Teheran\/Mazar i Sharif, 28.07.03 (IPS) – Mohammad Saber tungeksii ty\u00f6tovereidensa kanssa Afganistanin suurl\u00e4hetyst\u00f6ss\u00e4 Teheranissa saadakseen apua palkkakiistaan. "En olisi koskaan tullut t\u00e4nne, jos palkka kotimaassa riitt\u00e4isi edes leip\u00e4\u00e4n ja teehen", mies huokaa. <\/p>\n
<\/p>\n
Koillis-Afganistanista kotoisin oleva Saber pakeni maansa levottomuuksia Iraniin. Teheranissa h\u00e4n ty\u00f6skentelee j\u00e4tteiden ker\u00e4\u00e4j\u00e4n\u00e4. "Maani on sodan runtelema, sielt\u00e4 on vaikea saada mit\u00e4\u00e4n toimeentuloa. Jos olisin varma elannosta kotona, en olisi j\u00e4\u00e4nyt t\u00e4nne edes tunniksi."<\/p>\n
Saber ja h\u00e4nen 36 ty\u00f6toveriaan tarvitsevat suurl\u00e4hetyst\u00f6n apua saadakseen entisen ty\u00f6nantajan maksamaan kolmen kuukauden palkkar\u00e4stit. Irtisanomisen j\u00e4lkeen palkkaa ei viitsitty maksaa, koska afganistanilaisilla ei ole laillista asemaa Iranissa.<\/p>\n
Suuri osa afgaaneista on suurl\u00e4hetyss\u00e4 muista syist\u00e4. He valmistautuvat palaamaan kotimaahansa ja jonottavat kotiuttamislomakkeita sek\u00e4 YK:n pakolaisj\u00e4rjest\u00f6n todistuksia, joiden turvin he voivat l\u00e4hte\u00e4 Iranista virallisesti pakolaisina.<\/p>\n
Yli nelj\u00e4nnes noin 2,5 miljoonasta Iranin afgaanista on palannut kotimaahansa sen j\u00e4lkeen, kun Taleban-liike sy\u00f6stiin vallasta marraskuussa 2001. Jotkut haluavat kuitenkin jatkaa sinnittely\u00e4\u00e4n ulkomailla viel\u00e4 vuosikymmenienkin j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Abdulgader Rahmani on ollut Iranissa jo 20 vuotta. "Ik\u00e4v\u00f6in muiden tavoin kotiani, mutta minulla ei ole Afganistanissa mit\u00e4\u00e4n, ei maata, ei pihaa, minne palata.<\/p>\n
"Olen siis mieluummin k\u00f6yh\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kuin palaan takaisin", 64-vuotias Rahmani sanoo. Saber on samaa mielt\u00e4, vaikka el\u00e4m\u00e4 Iranissa on kaukana ihanteellisesta.<\/p>\n
Afganistanilaiset ovat usein kehnoissa t\u00f6iss\u00e4 eik\u00e4 heill\u00e4 ole vakinaista asuntoa. Oikeuslaitoksesta ei ole juuri apua niille, jotka ovat tulleet ilman virallisia papereita.<\/p>\n
"Afgaaneja halveksutaan julkisilla paikoilla, erityisesti takseissa ja busseissa, mutta he kest\u00e4v\u00e4t loukkaukset k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja el\u00e4v\u00e4t pelokkaasti el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4", kuvailee ammattikoulun sosiologi Rozbeh Kasravi Abdulabadin kyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Yli 20 vuotta jatkuneesta sis\u00e4llissodasta k\u00e4rsiv\u00e4t Afganistanissa eniten naiset.<\/p>\n
Useiden tutkimusten mukaan yli 90 prosentilla p\u00e4\u00e4kaupungin Kabulin naisista on oireita masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Sama toistuu naapurimaan Pakistanin pakolaisleireill\u00e4. Kaikki tutkimukset ovat ajalta ennen Yhdysvaltain terroristi-iskujen k\u00e4ynnist\u00e4mi\u00e4 kostotoimia syksyll\u00e4 2001.<\/p>\n
Maailman terveysj\u00e4rjest\u00f6 WHO:n mukaan reilut kolme prosenttia ihmisist\u00e4 k\u00e4rsii normaalioloissa vakavista mielenterveysongelmista. Konflikteissa taas joka kymmenes saa todenn\u00e4k\u00f6isesti vakavia mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6it\u00e4, ja toiselle kymmenesosalle kehittyy oireita, jotka vaikeuttavat tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n
WHO arvioi, ett\u00e4 "Afganistanissa on noin viisi miljoonaa ihmist\u00e4, jotka todenn\u00e4k\u00f6isesti k\u00e4rsiv\u00e4t psykososiaalisista vaivoista. Yleisimpi\u00e4 ovat masennus, ahdistuneisuus sek\u00e4 psykosomaattiset oireet kuten unettomuus tai selk\u00e4- ja vatsakivut."<\/p>\n
Erityisen haavoittuvaisia ovat naiset ja lapset, jotka ovat ilman vuosia sitten tuhottujen perheidens\u00e4 ja yhteis\u00f6jens\u00e4 turvaa.<\/p>\n
Nelj\u00e4n lapsen \u00e4iti Munira on sairaalahoidossa Shafakhan Mulkin sairaalassa Mazar i Sharifissa. H\u00e4n k\u00e4rsii masennuksesta, unettomuudesta syd\u00e4mentykytyksest\u00e4 ja apatiasta. Sairauksien seurauksena h\u00e4nen k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 on ollut itsetuhoista.<\/p>\n
Tulevaisuuden toivoton k\u00f6yhyys vaikuttaa h\u00e4nen tilaansa yht\u00e4 paljon kuin menneisyyden traumat. "H\u00e4nen ahdistuneisuutensa juontuu taloudellisesta ep\u00e4varmuudesta", sanoo sairaalan psykiatrisen ja neurologisen osaston johtaja Mohammed Nadir Alemyi.<\/p>\n
Vuonna 2001 Afganistanissa oli vain kahdeksan psykiatria, 18 psykiatrista hoitajaa ja 20 psykologia. Avustusty\u00f6ntekij\u00f6iden mielest\u00e4 ainakin puolet 27-miljoonaisesta v\u00e4est\u00f6st\u00e4 tarvitsee pikaista l\u00e4\u00e4k\u00e4rinhoitoa.<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Teheran\/Mazar i Sharif, 28.07.03 (IPS) – Mohammad Saber tungeksii ty\u00f6tovereidensa kanssa Afganistanin suurl\u00e4hetyst\u00f6ss\u00e4 Teheranissa saadakseen apua palkkakiistaan. "En olisi koskaan tullut t\u00e4nne, jos palkka kotimaassa riitt\u00e4isi edes leip\u00e4\u00e4n… Continue Reading