Venezuelan öljyn jalostaminen ei ole helppoa, nopeaa tai halpaa. Trumpin hallinnon lupaukset nopeista toimista eivät vastaa Venezuelan yli satavuotiaan öljyteollisuuden todellisuutta eikä sen elvyttämiseen tarvittavaa työtä.
Caracas, Venezuela 26.01.2026 (IPS) Kun Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto upotti yli 30 huumeiden kuljetuksesta epäiltyä alusta ja surmasi yli sata ihmistä Karibialla ja Tyynellämerellä, asiantuntijat arvioivat, että todellinen kohde oli Venezuelan öljy. Maan musta kulta uinuu yhä maan uumenissa, josta sen tie jalostamoihin sekä venezuelalaisten kipeästi tarvitsemiksi tuloiksi on hidas. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sen poliittinen käyttöarvo on jo realisoitunut.
Trump suunnittelee ohjaavansa öljyteollisuuteen jopa 93 miljardin euron investoinnit, jotta tuotanto voitaisiin lähivuosina kolminkertaistaa nykyisestä noin miljoonasta barrelista päivässä. Barreli on noin 159 litraa.
Asiantuntijat epäilevät tavoitetta, sillä öljymarkkinoilla on ylitarjontaa, suuret investoinnit vaativat pitkäaikaista vakautta, ja Venezuela elää tällä hetkellä suuressa epävarmuudessa.
”Trump tekee päätöksiä mineraalien haltuunotosta ja luonnonvarojen omistamisesta mielijohteesta, eikä sen perusteella, miten markkinat todellisuudessa toimivat”, varoittaa Houstonin Rice-yliopiston Latinalaisen Amerikan energiaohjelman johtaja ja öljyasiantuntija Francisco Monaldi.
Monaldi sanoo, että jos kaikki sujuu hyvin, yhtiöt kuten yhdysvaltalainen Chevron ja espanjalainen Repsol voivat lisätä tuotantoa 300 000–400 000 barrelilla päivässä vuoden tai kahden kuluessa. Lisäksi pienemmille kentille voi tulla mukaan itsenäisiä toimijoita.
”Teollisuuden elvyttämiseen tarvittavat sadan miljardin dollarin investoinnit eivät tuo nopeaa helpotusta. Ne edellyttävät poliittista vakautta, hallinnon uskottavuutta, suojaavia sopimuksia, pitkäaikasta yhteisymmärrystä öljysektorin avaamisesta sekä toimivia ja vakaita suhteita Venezuelan ja Yhdysvaltojen välillä”, Monaldi sanoo.
Venezuelalainen taloustieteilijä ja yrityskonsultti Asdrúbal Oliveros on samaa mieltä.
”Sadan miljardin dollarin investoinneilla tavoite voidaan saavuttaa noin kymmenessä vuodessa, mutta se edellyttää syvällisiä muutoksia Venezuelan toimintaympäristössä. Makrotaloutta, oikeudellista järjestelmää, verotusta ja yrityskannustimia on muutettava. Lisäksi on tekijöitä, joihin emme tällä hetkellä voi vaikuttaa, kuten raakaöljyn globaali kysyntä ja tarjonta”, Oliveros lisää.
Venezuelan öljyvarojen todellisuus
Viime päivinä on toistettu kyllästymiseen asti sitä, että Venezuelalla on maailman suurimmat todistetut öljyvarannot. Venezuelan öljyvarantojen perusta on valtava, pääosin raskasta ja erittäin raskasta öljyä sisältävä esiintymä maan kaakkoisosassa, Orinocon vyöhykkeellä. Sen 55 300 neliökilometrin alueen alla saattaa olla yli biljoona barrelia öljyä. Arvioiden mukaan kuitenkin vain osa tästä öljystä on hyödynnettävissä nykyteknologialla.
Venezuelalaisen öljyn huipputuotanto saavutettiin vuonna 1970, jolloin se oli 3,7 miljoonaa barrelia päivässä. Öljyteollisuus kansallistettiin vuonna 1976, avattiin yksityisille sijoituksille 1990-luvulla, palautettiin valtion hallintaan sekamallien kautta 2000-luvun alussa ja on nykyisin pahoin rappeutunut. Käytössä on noin 3 200 toimivaa öljylähdettä kaikkiaan12 000:sta porausreiästä, ja sektori on ollut pakotteiden alaisena vuodesta 2019. Jalostamokapasiteetti, joka oli yli miljoona barrelia päivässä, toimii enää 20-prosenttisesti.
Valtionyhtiö Petróleos de Venezuela Pdvsa:n infrastruktuuri on vaurioitunut, kalusto on vanhentunutta, huonosti huollettua ja varaosista on pula. Lisäksi tuhannet insinöörit ja teknikot lähtivät maasta jo 20 vuotta sitten.
Pdvsa:n öljytankkerilaivaston kalusto on vanhaa sekä huonokuntoista, ja sen sekä Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden vuoksi maa on joutunut turvautumaan varjotankkereihin, jotka kuljettavat öljyä pääasiassa Aasiaan.
Suurin osa viennistä on viime vuosina suuntautunut Kiinaan. Maa on riippuvainen yli 12 miljoonan barrelin päivittäisestä tuonnista, josta Venezuelan osuus on vain neljä prosenttia.
Koska öljy muodostaa yli 90 prosenttia maan tuloista, koko talous on kärsinyt viime vuosikymmenen aikana paitsi bruttokansantuotteen romahduksesta myös hyperinflaatiosta, joka on ajanut valtaosan väestöstä köyhyyteen ja pakottanut kahdeksan miljoonaa venezuelalaista jättämään maansa.
Venezuelan öljyn historia pähkinänkuoressa
Trump on väittänyt, että Venezuelan öljy on viety Yhdysvalloilta, ja nyt se haluaa sen takaisin.
Venezuelan öljyhistoria alkaa, kun paikalliset yrittäjät löysivät Venezuelan öljyn vuonna 1878. Yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset yhtiöt saivat 1900-luvun alusta alkaen toimilupia sen hyödyntämiseen. 1900-luvun puolivälissä Venezuela oli jo maailman toiseksi suurin tuottaja ja suurin viejä.
Kansallistaminen toteutettiin vuonna 1976 presidentti Carlos Andrés Pérezin johdolla. Maassa toimivat yhtiöt saivat 5,2 miljardin euron korvaukset sekä runsaan 9 00 miljoonan euron edestä sopimuksia teknisestä ja taloudellisesta neuvonnasta, mikä mahdollisti niille öljyn viennin ohjaamisen usean vuoden ajan.
1980-luvulla valtionyhtiö Pdvsa kansainvälistyi ja osti jalostamoja ja jakeluverkostoja useissa maissa, myös Yhdysvalloissa. 1990-luvulla ala avattiin uudelleen ulkomaisille yhtiöille.
Vuonna 2007 presidentti Hugo Chávez määräsi, että Orinocon öljyhankkeet järjestetään uudelleen sekayrityksiksi, joissa valtionyhtiö Pdvsa on enemmistöomistaja. Useimmat ulkomaiset yhtiöt hyväksyivät ehdot ja jatkoivat toimintaansa vähemmistöosuuksilla, mutta yhdysvaltalaiset ConocoPhillips ja ExxonMobil kieltäytyivät ja vetäytyivät hankkeista.
ConocoPhillips vei kiistan oikeuteen ja sai vuonna 2019 Kansainväliseltä investointiriitojen ratkaisukeskukselta noin 8,2 miljardin euron korvauksen.
Lisäksi yhtiö sai erillisessä Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) välimiesmenettelyssä noin 1,9 miljardin euron korvauksen Venezuelan sopimusrikkomuksista. Venezuelan kyky maksaa korvauksia on kuitenkin ollut rajallinen.
ExxonMobil vaati puolestaan Venezuelalta kymmeniä miljardeja euroja korvauksina vuoden 2007 öljyprojektien kansallistamisesta, mutta ICSID-välimiesoikeus määräsi vuonna 2014 Venezuelan maksamaan ExxonMobilille noin 1,5 miljardia euroa, jota Venezuela ei ole kyennyt maksamaan.
Horisontissa Kiina
Vaikka öljymarkkinoilla on nyt ylitarjontaa, uusia varantoja etsitään edelleen aktiivisesti.
”Tuotannon ylläpitäminen edellyttää miljardiluokan investointeja. Jos niihin ei panosteta, öljykenttien tuotanto hiipuu”, muistuttaa Monaldi.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA on ilmaissut huolensa siitä, että investointeja tehdään tällä hetkellä liian vähän.
Jos kysyntä pysyy vahvana, markkinoille voi syntyä jopa kymmenen prosentin vajaus jo ensi vuosikymmenellä. Se nostaisi hintoja ja lisäisi kiinnostusta Venezuelaan, joka tällaisessa tilanteessa voisi vaikuttaa markkinoihin merkittävästi.
”Trump pyrkii hallitsemaan öljyvirtoja ja estämään resurssien päätymistä maihin, joita hän pitää vihamielisinä, kuten Kiinaan tai Venäjälle. Tavoitteena on, että Venezuelan ja sen öljyteollisuuden vaikutuspiiri olisi ensisijaisesti yhdysvaltalainen, vaikka osa raakaöljystä päätyisikin Kiinaan”, Oliveros sanoo.
(Inter Press Service)
