Ho Chi Minh, 05.05.03 (IPS) – Ahneiden maanvuokraajien harjoittama talonpoikien riisto ei ole virallisesti mahdollista sosialistisessa Vietnamissa. Kertomukset tosielämästä maan eteläosissa paljastavat kuitenkin muuta.
Nyt 70-vuotias talonpoikaisnainen Thi Han muutti 15 vuotta sitten neljän lapsensa kanssa Ca Maun maakunnassa sijaitsevaan kuntaan. "Riisi kasvaa helposti, ja kala odottaa ottajaansa", hän muistelee alueesta kuulemiaan kuvauksia.
Tulvavesi kuitenkin tärveli Hanin ensimmäisen riisisadon, ja rotat söivät sen, mitä jäi jäljelle. "Huonon sadon takia emme kyenneet maksamaan maanvuokraa, joten maanomistaja antoi meille häädön."
Sama kaava jatkui tulevina vuosina. Perhe on häädetty kymmenen kertaa, ja aina samasta syystä.
"Tällä kaudella meiltä vaadittiin maanvuokrana noin 1 800 kiloa riisiä", Han huokaa. Kokoon ei saatu puoliakaan, joten edessä oli jälleen muutto.
Lukemattomat muut perheet ovat samassa kierteessä. Ällistyttävintä on, että se tapahtuu massa, jossa ei periaatteessa ole yksityistä maanomistusta.
Ca Maun puoluejohtaja Bui Quang Huy kertoo, että maakunnassa asuu yli 14 000 perhettä, jotka joutuvat vuokraamaan peltonsa toisilta.
Tilanteen helpottamiseksi maakunnan kansankomitea sääti 1991, että maankäyttöoikeudet on turvattava paikallisille järjestöille ja yksilöille.
Tavoitteena oli auttaa köyhiä perheitä hankkimaan elantonsa ja toisaalta suojella ja kehittää alueen metsiä. Maankäyttöön oikeuttavasta todistuksesta tuli tärkeä asiakirja, joka voi toimia esimerkiksi pankkilainan vakuutena.
Todellisuudessa maanjako ja käyttö tapahtuvat kuitenkin aivan toisin. "Joukko viranomaisia on käyttänyt uutta maapolitiikkaa hyväkseen ja hankkinut oikeudet laajoihin alueisiin, joita he sitten vuokraavat köyhille", Ca Maun kansankomitean varapuheenjohtaja Nguyen Quoc Viet selittää.
Muun muassa eräs entinen kommunistipuolueen aluepäällikkö vuokrasi useiden hehtaarien peltoja muualta muuttaneille köyhille. Usein vuokrasuhteista muodostuu kolmi- tai nelipolvisia ketjuja.
Esimerkiksi eräs valtiollinen tila antaa 26 hehtaaria vuokralle kansankomitealle ja perii vuokraa noin 30 euroa hehtaarilta vuodessa. Välissä saattaa olla pari muuta vuokraajaa ennen kuin maa lopulta päätyy Hanin perheen kaltaiselle viljelijälle, jolta vaaditaan liki kymmenkertainen vuokra alkuperäiseen verrattuna.
Hanilla ei ole lain turvaa, sillä hän ei ole allekirjoittanut sopimusta, ja vaikka olisikin, se olisi pätemätön ilman viranomaisten vahvistusta. Toisaalta maakeinottelijoiden kerrotaan tekevän "yhteistyötä" valtion laitosten kanssa, joilla on joutavaa maata.
Ca Maun maakunta on jakanut metsämaata 95 paikalliselle yhteisölle. Niistä esimerkiksi kunnallisella rahatoimistolla, verovirastolla, postitoimistolla tai veteraaniyhdistyksellä ei ole mahdollisuutta hoitaa metsiään, joten maaoikeudet vuokrataan edelleen keinottelijoille.
Ca Maun kansakomitea päätti aiemmin keväällä oikaista vääryydet maankäytössä ja peruuttaa oikeudet kaikilta, jotka eivät itse viljele maitaan. "Teemme kaikkemme, jotta maa annetaan ihmisille, jotka todella tarvitsevat sitä", vakuuttaa varapuheenjohtaja Viet.
Ongelmat eivät kuitenkaan lopu siihen. Useimmat vuokraviljelijät luokitellaan "vapaiksi". Se on peitenimi laittomasti muualta muuttaneelle – jolla ei ole laillista oikeutta maankäyttöön.
(Inter Press Service)
