Kigali, 21.06.14 (IPS) – Deborahin koti on lastenkoti, on ollut suurimman osan 14-vuotiaan tyt\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. \u00c4itins\u00e4 Deborah menetti kolmivuotiaana, is\u00e4 kuoli pari vuotta my\u00f6hemmin. Molemmat vanhemmat menehtyiv\u00e4t aidsiin.<\/p>\n
<\/p>\n
Deborah ja h\u00e4nen nelj\u00e4 sisarustaan asuvat Gisimba Memorial Centerin lastenkodissa Kigalissa, Ruandan p\u00e4\u00e4kaupungissa. Gisimban lastenkodin perustajat, Peter ja Dancilla Gisimba, alkoivat ottaa hoitoonsa orpoja 1980-luvun alkupuolella. Perustajat kuolivat vuosikymmenen lopulla, mutta lastenkoti jatkoi toimintaansa. Nyt se on monen muun ruandalaisen lastenkodin tavoin sulkemassa oviaan. <\/p>\n
Turvapaikka tuhon keskell\u00e4<\/p>\n
Deborahin ja h\u00e4nen sisarustensa lis\u00e4ksi lastenkoti on koti yli 2000 ruandalaislapselle. Lastenkoteja maassa on 29. Deborah sisarineen on asunut Gisimban lastenkodissa yhdeks\u00e4n vuotta. Aika on pitk\u00e4, mutta monet viett\u00e4v\u00e4t laitoksessa pidemp\u00e4\u00e4nkin. <\/p>\n
Annet Birungi, Ruandan lastenkomission (NCC) ja UNICEFin viestint\u00e4konsultti pelk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pitk\u00e4 laitosaika vahingoittaa lapsia.<\/p>\n<\/p>\n
Ennen kolonialismia tapana oli kohdella "jokaista lasta kuin omaansa", Birungi sanoo. "Lapset kuuluivat yhteis\u00f6\u00f6n ja kun \u00e4iti kuoli, oli t\u00e4tien ja isovanhempien tai perheen yst\u00e4vien velvollisuus pit\u00e4\u00e4 huolta orvoista."<\/p>\n
Vuonna 1994 Ruandassa hutut teurastivat tutseja. Ihmiset pakenivat Gisimbaan silmit\u00f6nt\u00e4 murhaamista. Enimmill\u00e4\u00e4n Gisimbassa asui 700 ihmist\u00e4. "Ihmiset nukkuivat makuusaleissa, ulkona ja ihan kaikkialla, kunhan vain saivat olla yhdess\u00e4", koordinaattori Elie Munezero kertoo. <\/p>\n
Verisen kansanmurhan j\u00e4ljilt\u00e4 ainakin puoli miljoonaa lasta j\u00e4i orvoksi. Lastenkodit t\u00e4yttyiv\u00e4t, mutta niilt\u00e4 puuttui suunnitelma siit\u00e4, minne lapset vartuttuaan menev\u00e4t.<\/p>\n
Sukulaishuoltoa per\u00e4\u00e4nkuulutetaan<\/p>\n
Gisimban lastenkodissa asuu 125 ihmist\u00e4. "On vauvoja, pienokaisia, teinej\u00e4 ja nuoria aikuisia, jokaista sukupolvea l\u00f6ytyy", Munezero selitt\u00e4\u00e4. Nuorin asukas on kaksivuotias, kaksi vanhinta kolmikymppisi\u00e4. Noin 40 prosenttia on alle 16-vuotiaita. <\/p>\n
Gisimbassa ei ole s\u00e4hk\u00f6\u00e4 eik\u00e4 juoksevaa vett\u00e4. Molemmat on katkaistu, koska laskuja ei ole maksettu. Asukkaita valmennetaan siirtym\u00e4\u00e4n muualle, sill\u00e4 lastenkodista aiotaan tehd\u00e4 koulu. <\/p>\n
Ruandan hallitus haluaa palauttaa maahan "sukulaishuollon" ja sijoittaa lapset ja nuoret joko laajennettuun perheeseen tai naapureiden ja yst\u00e4vien hoidettavaksi. Ruandan adoptioj\u00e4rjestelm\u00e4 on kuitenkin keskener\u00e4inen, ja sen puitteissa on adoptoitu vain yksi lapsi. <\/p>\n
Deborah ei tied\u00e4 tulevaisuuden suunnitelmistaan, joten h\u00e4n j\u00e4\u00e4 ainakin toistaiseksi Gisimbaan. <\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n
RUANDAN FAKTAT<\/p>\n
– Sis\u00e4maavaltio Keski-Afrikassa<\/p>\n
– Asukkaita 11,3 miljoonaa<\/p>\n
– Alle 1,25 dollarilla p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 el\u00e4vi\u00e4 63,26 %<\/p>\n
– Kansallisen k\u00f6yhyysrajan alla 44,9 %<\/p>\n
– Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 71,1 %<\/p>\n
– Sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksiss\u00e4 167\/187<\/p>\n
(L\u00e4hde: YK)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kigali, 21.06.14 (IPS) – Deborahin koti on lastenkoti, on ollut suurimman osan 14-vuotiaan tyt\u00f6n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. \u00c4itins\u00e4 Deborah menetti kolmivuotiaana, is\u00e4 kuoli pari vuotta my\u00f6hemmin. Molemmat vanhemmat menehtyiv\u00e4t aidsiin.<\/p>\n
Deborah ja h\u00e4nen nelj… Continue Reading