, kuten varapääministeri Ahmad Chalabi, kannattavat tätä mallia, koska se on heidän mielestään nopein tie maan öljykenttien kehittämiseen ja tuntuvaan tuotannon kasvattamiseen.
Jo 1960-luvulla luotu sopimusmalli pitää öljyvarat valtion omistuksessa, joten sitä ei voi syyttää kansallisomaisuuden luovuttamisesta ulkomaisiin käsiin.
Käytännössä yhtiöt saavat kuitenkin samat oikeudet kuin aiemmissa toimiluvissa. Lisäksi sopimus takaa niiden verotuksen pysyvän vakaana koko jakson ajan.
Irakilaiset eivät voi valittaa tuotannonjakosopimuksista omille oikeusistuimilleen, koska niitä koskevat riidat ratkotaan Maailmanpankin alaisissa kansainvälisissä sovitteluelimissä.
Raportoijien kokemuksen mukaan kaupalliset edut ohittavat niiden tuomioissa kansalliset, samoin kuin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeudet.
"Tämä raportti kehottaa käymään Irakissa täyden ja avoimen keskustelun siitä, miten öljyvaroja kehitetään, sen sijaan, että neuvotellaan suljettujen ovien takana 30-vuotisia sopimuksia", raportin laatijat sanovat.
"Irakin valtiorakenteet ovat uusia ja heikkoja. Muiden maiden kokemus osoittaa, että öljy-yhtiöt yleensä sanovat viimeisen sanan neuvotellessaan tuotannonjakosopimuksista hallitusten kanssa", Muttitt sanoo.
"Yhtiöt hyödyntävät vääjäämättä Irakin epävakaita oloja saadakseen erittäin edulliset ehdot ja lukitakseen Irakin niihin vuosikymmeniksi", hän jatkaa.
Irakin lokakuussa hyväksytty perustuslaki avasi öljykentät aiempaa laajemmin ulkomaisille toimijoille. Raportin mukaan vaikutusvaltainen ryhmä irakilaisia poliitikkoja ja teknokraatteja ajaa pitkäaikaisia sopimuksia ulkomaisten öljy-yhtiöiden kanssa.
Irakin hallitus käy sopimusneuvotteluja parhaillaan, vaikka maalle valitaan vasta joulukuussa uusi parlamentti, jonka on määrä säätää uusi öljylaki.
Raportoijien mielestä tilanne todistaa oikeiksi monien irakilaisten epäilykset siitä, että Yhdysvaltain hyökkäyksen taustalla oli halu päästä käsiksi Irakin öljyvaroihin, jotka ovat maailman kolmanneksi suurimmat.
"Irakin yleinen mielipide vastustaa Yhdysvaltain johtamaa miehitystä, joten salaiset sopimukset öljy-yhtiöiden kanssa vain lisäävät poliittisen epävakauden riskiä", Washingtonissa toimivan Institute for Policy Studies -laitoksen tutkija ja raportin laatijoihin kuuluva Erik Leaver sanoo.
Raportti muistuttaa, ettei tuotannonjakosopimus ole ainoa ratkaisu. Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tilaston mukaan sellaisten nojalla hyödynnetään vain noin 12 prosenttia maailman öljyvaroista. Yleensä se tapahtuu maissa, joissa etsintätulokset ovat epävarmoja ja tuotantokustannukset korkeat.
Raportti kannustaa Irakia tekemään yhtiöiden kanssa lyhyempiä ja vähemmän rajoittavia sopimuksia. Irak voisi myös rahoittaa öljynetsintää omin varoin tai ottamalla velkaa tulevia öljytulojaan vastaan.
Irakin miehittäjät sanovat edistävänsä vapautta ja demokratiaa, mutta jos Irak suostuu ehdotettuihin sopimuksiin, se antaa päätösvaltansa pois saman tien, raportti tähdentää.
(Inter Press Service)
