Lontoo,, 9.10.96 (IPS) – Islaminuskoon liitet\u00e4\u00e4n nykyisin niin paljon erilaisia poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4, pyrkimyksi\u00e4 ja turhautumia, ett\u00e4 esiin nousee v\u00e4kisinkin kysymys: onko islamilainen demokratia mahdollista?<\/p>\n
<\/p>\n
Perinteisen islamilaisen n\u00e4kemyksen logiikka on varsin selke\u00e4: muslimi voi palvella ainoastaan Jumalaa ja totella h\u00e4nen k\u00e4skyj\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 muiden uskovaisten kanssa, jotka muodostavat oikeamielisten yhteis\u00f6n. Aina on kuitenkin oletettu, ett\u00e4 tuon yhteis\u00f6n ulkopuolella on muita, jotka saattavat olla moraalisesti lepsuja, uskonnollisia ep\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 tai jopa ei-muslimeja. Hyveen logiikka on siis ollut m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4, mutta aluksi se rajoittui kattamaan vain oman yhteis\u00f6n.<\/p>\n
Nykyaikaisen islamin ensimm\u00e4inen edustaja on Egyptiin vuonna 1929 perustettu muslimiveljeskunta. Se l\u00e4hti ajatuksesta, ett\u00e4 nykyaikainen kansallisvaltio on uskovien yhteis\u00f6 eli eettisen totalitarismin katsottiin nyt k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n koko kansakunnan.<\/p>\n
Suurimman osan t\u00e4t\u00e4 vuosisataa islam on ollut puolustuskannalla maallisuuden voimia vastaan. Erityisen pahasti islamin j\u00e4ttiv\u00e4t varjoonsa Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin nime\u00e4 kantanut nasserismi ja muut kansalliset "sosialistiset" voimat, jotka vaikuttivat nationalismin huippuvuosina 1950- ja 1960-luvulla.<\/p>\n
Iranissa, Irakissa ja Sudanissa voimakkaat kommunistipuolueet suurine joukkoj\u00e4rjest\u00f6ineen hallitsivat tuolloin poliittisen opposition kentt\u00e4\u00e4 ja j\u00e4ttiv\u00e4t islamistit marginaaliseksi ilmi\u00f6ksi.<\/p>\n
Israel ja Yhdysvallat nousivat kuitenkin 1980-luvun alkuun menness\u00e4 L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 hallitsevampaan rooliin kuin koskaan. N\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 arabimaissa eletyt nasserismin ja baath-sosialismin sek\u00e4 sotilasjunttien ja valtavien sotilasbudjettien vuodet eiv\u00e4t j\u00e4tt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n pysyvi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n
Iranin islamilainen vallankumous 1979 vahvisti k\u00e4sityst\u00e4, ett\u00e4 nationalismi ja vasemmisto olivat ep\u00e4onnistuneet alueella ja ett\u00e4 islam menestyi, koska se puhui suoraan "kansalle".<\/p>\n
Vasemmiston kriisi alueella syveni lis\u00e4\u00e4, kun Egypti ja er\u00e4\u00e4t muut maat ottivat uuden kurssin kohti kapitalismia ja l\u00e4nsimaita. Kehityst\u00e4 vahvistivat kommunismin ja Neuvostoliiton romahtaminen. \u00e4\u00e4ri-islamilaiset saivat entist\u00e4 hallitsevamman roolin L\u00e4hi-id\u00e4n maiden poliittisessa oppositiossa.<\/p>\n
Islamilaisen poliittisen n\u00e4kemyksen mukainen ajatus yhten\u00e4isest\u00e4 yhteiskunnasta n\u00e4ytt\u00e4isi sulkevan pois demokratian mahdollisuuden. Silti olemme viime aikoina kuulleet, ett\u00e4 monet islamistit per\u00e4\u00e4v\u00e4t demokratiaa: poliittista moniarvoisuutta, monipuoluevaaleja ja hallitusten vaihtumista vaalitulosten mukaisesti.<\/p>\n
Koska nuo vaatimukset ovat ristiriidassa islamilaisten valtioiden nykyk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kanssa, on helppo otaksua, ett\u00e4 niiden esitt\u00e4j\u00e4t ovat tekopyhi\u00e4 teeskentelij\u00f6it\u00e4. Ehk\u00e4 he vain kalastelevat suosiota p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen valtaan ja hyl\u00e4t\u00e4kseen sitten kaikki kauniit periaatteensa avoimen autoritarismin tielt\u00e4.<\/p>\n
Uskon kuitenkin, ett\u00e4 Egyptiss\u00e4, Turkissa ja muualla on joukko islamilaisia \u00e4lymyst\u00f6n edustajia, jotka etsiv\u00e4t vakavissaan yhteist\u00e4 s\u00e4velt\u00e4 islamille ja demokratialle. Lis\u00e4ksi on toisia, jotka hyv\u00e4ksyv\u00e4t demokratian k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4, jonka kautta p\u00e4\u00e4see mukaan poliittiseen kilpaan \u00e4\u00e4nest\u00e4jien suosiosta. L\u00f6ytyy toki my\u00f6s niit\u00e4, jotka vaativat demokratiaa, mutta antavat sille omat m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
J\u00e4lkimm\u00e4isten mukaan demokratia on suoraa vuorovaikutusta ihmisten v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 ei voi toteutua ilman islamia, joten islamilainen valtio on demokratian ylin toteutuma.<\/p>\n
Islamilaisen Sudanin valtion ehk\u00e4 vaikutusvaltaisin mies Hassan al-Tourabi vaatii suoraa demokratiaa. Siin\u00e4 hallituksen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 pidett\u00e4isiin kansan\u00e4\u00e4nestys, johon kansalaiset voisivat osallistua s\u00e4hk\u00f6isten tietoliikenneyhteyksien v\u00e4lityksell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 korvaisi puolueet ja instituutiot, jotka ovat al-Tourabin mukaan kansaa hajottavia ja korruptoituneita.<\/p>\n
Egyptin muslimiveljeskunta ja Turkin hyvinvointipuolue asennoituvat puolestaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti demokratiaan. Vaaleihin osallistuessaan niiden t\u00e4ytyy yritt\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4\u00e4 kahdenlaista \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4kuntaa: Yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat maltilliset keskiluokkaiset \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t, jotka tuntevat sympatiaa islamia kohtaan mutta pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t \u00e4\u00e4ri-ilmi\u00f6it\u00e4. Toisaalta puolueiden kannattajajoukon ydin muodostuu konservatiivisista islamisteista, jotka vaativat sharian eli islamin lain saattamista voimaan.<\/p>\n
Kansallis- ja uudistusmieliset islamistit edustavat 3. linjaa. Egyptiss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 linja on alkanut selv\u00e4sti erottua konservatiivisimmista muslimeista.<\/p>\n
Kyseess\u00e4 ovat \u00e4lymyst\u00f6n edustajien ryhm\u00e4t, jotka n\u00e4kev\u00e4t poliittisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n jatkaa kansallista projektia, joka alkoi nasserismista ja jatkuu nyt populistisena islamismina. N\u00e4it\u00e4 voimia kiinnostavat demokratia ja moniarvoisuus tarkalleen siksi, ett\u00e4 ne haluavat yhdist\u00e4\u00e4 voimansa muihin kansallismielisiin aineksiin, jotka eiv\u00e4t ole islamilaisia.<\/p>\n
Mit\u00e4 mahdollisuuksia uudistusmielisill\u00e4 sitten on vanhoillista islamia ja sen j\u00e4hmeit\u00e4 koneistoja vastaan?<\/p>\n
Merkit eiv\u00e4t ole kovin rohkaisevia. Vanhoilliset hallitsevat varoja ja t\u00e4rkeit\u00e4 laitoksia, ja monet heist\u00e4 ovat n\u00e4kyv\u00e4sti tai peitellysti yhteisty\u00f6ss\u00e4 valtion elinten ja henkil\u00f6st\u00f6n kanssa. Itse asiassa ajatus islamistien hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteeksi joutuneesta "maallisesta" valtiosta on pelkk\u00e4 myytti, jopa "maallisessa" Turkissa.<\/p>\n
Egyptiss\u00e4 perustuslaki esitt\u00e4\u00e4 sharian lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 l\u00e4hteen\u00e4. Saudi-Arabian johto on tukahduttanut verisesti v\u00e4kivaltaisia islamistiryhmi\u00e4, mutta samaan aikaan se toteuttaa monia heid\u00e4n ajatuksiaan, kun ne tulevat sopivan arvovaltaisilta tahoilta.<\/p>\n
Islamistien ja valtion v\u00e4lille on monin paikoin muodostunut symbioosi, joka vahvistaa molempien autoritaarista otetta. Demokratiaa ja moniarvoisuutta kannattavat islamilaiset \u00e4lyk\u00f6t pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t maallistuneiden aikalaistensa tavoin t\u00e4m\u00e4n yhdistelm\u00e4n seurauksia. (Inter Press Service) * Sami Zubaida toimii sosiologian apulaisprofessorina Lontoon yliopiston Birkbeck Collegessa.<\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Lontoo,, 9.10.96 (IPS) – Islaminuskoon liitet\u00e4\u00e4n nykyisin niin paljon erilaisia poliittisia n\u00e4kemyksi\u00e4, pyrkimyksi\u00e4 ja turhautumia, ett\u00e4 esiin nousee v\u00e4kisinkin kysymys: onko islamilainen demokratia mahdollista?Perinteisen islamilaisen n\u00e4kemyk… Continue Reading