Dhaka, 23.05.05 (IPS) – Bangladesh on paradoksi: köyhyyden ja epäonnistumisen leimaamassa maassa talous kasvaa nyt yli viiden prosentin vauhtia. Osasyynä ovat maatalousneuvojien innoittamat pienet paikalliset viljelyhankkeet.
Hamidur Rahman aloitti työt Rangpurin alueella 1990. Hänen tehtävänään oli edistää uuden tekniikan käyttöä maataloudessa, esitellä uusia viljelykasveja ja neuvoa talonpoikia tarpeen mukaan.
Rahmanin alue käsittää 23 kylää, joissa asuu 2 500 perhettä. Useimmilla asukkailla oli alussa hyvin vähän tai ei lainkaan maata, ja he hankkivat elantonsa päivätyöläisinä toisten pelloilla. Ruokaa riitti tuskin hengen pitimiksi.
"Olen nähnyt ihmisten syövän pelkkää riisiä ja chiliä työpäivän päälle. Se pani aprikoimaan yhä uudelleen, miten voisin olla avuksi näille ihmisille", Rahman kertoo.
Hän aloitti ovelta ovelle kulkeneen kampanjansa maattoman ja nälkää näkevän väestön köyhyyttä vastaan. Johtoajatuksena oli maan hyödyntäminen jokaiselta joutavalta neliösentiltään pihapiirit, tienpientareet ja pellot mukaan lukien. Toinen avainsana oli itseluottamus.
Nyt monet seudun asumukset ovat ilo silmälle. Bamburakennelmien tukemat kurpitsat kasvavat kompostien päällä, köynnöskasvit kiemurtelevat katoilla, ja lukemattomat vihannekset kukoistavat siisteissä penkeissään.
Pienessä altaassa kasvatetaan afrikkalaista kissakalaa, joka tuo ruokavalioon kaivattuja valkuaisaineita. Palstojen rajoina on hedelmäpuita, jotka tuottavat papaijaa, banaania, guavaa ja pomeloa.
Rahmanin oppilaina ovat olleet pääasiassa naiset.
"Naiset jäävät kotiin, kun miehet matkustavat työn perässä kaukaisille seuduille. Miehet eivät piitanneet ideoistani, mutta naiset tarttuivat oitis neuvoihini", hän kertoo.
"Köyhyys koettelee naisia kovimmin. Kun lapset ovat nälissään, he kääntyvät äitinsä puoleen. Naiset ovat valmiita mihin tahansa saadakseen heille ruokaa", vahvistaa yksi naisoppilasta, Sona Mia.
Mosammat Rashida alkoi noudattaa Rahmanin neuvoja 1994, jolloin hänen miehensä oli työttömänä ja viljelyalaa oli 0,03 hehtaaria. Nyt hänellä on maata viisinkertainen ala.
"Kasvatan vihanneksia, vuohia, siipikarjaa, kyyhkysiä ja kissakalaa ja tuotan kompostimultaa. Ennen meillä ei olisi ollut varaa syödä näitä vihanneksia, mutta nyt niitä jää jopa myytäväksi. Kompostimullasta saa myös hyvän hinnan", nainen iloitsee.
Rahmanin neuvoista on hyötynyt myös Marjina, jolla ei alkujaan ollut lainkaan omaa maata. Hän ansaitsi päivätyöläisenä noin 23 eurosenttiä päivässä.
Marjina alkoi viljellä vihanneksia pienellä palstalla jakaen tuoton maanomistajan kanssa. Nyt hänellä on oma lehmä ja muutamia vuohia, ja hän pystyy maksamaan vuokraa viljelemästään maasta.
Kotitarveviljely on tuonut selvän kohennuksen tälle Bangladeshin pohjoisosissa sijaitsevalle alueelle. Aiemmin asukkaat jäivät ruoka-avun varaan joka vuosi loka-marraskuussa ennen uuden riisisadon kypsymistä joulukuulla.
"Nyt pystymme syömään vähintään kaksi ateriaa päivässä myös pahimpaan aikaan", seudun köyhimpiin kuuluvien kylien asukkaat iloitsevat.
Rahman on saanut valtiolta tunnustusta ansiokkaasta työstään, joka vetää jatkuvasti alueelle kiinnostuneita muualta maasta ja kansalaisjärjestöistä.
"Minä olen vain motivoinut ja neuvonut ihmisiä ja yrittänyt antaa heille teknistä apua. Muutoksen he saivat aikaan omalla kovalla työllään", Rahman muistuttaa.
(Inter Press Service)
