Khicho-tal, Nepal, 17.5.04 (IPS) – On kirkas mutta tuulinen aamu Khichojärvellä, joka sijaitsee Himalajan rinteillä Luoteis-Nepalissa neljän tunnin kiipeämisen päässä Manangin kylästä.
Kinchom Lama, 66, valmistaa miehelleen tiibetiläistä teetä 4 600 metrin korkeuteen pystytetyssä leirissä. Hän silmäilee rinteitä, joille mies lähti aamuvarhaisella katsastamaan, miten hänen 35-päinen jakkihärkälaumansa jakselee laitumella.
Rangjung Lama, 61, ilmaantuukin pian leiriin ja kertoo vaimolleen, ettei jakeilla ole hätää. Aihetta huoleen antavat lumileopardit, joiden karjahtelua kuuluu Kinchomin mukaan miltei joka ilta. Vaarassa ovat jakkien ohella alemmilla rinteillä laiduntavat hanhet ja lampaat.
"Lumileopardit elävät tuolla", Kinchom sanoo osoittaen kallionkielekkeitä syvän rotkon toisella puolella.
Khicho-tal on saanut nimensä rauhaisasta vuoristojärvestä, jonne joutsenet piipahtavat usein päiväsaikaan. Chulu- ja Annapurna-vuorten huippujen ympäröimää romanttista maisemaa synkistää kuitenkin jakinkasvattajien ja lumileopardien välinen taistelu.
Lumileopardin surmaama jakki merkitsee paimentolaisille keskimäärin 300 euron tappiota. Sitä ei nykyisellään korvaa sen enempää valtio kuin Annapurnan luonnonsuojelualuekaan.
"Lumileopardia on vaikea löytää, mutta jos onnistuisin, tappaisin sen keihäälläni", vakuuttaa Lama, jolta kissapedot veivät viime vuonna neljä jakkia.
Luonnonsuojelijoille lumileopardi on "Himalajan kuningatar" ja sen olemassaolo myönteinen merkki ympäristön tilasta. Laman kaltaisille paimentolaisille se on kuitenkin vihollinen numero yksi. Heille on turha puhua leopardien suojelusta niin kauan kuin kukaan ei korvaa menetettyä karjaa.
Annapurnan luonnonsuojelualueen ympäristössä elävillä paimentolaisilla on lukuisasti huonoja kokemuksia lumileopardeista. Myös kertomuksia paimentolaisten tappamista leopardeista kuulee runsaasti. Yksi karjaa verottanut kissaeläin lienee surmattu hiljattain syrjäisten Narin ja Phun kylien tuntumassa.
Viranomaisilla ei tunnu olevan tästä aavistustakaan. "Manangin asukkaat ovat hyvin uskonnollisia (buddhalaisia) ja välttävät yleensä tappamista ja väkivaltaa", Annapurnan suojelualueen edustaja Gyamcho Gurung muotoilee, mutta myöntää kuitenkin, että tapaukset voivat jäädä huomaamatta.
Yli 7 600 neliökilometrin laajuinen Annapurna on Nepalin suurin luonnonsuojelualue. Se on yksi lumileopardin kolmesta tärkeimmästä asuinalueesta Nepalissa.
Annapurnassa arvioidaan elelevän 5-7 kissapetoa sadan neliökilometrin alueella. Ylemmällä Dolpon alueella Shey-Phoksundon kansallispuistossa läntisessä Keski-Nepalissa Vastaava luku on 10-12.
Koko Nepalissa elää 300-500 lumileopardia. Niiden mahdollinen elinalue kattaa 30 000 neliökilometriä ja sijoittuu 3 000 – 5 400 metrin korkeuteen pääasiassa Tiibetin rajalla.
Leopardeja on kuitenkin nähty vain Shey-Phoksundon, Annapurnan ja Kanchanjunghan alueilla, muistuttaa eläinbiologian tohtori Prahland Yonzon pääkaupungissa Katmandussa toimivasta Resources Himalaya -tutkimuslaitoksesta.
Asiantuntijoiden mukaan lumileopardeja uhkaavat paimentolaisten ohella luonnollisen elinympäristön katoaminen väestönkasvun seurauksena sekä salametsästys. Lumileopardin luita on alettu viime aikoina käyttää tiikerin luiden tilalla perinteisissä aasialaisissa rohdoissa.
Lumileoparditurkkien ja muiden nahkatuotteiden kysyntä on myös kasvanut. "Niitä myydään kaikissa suurkaupungeissa, Katmandu mukaan lukien", Nepalin pääkaupungissa toimivan Wildlife Watch Group -järjestön puheenjohtaja Mangal Man Shakya kertoo.
Hänen mukaansa kauppa jatkuu, koska viranomaiset sulkevat siltä silmänsä.
Lumileopardi on Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten eläinten listalla samassa luokassa kuin tiikeri ja panda. Sitä suojelee myös luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa säätelevä Cites-sopimus.
Nepalin hallitus valmistelee suunnitelmaa lumileopardien suojelusta Himalajalla. Tavoitteena on parantaa alueen asukkaiden elintasoa ja innostaa nämä suojelutyöhön.
Suunnitelman laadintaan osallistunut Yonzon korostaa, että lumileopardien suojelu vaatii voimavaroja myös niiden tutkimiseen ja seurantaan, mikä on vaikeata järjestää eläinten karuilla asuinseuduilla.
"Hallituksen pitäisi alkaa välittömästi maksaa korvauksia tuhoja kärsineille paimentolaisille. Yhteisöt tulisi mobilisoida suojeluun, kuten Pohjois-Pakistanissa on tehty. Se saattaisi lopettaa paimenten kostotoimet", Yonzon pohtii.
(Inter Press Service)
