Lontoo, 01.07.02 (IPS) – Yleisesti ajatellaan, ett\u00e4 globalisaatioksi kutsuttu ilmi\u00f6 syntyi uuden teknologian ja telekommunikaation kehittymisen seurauksena. Tai siksi, ett\u00e4 aggressiiviset suuryritykset halusivat yh\u00e4 laajempia markkinoita. <\/p>\n
<\/p>\n
Voidaan kuitenkin osoittaa, ett\u00e4 johtavana voimana talouden liberalisoinnissa ovat olleet l\u00e4nsimaiden hallitukset. Britannian ja Yhdysvaltain johtajat valitsivat t\u00e4m\u00e4n linjan jo 1960- ja 1970-luvulla.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4oman liikkeiden vapauttaminen johti talouden globalisaatioon, ja t\u00e4rkein syy siihen oli Yhdysvaltain kasvava budjettivaje. Vaje alkoi paisua 1960- ja 1970-luvulla Vietnamin sodan kiihdytt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Yhdysvaltain johto ei ryhtynyt tarpeellisiin rakenteellisiin uudistuksiin, vaan t\u00e4ytti vajetta ulkomaalaisten s\u00e4\u00e4st\u00f6ill\u00e4. Se k\u00e4vi p\u00e4ins\u00e4 brittihallituksen avaamilla p\u00e4\u00e4omamarkkinoilla.<\/p>\n
Britannian hallituksen tuella Lontoon rahamaailma eli City pumppasi innokkaasti t\u00e4ytett\u00e4 Yhdysvaltain budjettivajeeseen eurodollarimarkkinoiden kautta. <\/p>\n
Yhdysvaltain budjettivaje on ollut talouden globalisaation moottori 1960-luvulta l\u00e4htien. Amerikkalaiset ovat synnytt\u00e4neet historian suurimman vajeen, joka on nyt 445 miljardia dollaria (dollari vastaa likimain yht\u00e4 euroa) eli nelj\u00e4 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Viime vuosina vaje on kasvanut 50 prosenttia vuodessa, ja taloustieteilij\u00e4t ennustavat, ett\u00e4 se nousee 730 miljardiin dollariin vuoteen 2006 menness\u00e4.<\/p>\n
Maailman rikkaimman maan yhteenlaskettu ulkomaanvelka on 2,2 biljoonaa dollaria. Summa ei j\u00e4\u00e4 kauas kaikkien kehitysmaiden yhteenlasketusta velasta, joka on noin 2,5 biljoonaa dollaria. Siin\u00e4 ovat mukana sellaiset valtavat maat kuin Intia, Kiina ja Brasilia.<\/p>\n
Toisin sanoen 200 miljoonalla yhdysvaltalaisella on l\u00e4hes yht\u00e4 paljon velkaa kuin kehitysmaiden viidell\u00e4 miljardilla asukkaalla.<\/p>\n
Velkojen hoito imee kehitysmaiden taloudet kuiviin, sill\u00e4 se maksaa 300 miljardia dollaria vuodessa. Yhdysvallat sen sijaan maksaa vain 20 miljardia taalaa vuodessa miltei yht\u00e4 suuren velan hoidosta.<\/p>\n
Yhdysvaltain talousvaje vastaa pian kahta miljardia dollaria p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Koska p\u00e4\u00e4omaa virtaa maasta samaa tahtia, USA:n on lainattava maailman s\u00e4\u00e4st\u00f6varoista nelj\u00e4 miljardia dollaria joka p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n
Yhdysvaltain talousvajeen rahoittajia ovat ahkerat s\u00e4\u00e4st\u00e4j\u00e4t It\u00e4-Aasiassa, eritoten Japanissa, Kiinassa ja Singaporessa, samoin kuin Ranskan ja Sveitsin kaltaiset ylij\u00e4\u00e4m\u00e4iset taloudet.<\/p>\n
Huolestuttavinta on kuitenkin se, ett\u00e4 USA:n vajeen maksumiehiksi joutuvat kehitysmaiden k\u00f6yh\u00e4t p\u00e4\u00e4omapaon takia. Samaan suuntaan vaikuttaa s\u00e4\u00e4nt\u00f6, joka pakottaa kehitysmaat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yll\u00e4 suuria dollarivarantoja.<\/p>\n<\/p>\n
Esimerkiksi Argentiinan ulkomaanvelka on 150 miljardia dollaria samaan aikaan, kun maasta on haihtunut ep\u00e4virallisia teit\u00e4 arviolta 130 miljardia dollaria. Ilman p\u00e4\u00e4omapakoa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 25 Afrikan valtion talous voisi olla plussalla miinuksen sijasta.<\/p>\n
Globalisaation aiheuttama rahamarkkinoiden ep\u00e4vakaus – johon keinottelulla on osuutensa – on tuottanut s\u00e4\u00e4nn\u00f6n dollarivarannosta. Aasian mailla sen on oltava 14 prosenttia ja Afrikan valtioilla 7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yhdysvallat sen sijaan pit\u00e4\u00e4 vain 1,3 prosentin varantoa.<\/p>\n
Suuren dollarivarannon yll\u00e4pit\u00e4misest\u00e4 kasaantuvat kustannukset saattavat niell\u00e4 kehitysmaissa 24 prosenttia bruttokansantuotteesta kymmenen vuoden aikana, mik\u00e4 hidastaa talouskasvua tuntuvasti.<\/p>\n
Pit\u00e4\u00e4kseen yll\u00e4 dollarivarantoaan k\u00f6yh\u00e4t maat lainaavat kovaa valuuttaa Yhdysvalloista jopa 18 prosenttiin nousevilla koroilla. Sen ne lainaavat edelleen Yhdysvalloille ostamalla USA:n valtion obligaatioita kolmen prosentin korkotuotolla.<\/p>\n
Yhdysvaltoihin ja Britanniaan suuntautuva p\u00e4\u00e4omavirta auttaa niit\u00e4 alentamaan korkoja ja pit\u00e4\u00e4 asukkaiden lainakulut kohtuullisina. Lis\u00e4ksi se on pullistanut dollarin ja punnan kurssia noin 20 prosenttia. T\u00e4ten rikkaat maat pystyv\u00e4t ostamaan tuontitavaraa muusta maailmasta 20 prosenttia halvemmalla.<\/p>\n
Talouden vaje ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti. Yhdysvaltain vaje alkaa jo horjuttaa koko maailman taloutta. Dollarin yliarvostus ajaa USA:n oman teollisuuden vaikeuksiin, sill\u00e4 sen kalliit tuotteet eiv\u00e4t k\u00e4y kaupaksi maailmalla. Tuontitullien asettaminen ter\u00e4stuotteille on vain yksi oire t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Kukaan ei tied\u00e4 t\u00e4sm\u00e4lleen, miten kauan Yhdysvaltain talouden vaje voi jatkaa paisumistaan nykytahtia. Selv\u00e4\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 jossain vaiheessa suunnan on k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4. Taloustieteilij\u00e4t ovat varsin yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 dollari on noin 20 prosenttia yliarvostettu.<\/p>\n
Kehitysmaille on tiedossa k\u00e4rsimyksi\u00e4 siit\u00e4 riippumatta, muuttuko Yhdysvaltain tilanne kertarys\u00e4yksell\u00e4 vai v\u00e4hitellen. Kun dollarin arvo v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 heikkenee, kasvu hidastuu ja korot nousevat. Aiempaa tiukemmin kansainv\u00e4liseen talouteen integroidut kehitysmaat ovat pelin h\u00e4vi\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n
Ankarin isku tulee siit\u00e4, ett\u00e4 kehitysmaiden tuottamien hy\u00f6dykkeiden ostaminen v\u00e4henee. Jos dollarin romahdus sekoittaa rahamarkkinat, sijoittajat pakenevat turvallisiksi katsomilleen alueille. Japanin huonon taloustilanteen valossa suurimmiksi voittajiksi noussevat euroalue ja Britannia, ja kehitysmaat menett\u00e4v\u00e4t sijoituksia.<\/p>\n
Yhdysvaltain j\u00e4stip\u00e4inen yli varojen el\u00e4minen ja sen tarve k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toisten, ja varsikin k\u00f6yhimpien maiden, s\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 tekev\u00e4t globalisaatiosta eritt\u00e4in ep\u00e4vakaan.<\/p>\n
Se puolestaan luo j\u00e4nnitteit\u00e4 eri puolille maailmaa. Taloudellisia muutoksia tarvitaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kysymys kuuluu: joutuvatko amerikkalaiset kokemaan sokkiterapiaa vai saadaanko sopeutus hoidettua asteittain. Kalliiksi se tulee joka tapauksessa, eik\u00e4 ainoastaan rikkaille amerikkalaisille, vaan kaikille kehitysmaille, jotka ovat sidoksissa Yhdysvaltain markkinoihin ja dollariin.<\/p>\n
(Inter Press Service)<\/p>\n
* Ann Pettifor johtaa Jubilee-tutkimusta New Economics Foundationissa. H\u00e4n oli mukana perustamassa Jubilee 2000 -liikett\u00e4, jonka vaatimuksesta mit\u00e4t\u00f6itiin 100 miljardin dollarin edest\u00e4 kehitysmaiden velkoja.<\/p>\n<\/p>\n
(c) Copyright IPS. Kaikki oikeudet pid\u00e4tet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lontoo, 01.07.02 (IPS) – Yleisesti ajatellaan, ett\u00e4 globalisaatioksi kutsuttu ilmi\u00f6 syntyi uuden teknologian ja telekommunikaation kehittymisen seurauksena. Tai siksi, ett\u00e4 aggressiiviset suuryritykset halusivat yh\u00e4 laajempia markkinoita. Voidaan … Continue Reading